Nicole – Tasavaltaa ja listoille

Nicole on yksi ehdottomimmista suomenkielisistä metalliyhtyeistä, joita tundraltamme löytyy. Bändin periksiantamattoman tiukka asenne yhdistettynä melodioihin ja raskauteen ilman muodikasta thrashia on varsin omassa kastissaan. Yhtyeelle tulee vuonna 2007 täyteen kymmenen vuotta, joten mikäpä sen hienompaa kuin juhlistaa sitä uudella albumilla ja uudella DVD:llä. Miksi tähän on sitten ajauduttu kaikkien metalcore-syytösten lomassa? Annetaan tasavaltaajien puhua lisää. Tässä siis ajatuksia herroilta, jotka tottelevat kun huudetaan Olli Ketola (kitara), Ville sahakangas (rummut) ja Sami “Hannu” Koivosto (äänimies).

Nicole viettää 10-vuotisjuhlia vuonna 2007, miten se näkyy yhtyeessä ja millä fiiliksillä noin muuten tuon asian tiimoilta?

– Ainakin kymmenen vuoden aikana meistä on tullut keskenään hyviä ystäviä ja ollaan opittu perkeleen paljon niin musiikista kuin elämästäkin. Hyvillä fiiliksillä ollaan ja tuntuu siltä, ettei ainakaan olla tehty turhaa työtä, ja ollaan saatu paljon aikaan. Tästä on myös tullut elämäntapa, ja hyvä sellainen onkin.

Millä osa-alueella koet yhtyeen menneen eniten eteenpäin näinä kuluneena 10 vuotena?

– Kaikki tähän touhuun liittyvät asiat on parantunu niin paljo, että vaikea sanoa yhtä tai kahta. Kaikessa on mentävä eteenpäin koko ajan täysillä, muuten bändi ei kehity. 10 vuotta sitten soiteltiin kellarissa ilman pallinkarvoja, eikä oikein tajuttu koko touhusta mitää. Vieläkin ollaan kellarissa, mutta nyt on pallinkarvat kasvanu ja takana on useita julkaisuja ja läjä keikkoja ja ehkä pieni käsitys siitä mitä ollaan tekemässä.

Sivu syyttömistä on kolmas pitkäsoitto, joten toisen albumin syndrooma on jo ohitettu. Mutta mitenkäs tuon kolmannen tekemisen kanssa sujui?

– Tämä levy tehtiin bändinä. Kaikki osallistui sävellystyöhön ja sovituksiin. Näin levylle saatiin parempi kokonaisuus. Vaikka paineet kasvoi sävellystyön lopussa melko suureksi, säveltäminen ei silti tuntunut millään tavalla vaikealta, vaan biisit rakentuivat välillä vähän kuin itsestään meidän valamaan muottiin. Tuottaja Hannu piti kiinni rankasta linjasta ja siitä, ettei levylle pääse turhia homosteluja.

Samalla tulee ulos myös toinen DVD:nne – mistä tämä innostus kyseistä formaattia kohtaan johtuu?

– Se on vain silkkaa hulluutta. Ei kukaan täysijärkinen lähde tekemään tuollaista projektia omakustanteena ja vielä täysin omalla porukalla. On täs paljon positiivistakin, tuntuu että kaikki tällänen yhdessä säätäminen antaa tosi paljon tälle bändille, kaikki on tyyliin parhaita kavereita keskenään ja bändin sisänen ilmapiiri on niin hyvä, ettei voisi parempaa toivoa. Helvetin hienoa hommaahan kaikki se vääntäminen oli, vaikka hermot siinä menikin taas monta kertaa.

Koetteko jollain tavalla tarjoavanne enemmän verrattuna muihin yhtyeisiin, kun markkinoilla on myös visuaalista Nicolea, ja vieläpä varsin tyylikkäällä ja kuluttajaa palvelevalla tavalla?

