Harras maailmanloppu Kulttuuritalolla: Godspeed You! Black Emperor

21:30, 17.01.2011, Kulttuuritalo, Helsinki.

Yritän etsiä hetkessä loppuunmyydyn keikan yleisöstä yhteneväisyyksiä. Niin vanhempaa kuin nuorempaakin väkeä on saapunut paikalle. Hipstereitä tai muita tyylilyylejä ei pahemmin näy, vaikkakin musiikki-ihmisiä on ostettujen vinyylien määrästä päätellen paikalla. Ainoa yhdistävä tekijä on nuorempien miestentynkien rumat parranalut. Tästäkö ne post-rokkaajat tunnistaa?

Fonalin rosterista lämmittelijäksi pyydettyä Lau Nauta, eli Laura Naukkarista, kuunnellaan keskittyen. Artisti kuulostaa yllättävän hyvältä verrattaen kokemuksiin levytetyn materiaalin puolelta. Naukkarista komppaava Pekko Käppi loihtii jouhikostaan mahtavia ääniä. Lau Nau lopettaa settinsä Tapio Rautavaaran ikivihreään Juokse sinä humma -viisuun. Oivaltava versiointi, joskin setistä jää tämän myötä hieman kiusallinen olo – ei kannata soittaa liian hyviä covereita.

Kellon lyödessä 22:00 on aivan sama, onko lavalla ollut lämmittelijää vai ei. Godspeed You! Black Emperor aloittaa soittamisen. Heikkomielisiä huolestuttaa 15-minuuttisen Hope Drone -intron jälkimmäinen sana. Minuakin huolestuttaisi, jos se ei kuulostaisi niin vakuuttavalta. Gathering Stormin ensisävelet kuittaavat epäilijät ja päälle kahden tunnin transsi saa alkunsa.

Lavan takaseinällä pyörii 16 millimetrin filmille kuvattuja videopätkiä, varsin geneeristä maisemakuvastoa pääosin. Lavalla liikehdintä on minimaalista. Yhtye antaa musiikin puhua puolestaan. Keikalle vahingossa eksynyt tylsistyisi. Nämä kappaleet pitää tuntea etukäteen, jos haluaa saada keikasta irti kaiken olennaisen.

Kello osoittaa 00:15. Sad Mafioson viimeiset sävelet loppuvat ja Kulttuuritalolle syttyvät valot. Alaselkää jumittaa, mutta suuta hymyilyttää. Partaheput virnuilevat samaan tapaan. Päässä pyörii pikkuvikoja: Skinny Fists… -levyn kappaleista uupuivat studioversioiden torviosiot, kellopeli kuului Moyassa ainoastaan oikealta puolelta, vaikka sijainti oli täysin miksaajan edessä. Tekisi mieli haistatella itselleen moisista. Keikka oli helvetin hyvä.

Autolle päästessä on helppo todeta olevansa onnellinen. Keikan jälkeinen ajomatka Turkuun hurahtaa nopeasti. Sänkyyn kaatuessa päätöslauselma on selvä; Keikka oli elämys. GY!BE:n musiikki palkitsee kärsivällisen ja yhteissoiton tarkkuudesta nautiskelevan. Kappaleiden hidas paisuttelu ei ole ylimalkaista tai tekotaiteellista, se on yhtyeen musiikin kulmakivi. Juuri tässä on GY!BE:n ja sitä imitoivien ero ja juuri tätä ei muilta keikoilta äkkipikaa löydä.

Settilista:

Hope Drone
Gathering Storm
Moya
Albanian
Chart#3
World Police and Friendly Fire
Blaise Bailey Finnigan III
Dead Metheny
Sad Mafioso

Mahdollisesti jotain samankaltaista