J.A. Mäki : Syys – “Hyvin kypsyneiden hetkien sadonkorjuu”

(If Society / Uho Productions 2022)

Maailman parhaimman rymymusiikkiryhmän, Radiopuhelimien eläväisen vokalisti Jyrki Anselmi Mäki on julkaissut toisen sooloalbuminsa. Yhdessä Zacharius Carls Groupin luomistyön takana olleen multi-instrumentalisti Ossian Marttalan kanssa parin vuoden aikana yhteistyössä rakenneltu kahdeksan biisin kokonaisuus “Syys” on luonteva ja entistä vakaampi askel omilleen, poispäin molempien miesten pääbändien tyyleistä. Rumpaloinnista albumilla vastaa Astro Can Caravanin riveistä tuttu, Tuomari Nurmion, Knucklebone Oscarin ja Eero Raittisen produktioissa viimeaikoina soittanut Janne Mathlin.

Vaikka tiettyjä yhtymäkohtia “Päivänselvää”-kappaleen tyyppisen kevennetyn rokkirenkutuksen myötä Radiopuhelimien akustisen tuotannon kanssa Mäen uutuusalbumi ehkäsisältääkin, maalaillaan sillä pääsääntöisesti kuitenkin hyvin erilaisia äänikuvia.

Pohjavire kokonaisuuden sävelillä ja kertomuksilla on kuitenkin tuttuun tapaan kauttaaltaan optimistisen humaani, vaikkakin tummasävyisen inhorealistinen. Matkalla kuljetaan läpi jos minkä näköisten elämän karikoiden ja tienristeysten.

Hyytävän hieno videosingle “Pieni helmi” paljastuu simpukkansa sisältä parin pyöräytyksen jälkeen ja nousee arvoon arvaamattomaan. Jotain Nick Cave And The Bad Seedsiin viittaavaa siinä eittämättä on, eikä vähiten pysäyttävän tummassa kauneudessaan. “Varjosta valoon” pulppuaa puolestaan muinaisen Hawkwindin biisinkasvattelun jännittynyttä estetiikkaa ja josssin määrin myös sitä itseään, kosmista jytää.

Melodisen rakentelun osalta oikein onnistuneet “Onnellista matkaa” ja albumin nimikkobiisi pistävät miettimään tekojemme seurauksia ja hyvällä tuurilla kokeilemaan rohkeutemme rajoja. Kun Mäki laulaa taustalauluista vastaavan, enkeliäänisen Dimi Salon (mm. The Boots) hienosti tukemana “Aika kuluu ja me kulumme…”, niin todettava se vaan on. Opetus lienee: Tee se nyt mikä on vielä tehtävä!

Musiikillisesti edellämainitut kappaleet matkaavat jonnekin länsinaapurin tyylittelyn puolelle Weeping Willowsin ja The Soundtrack Of Our Livesin pehmeämmän ilmaisun mannuille. Joitain kaikuja ‘Pomon’ käskyttämän E Street Bandin uljasta american rockin ujellustakin olen kuulevinani, varsinkin näistä viimeksi mainitun teemaosuudessa.

Vaivihkaa tajuntaan hiipivä itsensä etsimisen kuvaus “Vieraat talot” sisältää intensiivisessä, hyvin jäsennellyssä kerronnallisuudessaan elokuvan ääniraitamaista jännitettä, kunnes kappaleen säväyttävän toteava kertosäe vie mukanaan. Olkoonkin biisi hieman ylipitkä.

Loppukaneettina kuultava “Viimeinen henkäys” on Miljoonasateen mieleen tuova, Mäen hellyyttävän itseironista tilintekoa sisältävä pianovetoinen, aavistuksen vinksahtanut viisu ikääntymisestä ja sen mukanaan tuomista, ovia sulkevista haasteista.

Siitä huolimatta Mäki johdattaa kuulijan rajallisuutta kuvaavien aiheiden äärelle ilon kautta. Tosin allekirjoittanut on “… osuu ääni nuottiin entistäkin harvemmin” -kappaleessa laulavan Mäen kanssa asiasta täysin eri mieltä. – Se vanha lavan kurkku suorana mesoaja kun on opetellut ikämiespäivillään vielä laulamaankin! Pisteissä kolme ja puoli pyöristyy ylös neljään.

4/5