Jess By The Lake : Under The Red Light Shine “Soulahtavaa, tummanpuhuvaa taitavuutta”

(Svart Records 2019)

Jess And The Ancient Ones -yhtyeen riveistä tuttu vokalisti Jasmin Saarela kokeilee tummina havisevien siipiensä kantavuutta Jess By The Lake -soolobändinsä debyyttipitkäsoitollaan “Under The Red Light Shine”. Okkultistis-psykedeelisestä pohjavireestään tutusta pääbändistään oli jo valmiiksi kehkeytynyt pienoinen kulttitapaus kotimaisen, raskaamman marginaalirockin kentällä. Eikä käy suinkaan kieltäminen, etteikö yhtyeen soundin vahvimpana elementtinä toimi juurikin Saarelan ääni.

“Under The Red Light Shinella” Jessin ääni soi Ancient Onesin viimeisimpiin julkaisuihin, kunnianhimoisen mahtipontisiin mutta jokseenkin sisäänpäinkääntyneisiin ja ylenpalttisen rönsyileviin teoksiin verrattuna vapaammin, ilmavammin ja raikkaammin. Albumin rytmiikka pidetään simppelinä, jopa popahtavana, mikä antaa aivan eri tavalla tilaa Saarelan taitavalle vokaalitulkinnalle. Kappaleiden melodiakulut nojaavat vahvasti americanaan, souliin, rhythm ‘n bluesiin, psykedeliseen ja progressiiviseen, tummasävyiseen klassiseen rockiin. – Ripauksen verran myös grungeen. Saatteessa mainitun Danzig-vertauksen ja viittauksen ymmärtää helpostikin Jess By The Laken musiikista aika ajoin huokuvan, tummasävyisen soul-elvistelyn ja rytmisen perinnetietoisuuden osalta. Silti tätäkin ennemmin lähtisin ottamaan Jessin taipuisan laulusoundin ja tyylin vertailukohdaksi vaikka kotimaisen blues-soul-ihanuus Ina Forsmanin. Vaikka laulajattaret tulevatkin varsin eri genretaustoista, molempien heidän lähestymiskulma omaa musiikkiaan ovat hyvinkin lähellä toisiaan. Vaikka enemmänkin viihteellisen juurimusiikin kentällä operoivan Forsmanin äänen kuulauteen pitkissä, voimakkaasti venytetyissä nuoteissa Jess ei aivan yllä, yhteläisyydet soulahtavan laulannan äänenkäyttöä, -hallintaa ja herkkyyttä myöten ovat selkeästi kuultavissa ja havaittavissa.

“Under The Red Light Shine” -albumin äänimaisema on huolellisesti ja tyylillä tuotettu. Se on pelkistetty, hyvin eroteltu, ja yhtye soi albumilla pehmeän voimakkaasti. Kosketinsoittimien laajan soundirepertuaarin käyttö rikastuttaa juurevasti monelta populaarimusiikin suunnalta mausteita ammentavaa, kitaravetoista, pelkistetyn tumman popahtavaa rockia.

Hyvän albumin piirteiden mukaisesti kahdeksan kappaleen kokonaisuus vaatii aikaa ja useita kuuntelukertoja avautuakseen kunnolla. Vasta perille kolahtaessaan se vasta osoittaa hienoutensa. Albumin avaa, soulahtavan rouheasti rokkaavan nimikkobiisi. Tämän lisäksi aika-ajoin vanhalle Radioheadille tuoksahtava “The Wait”, Jess And The The Ancient Onesin debyyttialbumin suoraviivaisempaa linjaa ja myös leikittelevästi Alice Cooper Bandia muistuttava albumin ensimmäinen singlebiisi “Nightmare” sekä tyylillä, viehkeästi groovaava albumin korvamato “My Hands” muodostavat albumin vahvimman ytimen.

Avantgarde-jazzimpi himmailu “Halo (Ghost In The Flames)” sekä jylhän shamanistisesti tunnelmoiva, ja niitä nimenomaisia Danzigin fraseerauksia ja viittauksia mothereinen ja fathereineen uusiokierrättävä albumin toinen singlebiisi, 8-minuuttinen alt-blues-järkäle “Legacy Crown” ovat lajissaan aivan kelvollisia kappaleita, mutta eivät oikein missään vaiheessa lehahda kunnon lentoon. Kokonaisuuden toinen järkäle, albumin päättävä, päälle 9-minuuttinen “Interstellar” kasvaa kutkuttavien kitara-arpeggioiden ja poikkihuilustemmojen pohjalta varsin tehokkaasti muistuttaen lopulta brittiläisen Editors -yhtyeen tummasävyisen shoegazen ja emo-rockin hyytävää, tajuntaan junnaavaa blandista. Biisin nostatuksessa, lauluosuuksien lopulla, Jess pääsee revittelemään oikein sielunsa kyllyydestä. Olisi jopa toivonut, että kappaleen vokaaliosuuksien draaman kaarta olisi jatkettu pidemmälle biisin loppupuolella äityvien instrumentaaliosuuksien tueksi, mutta tällaisenakin kyseessä on vallan mainio sovitus.

Puutteineenkin “Under The Red Light Shine” on säväyttävä kuuntelukokemus, johon ei helpolla kyllästy. Kyseessä on helposti yksi vuoden parhaita kotimaisia vaihtoehtoisen, psykedeelisen rockin albumeja. Siltä löytyy hennommin sovitettuina juuri niitä elementtejä, joita allekirjoittanut oli jäänyt kaipaamaan sitten Jess And The Ancient Ones:n huikean debyyttialbumin.

4/5