– Totta kai. DVD:t kuuluu mun mielestä oleellisena osana bändien kun bändien tarjontaan. Kun mä fanitan bändejä, on hienoa kun saa nähdä siitä myös sen visuaalisen puolen. Näkee millasia jätkiä ne on, ja kuinka paljo ne juo viinaa, heh. Kyllä mä uskon, että meidän kuuntelijat arvostaa sitä, että niille tarjotaan tällainen tapa tutustua bändiin lähemmin. Loppujen lopuksi kaikki tämä mitä meillä nyt on ja mitä me ollaan tehty on kuuntelijoiden ansiota, ehkä tämä on meidän tapa näyttää niille kuinka kiitollisia me ollaan, yritetään ainaki kovasti.

Uuden albumin teemoissa on jonkin verran negatiivisuuteen kalskahtavia juttuja, vai kuinka esimerkiksi Tuhottu viha, Vallan näyttämö ja Tyhjä taulu nivoutuvat ajatuksellisesti?

– Kokonaisuutena levyn sanoitukset käsittelevät aika synkkiä aiheita, mutta lisäksi sielä puhutaan vaikeista henkilökohtaisista elämän tilanteista. Tuhottu viha kertoo esim. raskaiden kokemusten ja muistojen tuomasta epätoivosta ja niiden voittamisesta. Vallan näyttämössä taas puolustetaan omia, toisten kyseenalaistamia ideologioita.

Seinäjoella uutta Sivu syyttömistä -levyä ennakkokuunneltiin Bar 15:ssa, mitkä olivat tunnelmat?

– No, mikäs siinä. Istuttiin koko porukalla pöytää, hyvin pitkälti ensimmäistä kertaa levyn valmistumisen jälkeen ja juotiin tasavaltaa. Hyvältähän se tuntui. Silloin oikeestaan vasta tajusi, että nyt on taas saatu yks lapsi uunista ulos, ja vielä ilman keisarileikkausta.

Mitä muuten tuo levyn nimi symbolisoi?

– Se on itse asiassa vanha kansanparantajien sanonta, millä karkotettiin kuolleita. Kuolema esiintyy monessa levyn biisissä eri tarkoituksissa, joten se tuntui sopivan hyvin levyn teemaan.

Tiedotteen mukaan Nicole ei kangistu vanhoihin kaavoihin, vaikka ne ovatkin toimivia – onko kuitenkin jotain kaikuja menneestä myös Sivu syyttömistä -albumilla?

– Ei meidän musiikki oo loppupeleissä muuttunu, voidaan vieläkin soittaa keikalla ekan levyn biisejä eikä ne erotu sieltä millään tavalla, yhtä rankkaa paskaa on soitettu aina ennenkin. Nyt sitä tavaraa on vaan koko levyllinen eikä radiohittikuvioita löydy.

Muuttumisesta ja vanhasta materiaalista tuli mieleen, että miten suhtaudut nykyisin tuohon alkuaikojen, esimerkiksi Lahja-EP:n ja Odotus-albumin, materiaaliin?

– Aika huvittaviltahan ne kuulostaa tänä päivänä, mutta pitää muistaa, että jos niitä ei olisi koskaan tehty, ei me oltas täs nyt. Silloin tuntui siltä ja nyt tuntuu hieman erilaiselta, olihan se sillon omasta mielestä rankkaa ja sitähän ollaan aina haluttu olla. Se oli silloista parasta osaamista ja vieläkin monet pitävät vanhasta materiaalista enemmän ku uudesta, kaikella on aikansa ja paikkansa.

Edellisen albumin tiimoilta teidän tyyliksi löytiin joissakin medioissa metalcore. Miten suhtauduitte tuohon kohdallanne varsin harhaanjohtavaan termiin?

– Naureskellen. Aika kaukana oltiin kuitenki siitä coresta vaikka joissain sanoituksissa jotain pientä mielipidettä voikin olla, mutta ei se sitä suoraan tarkoita, että oltais jollain tapaa tosi kantaaottavia mitä hardcoressa ja metalcoressa täytyis ilmeisesti olla. Ollaan nyt sit vaikka jazzia, päättäkää kaikki itse.

