Hecuba vie tunnelmasta toiseen

Losangelesilaisten Isabelle Albuquerquen ja Jon Beasleyn muodostama Hecuba konsertoi ensimmäistä kertaa Suomessa 10. ja 11. marraskuuta. Duon tunnelmasta toiseen estottomasti liikkuvaa musiikkia voisi luonnehtia kokeelliseksi elektropopiksi. Yhtyeen ensimmäinen Paradise-täyspitkä ilmestyi aikaisemmin tänä vuonna Manimal Vinylin kautta.

hecuba5

Hecuba lienee useimmille suomalaisille melko tuntematon nimi, joten esittelyt ovat varmastikin paikallaan?

– Hecuban juuret ovat elokuvassa. Jon ja minä tapasimme tehdessämme elokuvaa yhdessä ja kokeiltuamme elokuvasäveltämistä siirryimme myös muunlaiseen musiikkiin. Perustimme Hecuban heti muutettuamme Los Angelesiin kolme vuotta sitten. Rakastamme kumpikin pop-musiikkia ja musiikissa yleensä meitä puhuttelee sen välittömyys. Mielenkiintoista muuten, että olemme nyt palaamassa elokuvan pariin. Teemme nimittäin musiikkivideon levyn jokaisesta biisistä.

Puursitteko pitkään Paradisen parissa?

– Kyllä. Kaksi vuotta sitten pistimme lyhyessä ajassa kasaan konsepti-EP:n nimeltä Sir. Se oli intensiivinen ja jännittävä kokemus, mutta Paradisea halusimme lähestyä aivan eri tavalla. Me teimme levyä yli vuoden ja työstimme jokaista kappaletta hyvin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti. Äänitimme itse asiassa neljän albumillisen verran musiikkia, mutta karsimme ja karsimme kunnes ”saavutimme paratiisin”.

Albumi alkaa toistaen lausetta ”We are in paradise”. Mutta mitä paratiisi teidän mielestä tarkoittaa?

– Tuo toisto muuttaa mielestäni sanan merkitystä jatkuvasti laulussa, ja juuri siksi pidän siitä. Joka kerta kun soitamme sen livenä, sillä on eri merkitys. Sana on niin ladattu kaikenlaisilla merkityksillä ja konnotaatioilla että se melkeinpä muuttuu merkityksettömäksi.

Paradisella tummasävyisyys ja leikkisyys sekoittuvat kiehtovalla tavalla. Minkälaisia tunnetiloja itse assosioisit musiikkiinne?

– Musiikkimme hypähtää mielestäni villisti tunnelmasta toiseen, voimme hetkessä siirtyä ekstaattisesta ilosta syvään suruun. Itse en assosioi mitään tiettyä tunnetilaa musiikkiimme, joskin sen läpi kyllä kulkee emotionaalinen punainen lanka.

Musiikkianne on kuvailtu ”tanssilattiavalmiiksi”. Miten tuo on käytännössä ilmennyt livekeikoilla?

– Monissa levyn lauluista tanssilattia on läsnä unen tai muiston tasolla, muttei välttämättä konkreettisesti. Kun soitamme livenä yleisö reagoi todella erilaisin tavoin. Jotkut tykkäävät tanssia ja nämä keikat ovat yleensä kaikkein hauskimpia, mutta niissäkin keikoissa, joissa porukka kuuntelee keskittyneesti musiikkiamme, on omanlaista kauneutta.

Kehrääkö Tom & Jerry -kappaleessa oikea kissa vaiko jokin efekti?

– Kyllä. Kyseessä on oikea kollikissa nimeltä Bootsy Collins. Eikö hänen kehräämisensä olekin todella syvää ja musikaalista?

Siisti kasarihenkinen saksofonisoolo The Magicissä! Kuka sen soittaa?

– Kiitos! Sen soitti mahtava chicagolainen saksofonisti Nate Levine. Kun hän tuli studioon ja nauhoitti osionsa olimme aivan ällikällä löytyjä. Olin niin innoissani siitä, että koetin itse opetella saksofoninsoittoa.

The Magicistä on myös olemassa tuore musiikkivideo (yllä). Kertokaa vähän siitä.

– Sen ohjasi Jon ja Isaiah Seret, jotka myös tekivät yhdessä videon Sufferingista. Se kuvattiin erään losangelesilaisen taidekeräilijän kotona. Jon teki myös videossa nähtävät puvut, mukaan lukien sen ”leivonnaishatun” joka minulla on päässä. Pyrimme tekemään jotakin Ihmemaa Ozin ja Kubrickin tapaista, mutta lopulta siitä tuli varsin omanlaisensa outo ja avoin tulkinnalle.

Mitä ajatuksia ensimmäinen Suomen keikkanne herättää?

– Olemme innoissamme kun pääsemme soittamaan Helsinkiin ja nähdä ensimmäistä kertaa Vukin esiintyvän bändinsä kanssa. Emme malta odottaa!

Hecuba & Vuk keikalla seuraavasti:

10.11. Dynamo, Turku
11.11. Semifinal, Helsinki

Mahdollisesti jotain samankaltaista