Hard Action : Hot Wired Beat – Skandinaavisen toimintarockin kadonnut muna

(Svart Records 2017)

Suvereenisti kotimaisen toimintarockin keulille pari vuotta takaperin julkaistun debyyttialbuminsa Sinister Vibes:in myötä pongahtanut Hard Action palaa kaksi vuotta myöhemmin 36-minuuttisella kokopitkällään Hot Wired Beat. Kyseisen teoksen voi määritellä vuosiin parhaaksi ja mielenkiintoisimmaksi Skandinaavisen toimintarockin julkaisuksi. Nämä kärkeen lausutut suuret sanat toki tarvitsevat katteekseen perusteluja. No, niitä sitten tässä seuraavassa:

Albumin musiikki syttyy lempeällä liekillä, räjähtää huomaamatta, roihuaa vastustamattomasti ja palaa viimeistä pärettä myöten loppuun hyvällä hapella. Sen enempää kielikuvia viljelemättä, nyt puhutaan kotimaisen modernin rockin klassikkoteoksesta. Sinister Vibesin jälkeen albumin soundimaisema ovat aavistuksen jalostuneet ja hioutuneet äärimmäisistä särmistään, mutta joka on samalla tuonut yhtyeen sointiin tarvittavaa syvyyttä. Tällainen pieni yhtyeen kypsymisestä kertova edistysaskel on ollut olennainen ja erittäin paikallaan. Damn Seagulls ja Pää Kii -riveistä ja tuotannoista tuttu Lauri Eloranta on saanut yhtyeen kuulostamaan uutukaisellaan sopivan likaiselta mutta ylväästi potkivalta ja erittäin nälkäiseltä.

Biisien suhteen Hot Wired Beat kaikuu The Hellacoptersien 2000-luvun alkumetrien kaikuja, mutta ainoastaan tehden ne parempien biisien raameihin ja astetta tykimmin kuin mitä selkeä länsinaapurin esikuvansa siinä koskaan uransa huippuaikoina onnistui.

Paitsi kotimaisen, myös skandinaavisen punk’n rollin mestariteoksen avaavat Free Fall, Nothing Ever Changed ja aavistuksen verran näitä standardinomaisempi räimekarkelo Hostile Street uudelleenmäärittävät yhtyeen osaamisen uudella albumillaan kansainväliselläkin tasolla piin kovaksi rock-yhtyeeksi. Näitä seuraavaa, todella kauniilla Devil’s Blood:in tyyppistä tuplaharmoniakitarointia ja The Flaming Sideburnsilta niin melodista kuin groovepoliittista tyylittelyä lainaavaa The Losing Side:a parempaa, kuluvana vuonna synnytettyä, kotimaista luomu-rock -biisiä ei yksinkertaisesti löydy. Näitä seuraavat, jyhkeällä riffittelyllä tulittava Running Start ja raa’asti rokkaava, komeasti koukuttavan kertsin ja upeilla kitaraharmonioilla operoivan C-osan omaava Tied Down eivät nekään laske albumin kiimaviettiä piiruakaan. – Päinvastoin. Meininki äityy huomaamattaan uskomattomaksi perinnetietoisen punkahtavan rock ‘n roll:in ilotulitukseksi.

Knocked Down, Dragged Out albumin loppupuoliskolla jää tosin studioversiona hieman tasapaksummaksi ja ehkä albumin tylsimmäksi renkutukseksi, mutta jonka Günther Kiviojan debyyttialbumilta astetta ärhäköitynyt vokalisointi ja ennen kaikkea sen tilannetajuinen intensiivisyys naaraa kuiville. Uskoakseni livenä kyseinen biisi tärähtää kuitenkin kasettiin ihan eri tavalla kuin studioversio. Dire Straitsin Sultans of Swingin kauniin koukuttavaa melodista riffiä roisimmalla kädellä roiskivasti lainaava May puolestaan toimii b-puolen onnistuneena tunnelmapalana. Kokonaisuuden päättävä, 7″-singlenä yhtyeen kahden albumin välissä julkaistun Tunnel Visionin albumiversio on niin soitannon kuin tuotannonkin puolesta huomattavasti täyteläisempi ja päällekäyvempi kuin kappaleen varhaisempi singleversio ollen silkkaa toimintarokettihurmosta ja kasvaen nyanssitajuisen kitaroinnin ja sovitustyön myötä eteerisempiin mittoihin kappaleen loppua kohti.

Hot Wired Beat on albumi, jonka Robert Dahlqvist-vainaalla varustetun The Hellacoptersin olisi toivonut tekevän lupaavan Disappointment Blues -EP:n jälkeen vuonna 1999 viitoittamaan yhtyeen kevyempää musiikillista tyylisuuntaa uudelle vuosituhannelle laimean Grande Rock:in sijaan. Tästä hetkestä piti näemmä kulua kokonaiset 18 vuotta, ennen kuin Hard Action satavuotiaasta Suomesta tuli hätiin ja paikkasi tämän huutavan aukon skandinaavisen toimintarockin merkittävimpien albumien katalogissa. Pienistä puutteistaan huolimatta Hot Wired Beatin seisokki on täyttä rautaa. – Niin rautaa, että neljä ja puoli pyöristyy ylös vitoseen.

 

5/5