Jukka Poika vai Raappana?

Ruisrockissa noin viikko sitten kävi selväksi, että suomenkielisellä reggaella on menossa huikea kesä. Noisen toimittajat seurasivat Jukka Pojan ja Raappanan keikoilla hurjassa helteessä joraavaa yleisöpaljoutta ehkä vähän ihmeissäänkin. Siihen ei tosin olisi ollut syytä, sillä niin paljon radiosoittoa on esimerkiksi Jukka Pojan Silkkii-sinkku viime aikoina saanut. Kummankin artistin takana on myös vuosia kestänyt pohjatyö eri kokoonpanoissa.

Siltä varalta, ettei suomireggae kuitenkaan olisi vielä ihan jokaisen lukijan hanskassa täydellisesti, Noisen toimittajat laativat Jukka Pojan ja Raappanan Ruisrock-keikkojen pohjalta hyvin pintapuolisen pikaoppaan artistin valintaan. Kriteereiksi valittiin tekijöitä, jotka useimmiten Noisen toimittajien kokemuksen mukaan vaikuttavat yleisesti levymyyntiin ja artistien suosioon. Erot osoittautuivat äärimmäisen pieniksi.

Jukka Poika ja ruudulliset sortsit

Jukka Poika ja ruudulliset sortsit

Raappana ja ruudut paidassa

Raappana ja ruudut paidassa

Artistin yleisö
Sekä Jukka Pojan että Raappanan yleisö koostui enimmäkseen 20-30-vuotiaista naisista ja miehistä, mutta selvää oli, että kummankin musiikki oli erityisen tyttöystävällistä. Epätieteellisen, silmämääräisen arvion mukaan Raappanan meininki puri ehkä tasaisemmin sekä naisiin että miehiin, Jukka Pojan villitessä erityisesti tyttöjä.

Reggaehin usein liitetyt stereotypiat, kuten pilvenpoltto, rastat ja tietynlainen pukeutuminen, loistivat myös poissaolollaan kummallakin keikalla. Noise.fi:n epävirallinen huumekoira kävi jopa keikkojen aikana nuuskimassa yleisöä, muttei haistanut yhtään jatsitupakan tuoksahdusta. Kumpaakin artistia voi siis kuunnella huoletta ilman, että seuraavalle keikalle menemistä pitäisi harkita kampaamon tai sen hassuntuoksuisen naapurin kautta.

Artistin aitous
Suomenkielinen reggae kärsi jonkin aikaa suomenkielisen räpin tapaan uskottavuusongelmista. Miten löytää oma tapa tehdä musiikkia, jota on totuttu kuulemaan englanninkielisenä? Raappanan ratkaisuna on taivuttaa suomea jamaikalaishenkisesti Jukka Pojan turvautuessa äärimmäisen yksinkertaiseen, lähes lastenlaulumaiseen ilmaisuun. Kumpikin on onnistunut loistavasti löytämään oman tavan kuulostaa aidolta ja persoonalliselta.

Biisien hittipotentiaali
Edellä jo mainittu lastenlaulumainen tyyli tekee Jukka Pojan biiseistä niin tarttuvia, että suurinta osaa niistä pystyy laulamaan mukana jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Raappanan lyriikoista taas osa tahtoo mennä ohi ensikuulemalta, ennen kuin erikoiseen painottamiseen tottuu, mutta toisaalta teksteistä saa enemmän irti jokaisella kuuntelukerralla. Jukka Pojan toisto saattaa sen sijaan käydä pitemmän päälle väsyttäväksi.

Artistin ulkomuoto
Sekä Jukka Poika että Raappana ovat kumpikin korostetun maanläheisiä. Lippiksiin, t-paitoihin ja sortseihin pukeutuvat artistit eivät näytä Bob Marleylta tai yleensäkään eksoottisilta staroilta. Lähes ainoa ero miesten välille pystyttiin Ruisrockissa tekemään miesten parrankasvun perusteella.

Kumman artistin sitten valitseekin, kannattaa olla nopea ja suunnata levyostoksille pian. Muutaman kuukauden päästä uhkaa nimittäin suomireggaen pahin vihollinen: pimeä ja pitkä talvi.

Mahdollisesti jotain samankaltaista