Jussi Wemberg: Päivänvalossa (2011)

Pori on nähtävästi länsirannikon melankolian ydin, mikäli Jussi Wembergiin on asiassa uskominen. Vuodesta 2008 pop-sävytteisiä folk-kappaleitaan rustannut nuori mies on kasannut neljän biisin mittaisen ep:n, jonka keskiössä ovat akustinen kitara, Wembergin kirkas laulu, sekä kotimainen depressio. Pientä taustaväriä luodaan koskettimilla jacajonilla, mikä antaa juuri riittävästi lihaa kappaleiden kevyiden luiden päälle.

Paljaaksi riisutut biisit suorastaan tihkuvat sydänverta ja etenkin avauksena kuultava I sekä päätöksenä soiva Länsirannikko hukkuu tänään (2010) kiteyttävät jotain oleellista suomalaisen perusluonteen pohjavireestä. Pointti ei ole se kuinka synkkää kaikki on, vaan se kuinka tähän reagoidaan ja mitä ahdistus puristaa ulos sydämestä.

Kaikki neljä kappaletta pyörivät vaarallisen lähellä toisiaan ja vaikka em. lisäsoittimilla saadaankin luotua pientä vaihtelua, on Wembergin pahin uhka oman itsensä toistaminen. Näin vähillä aineksilla olisi tehtävä rajumpia irtiottoja oikeastan mihin suuntaan tahansa omasta mukavuusalueesta, sillä jo ep-mitassa toisto on paikoin harmillisen ilmeistä.

3/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista