Kakka-Hätä 77 toi särön jouluun

Kakka-Hätä 77
Klubi, Tampere 27.12.2013

”Miks ei meteoriitti vois tulla vittu vaikka nyt?” kysyy Teemu Bergman ja tekee selväksi, ettei millään ole lopulta mitään väliä. Maailma tuhoutuu joka tapauksessa, vain ajankohta on epävarma.

Kakka-Hätä 77 kuuluu suomipunkin tunnetuimpiin nimiin. Yhtye ennätti julkaista vain kaksi albumia ennen hajoamistaan. Kuoppaamisen jälkeen bändi on kuitenkin satunnaisesti tehnyt keikkoja – Tampereelle yhtyeen toi pienimuotoinen Punk Rock x-Xmas -kiertue. Mikäpä sopisi paremmin kinkun sulatteluun kuin ehta punk.

Katseet kääntyvät ennen kaikkea Bergmaniin, joka tunnetaan myös muun muassa Pää Kii -yhtyeen keulahahmona. Hän valittelee olevansa heikossa iskussa, mitä tulee kaljan juomiseen keikan aikana, mutta äänijänteitä mies venyttää mallikkaasti.

Välillä tosin sanat unohtuvat, ja välillä vedetään vain sinne päin. Mutta kun biisit ovat pääsääntöisesti rautaa, pikkuvioista on turha nipottaa. Pienet kämmit, ovat ne alkoholin edesauttamia tai eivät, kuuluvat ikään kuin asiaan.

Yhtye soittaa biisejä tasaisesti molemmilta albumeiltaan. Levyllä vastustamaton Narkata ja kuolla ei lähde livenä yhtä tykisti kuin debyytillä, mutta ässäbiisejä riittää. Elämä on huora, Tuttipullonimijä, Sirpa ja Make, WC:stä terveyskeskukseen ja niin edelleen. Kaikessa niukkuudessaan Mä halusin vaan elää tiivistää tunnot ytimekkäästi:

Mä halusin vaan elää tätä elämää mutten koskaan oppinut elämään / ja nyt mä enää edes jaksa yrittää.

Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä olemme silti elossa, osa jopa varsin mainiossa vedossa. Monet tuopit heiluvat pään yläpuolella, eikä kaikki sisältö pysy lasin sisäpuolella. No, ainakin pärskeiden pitäisi virkistää, mikäli pogotessa tulee hiki.

Yritän katsoa huomiseen on Bergmanin mielestä paska biisi. Eikä hän aio soittaa sitä enää ikinä. On lähellä, että se jää soittamatta myös Klubilla. Milloin virta ei ole kytketty kitaraan, milloin kitaran kannatinhihna rävähtää auki varoittamatta. On kuin kohtalo yrittäisi viestiä jotakin. Mutta ei auta, sillä muu bändi sulkee siltä korvansa. Ja taas mennään.

Punkiin kuuluu uho, räkä ja räime. Kaikkea tätä oli tarjolla, samoin kuin niitä viiltävän hienoja melodioita, jotka nostavat Kakka-Hädän kappaleet massan yläpuolelle. Ehkä yhtye ei silti ollut aivan elämänsä vedossa. Mutta onko sillä mitään väliä?

Kakka-Hätä 77, Klubi, Tampere, 27.12.2013. Kuva: Olli Koikkalainen

Mahdollisesti jotain samankaltaista