Kaljaa, hikeä ja energiaa – Airbourne räjäytti Tampereen Klubin

Airbourne, Klubi Tampere, 18.3.2009airbourne22


Ei. Vaikka kuinka tekisi mieli yrittää, en edes halua olla vertaamatta Airbournea siihen samasta maailmankolkasta tulevaan kirjainyhdistelmäbändiin. Yhtäläisyyksiä on yksinkertaisesti niin paljon, ja käytännössä kaikki niistä mairittelevia. Airbourne on 2000-luvun AC/DC ja räjäyttää vielä tuhansien ja taas tuhansien rokkarien tajunnan uskomattomalla live-energiallaan.

Yhtään hassumpi ei ollut myöskään jenkkilämppäri Taking Dawn, mutta ei se loppujen lopuksi ollut juuri mitään Airbournen rinnalla. Kun Taking Dawnin kamat oli saatu roudattua alta pois hämmästyttävän nopeasti, arki-iltaan nähden kiitettävän känninen ja vuodenajan huomioon ottaen käsittämättömän hikinen yleisö alkoi päästä kunnolla fiilikseen.

Eikä aikaakaan, kun Airbourne-nelikko syöksyi esiin esiripun takaa vetämään ilmoille Raise the Flagin. Ei ollenkaan huono avaus, vaikka upouuden No Guts, No Glory -levyn biisit selvästi olivatkin monelle vielä suhteellisen vieraita. Sillä ei kuitenkaan ollut sen suurempaa merkitystä, sillä kundien maanläheinen ja tajuttoman vauhdikas lavashow veti nopeasti puolelleen viimeisetkin takarivin jampat. Kokonaisuudessaan illan setti koostui aika tasan uutukaisen ja Runnin’ Wild -debyytin matskusta.

Airbourne olisi todennäköisesti vain kuin mikä tahansa AC/DC:n vanavedessä hiihtäjistä ilman karismaattista laulaja-kitaristiaan Joel O’Keeffeä. Mies on likimain täydellinen yhdistelmä esikuviaan ; kundi kun on varustettu Bon Scottin habituksella ja Angus Youngin rämäpäisyydellä. Klubillakin O’Keeffe piti sellaista vauhtia yllä, ettei voi kuin ihmetellä, miten soitto tai laulu eivät kärsineet hänen tempauksistaan. Niistä mieleenpainuvin oli eittämättä keikan puoliväliin osunut Girls in Black, jonka pitkäksi venyneen soolon O’Keeffe kävi kiskaisemassa turvamiehen kauhuksi yleisön seassa ja baaritiskin airbourne35päällä (ks. video YouTubesta, ei Noisen kuvaama).

Tasaisen tappavasti edenneen setin muut kokokohdat osuivat illan loppuun, joka oli pyhitetty debyyttilevyn hiteille Too Much, Too Young, Too Fast, Runnin’ Wild ja Stand Up for Rock ‘n’ Roll. Niistä keskimmäisen aikana O’Keeffe muun muassa esittele kaljatölkkien rikkomista päätään vasten. Viimeisessä puolestaan lavasekoilu yltyi niin kovaksi, että laulaja-kitaristi kolautti päänsä ilkeästi rumpukorokkeeseen. Keräiltyään hetken voimia lavan pinnassa mies nousi lopulta roudarien tukemana pystyyn kiittämään muun bändi kera loppuunmyydyn Klubin mylvivää kansaa.

Airbournen Suomen-visiittiä ei todellakaan hehkutettu suotta etukäteen, sillä ainakin Klubin keikka tarjosi parasta rock-viihdettä pitkään aikaan. Kun itse AC/DC saapuu kesäkuussa Ratinaan, toivoa sopii, että lämppärinä nähtäisiin Airbourne. Tai jos pappojen kunto pettää ennen keikka, pelkkä Airbournekin riittää. Bändi kun toimii todistetusti myös suurella ulkolavalla, kuten pari vuotta sitten Sauna Open Airissa.


Olli Koikkalainen, teksti ja kuvat

Mahdollisesti jotain samankaltaista