Keuhkot : Jatketaan Universumia – “Arkirealismin arvot ja taiteen tarkoitus törmäyskurssilla”

(If Society 2021)

Kake Puhuu taas, eikä edelleenkään yhtään yleisöä kosiskelevammalla tavalla kuin ennenkään. 10 vuoden studiohiljaisuuden jälkeen Keuhkot palaa kahdeksannella pitkäsoitollaan “Jatketaan Universumia“. Tapaus klenkkaa, tööttää, paukkaa ja molkottaa yhden miehen kulttiorkesterille ominaiseen mutta tällä kertaa ehkä astetta kosmisempaan ja toisaalta inhorealistisempaan tapaan.

Avausraita “Jatke” valssaa suuruudenhulluuteensa mahtipontisen lommoisena, avaruusseikkailutunnarin kaltaisena fanfaarina. Mika Rintalan free jazz-trumpetti korostaa kappaleen tarinan sekopäisyyskerrointa. “Itsetutkiskelua” klenkkaa päänsisäisiin, neurologisiin ristiriitaisuuksiinsa jakomielitautisena, luomuna dark wave-teoksena.

Musiikillisesti albumin tehokkaimpiin biiseihin kuuluva Circlen muljahtelevasta groovesta muistuttava “Oraskuu” vaikuttaa olevan yksi vuoden kovimpia outoilubiisejä. Vanhan Motelli Skronklen ja Vox Flatuķsen suuntaan kurottavat, itämaisella venkoilulla hullaannuttava “Kutsu urajäärä” ja suvereeni arkisen piinaava kuvaus finanssimaailmassa omaehtoisen humaanilla toiminnalla pärjäämisen helvetillisyydestä kertova “Käsikirjoitus” hipovat uniikissa lajissaan täydellisyyttä. Jälkimmäisessä erityismaininta kuuluu Pentti Dassumille instrumenttiosuuksien onnistuneesta loihtimisesta.

Albumin B-puolen avaavat raidat, uhkaavan majesteettiselta, keskiaikaiselta noidanuhrausmusiikilta kuulostava “Idealismin petturit” ja maanisen peltisesti paukkaava ja “Pää kestää” pitää hyvän keskitason epäsävellyksellistä absurdismia yllä. Joka miehen metsäkoneyrittäjyydestä ja Hiluxin osien vaihdon oikeaoppisuuden ytimeen pureutumisesta kertova “Muijat & äijät” osoittautuu puolestaan loppupuoliskon tehokkaimmaksi performanssiksi.

Keskittymishäiriön tyyneimmällekin rentoutujalle aiheuttava ADHD-epäjazz-sinkoilu “Koiran kesä” sekä huvittaa, haastaa että rasittaa saman aikaisesti. Kokonaisuuden loppukaneettina kuultava, mustalaismolliskaalan käärmemäisiä säveliä hyödyntävällä kosketinteemallaan luikerteleva albumin nimikkobiisi iskee aiemmilta albumin raidoilta aiheutuneet arkiset traumat takaumina uudelleen kuulijan tajuntaan.

Joku valjumpikin veto mahtuu kuitenkin pakettiin mukaan. Vuokattilaisen improvisaatioyhtye Tubron mieleen tuova köpö-funk “Susta tykätään” ei millään yllä säväyttävyydessään A-puolen muun materiaalin tasolle. “Miestenpäivänä” puolestaan hyökkää päälle pseudo-machona rumpukonehevibiisinä osoittautuen albumin suoraviivaisimmaksi mutta samalla kaikessa ironisuudentavoittelussaan albumin latteimmaksi ja ideatasolla samalla uusiokierrätetyimmäksi raidaksi.

“Jatketaan Universumia” jakaa mielipiteitä ja vaatii ymmärtäjältään paitsi parkkiintuneet tärykalvot ja korkean epämusiikillisen toleranssin mutta myös riittävästi absurdismin ja ironian tajua. Joka tapauksessa on hienoa, että Keuhkot puhkuvat jälleen. Kolme ja puoli pistettä kääntyy meillä Noisessa ylös neljään.

4 / 5