Otetaan sitten muutama sana tulevasta. Nicolea on nähty Nosturissa, Tavastialla ja isoilla festivaaleilla. Missä yhtyettä tullaan tulevan kevään aikana näkemään?

– Yritetään kovasti kiertää ympäri Suomea promoten uutta levyä, jo sovitut keikat voitte katsoa nettisivuiltamme. Kesästä ei tässä vaiheessa vielä voida kertoa mitään, mutta meitä tullaan näkemään niin isoilla kuin pienilläkin festareilla.

Suljetut ajatukset nousi itselleni vuoden 2004 parhaimmistoon. Miten koet uutukaisen pärjäävän, jos suoraan verrataan näitä kahta keskenään vai pystyykö vertailua mielestäsi edes tekemään, ja onko siinä mitään mieltä?

– Kyllähän sitä pystyy vertaamaan vaikka moottorisahaa polkupyörään mutta en mä tiedä, onko siinä mitään järkeä. Ainakin bändin puolesta voin sanoa, että uus levy pesee vanhan aika helposti, mut niinhän kaikki sanoo aina ku tällästä kysellään. Tämä on kuitenkin uusi tuotos ja nyt on uudet kujeet, vertailu vanhaan on aika vaikeaa ja ehkä vähän turhaa.

Raskaalla kolmannella albumilla liikutaan jo liki death metallin rannoilla. Pelottiko koskaan, että vesi tulvii maalle vai oliko rankkuuden lisääminen tietoinen valinta? Ja jos oli, niin mikä sen sai aikaan?

– Ei me kylläkään sitä tietoisesti tehty, se ennemminkin huomattiin vaan matkan varrella, että rankkaa matskua tulee. Tuntui vaan luontevalta pitää biisit rankkoina eikä haluttu väkisin laittaa biiseihin hittielementtejä, koska biisit ei sitä kaivannut.

Mitä pohjanmaalaisuus merkitsee teille?

– Eipä oikeestaan mitään, pitkät kalsarit keikalla ja Tasavalta-viinaa keikan päätteeksi, onko se sitte pohjalaisuutta?

Jos Nicole olisi kotimainen elokuva, niin kuka olisi pääosissa? Turpaanveto assosioituu uuden Vares-elokuvan hahmoon, jota näyttelee Jussi Lampi. Miten olisi?

– Eiköhän se olis Allu Tuppurainen eli Rölli, jota tarkkakorvaiset voivat kuulla eräässä edellisen levyn biisissä. Röllin sekoilu muistuttaa niin paljon meidän touhuja. Voimme yhtyä hänen yhteen legendaariseen lausahdukseen: “Mitä enemmän juot, sitä viisaammaksi tulet.”

Kerro vielä lopuksi, mitä kuuntelija kokee ja tuntee kun Sivu syyttömistä on ensimmäisen kerran kuunneltu?

– Perseenreikää saattaa vähä kuumottaa ja herkimmillä kuuntelijoilla saattaa jopa livahtaa pökäle lahkeeseen. Jos sitä nyt vakavasti ajattelee, niin toivottavasti se ei jätä kuuntelijaa kylmäksi, ja et tulee sellanen olo, että mitä tapahtu ja painaa playta uudestaan.

Haastattelua tehtäessä yhtyeen uutukainen nousi suoraan virallisen listan sijalle 11 ja DVD omassa listassaan toiseksi. Erittäin kunnioitettavaa, vaikka tosin kertonee samalla myös jotain suomalaisen musiikkikansan hulluudesta. Mutta kenties hyvä näin. Suosittelen pientä päiväkänniä vaikka seuraavalle lauantaille, uuden Nicolen kuuntelua ja sen jälkeen voitte Tasavalta-DVD:n kiertuedokumentista katsoa, kuinka sitä keittoa oikeasti otetaan.

Haastattelu julkaistu : 2007-02-12
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua