Katatonia – Rohkeiden eilispäivien syndrooma

Haastattelun kohteena on rakkaasta länsinaapuristamme saapunut melankolisen metallin kärkinimi Katatonia. Paikkana haastattelulle toimii Jyväskylä. Tarkemmin sanottuna iki-ihana rokkibaari Lutakko, ja sen roudareita, muusikoita sekä henkilökuntaa kuhiseva kahvitustila. Edessäni istuu orkesterin kaksi perustajajäsentä: laulaja Jonas Renkse sekä kitaristi Anders Nyström.

Miehet kehuskelevat olevansa hyväntuulisia, vaikka lievää uupumista tuntuu olevan ilmassa. Katatonia soitti ensimmäisen keikkansa kolmeen kuukauteen edellisenä iltana Tampereella. Anders tuntuu hiukan tyytymättömältä keikkaan (veikkaan, että fanit ovat tästä eri mieltä) ja lupailee kovasti, että tänä iltana he pystyvät parempaan. Pitemmittä puheitta siirrymme kuitenkin itse haastatteluun, jonka aihepiirit pyörivät orkesterin menneisyydessä. Aihe on silti ajankohtainen, sillä yhtyeeltä tulee pian ulos kokoelma, joka kantaa nimeä:

Brave Yester Days

Helmikuun 23. päivä ilmestyvä kokoelma tulee sisältämään aimo annoksen herkkuja yhtyeen alkuvuosilta. Edustettuna ovat niin vanhat demoäänitykset kuin jo tänä päivänä äärimmäisen harvinainen Saw You Drown -EP:kin, ja kaikkea siltä väliltä. Maailman makeinta karkkia orkesterin vanhan materiaalin ystäville.

– Idea kokoelmaan tuli meidän vanhan levy-yhtiömme taholta, joka halusi julkaista vanhat teoksemme muodossa tai toisessa. Ajattelimme sitten, että on varmasti parempi julkaista ne yhtenä pakettina, jotta saisimme menneisyytemme kätevästi yksiin kansiin uudempien fanien kuunneltavaksi. Toinen syy tuplalevyyn on se, että ilman tätä levy-yhtiömme olisi julkaissut vanhat levyt normaaleina uudelleenjulkaisuina, mitä emme halunneet, sillä fanimme haluavat pitää ne harvinaisuuksina, kertoo Anders.

Ihan ensimmäisenä kielen kärjellä on äärimmäisen tärkeä kysymys. Tullaanko uuden kokoelman myötä kuulemaan vanhoja biisejä yhtyeen livesetissä?

– Ehkäpä, naurahtaa Anders mystisesti.

– Ehkä teemme kiertueen ja soitamme vain vanhoja biisejä, katsellaan.

Kokoelman julkaisu toimii oivana aasinsiltana jutusteluun jäsenten musikaalisista juurista ja siitä mistä kaikki alkoi.

– Kaikki alkoi siitä, kun minä ja Anders istuttiin hänen huoneessaan, jossa me soitimme kaikenlaista melua. Meillä oli pari ämpäriä, jotka toimivat rumpuina sekä koskettimet. Jossain vaiheessa meille tuli sinne myös kitara, muistelee Jonas.

– Se oli todellakin erittäin primitiivistä, naurahtaa Anders.

– Me nauhoitimme myös lähes kaiken mitä me soitimme. Ne olivat hauskoja aikoja. Tästä pisteestä me sitten kehityimme ja pikkuhiljaa homma alkoi edetä vakavasti otettavaan suuntaan. Lähtökohtana kaikkeen oli Paradise Lostin Gothic-levy.

Jhva Elohim Meth

Orkesterin ensimmäinen demo kantoi nimeä Jhva Elohim Meth, joka näki päivänvalon vuonna 1992. Katatonian imago oli tuolloin hyvin erilainen verrattuna tämän päivän surumieliseen synkkyyteen. Duo kantoi ylpeydellä corpsepaintia ja musikaalinen anti lähenteli doomahtavaa blackmetallia. Täytyikin siis tiedustella, että mitä muistoja tuo aika herättää ja kuinka miesten ajatusmaailma on muuttunut noista ajoista.

– Se oli erittäin hienoa aikaa elämässämme. Säästimme rahaa ja päätimme varata Gorysounds-studion, jossa sitten vietimme kolme päivää. Olimme erittäin vakavissamme musiikkimme suhteen tuolloin. Se oli hienoa myös sen takia, että saimme tehdä kaiken juuri niin kuin halusimme. Meillä ei ollut tuolloin minkäänlaista levy-yhtiötä takanamme, joka olisi käskenyt meitä tekemään niinkuin he haluavat, kertoo Anders.

– Minun mielestäni meidän ajatusmaailmamme ei ole muuttunut vuosien saatossa juuri ollenkaan, vaikka asiat luonnollisesti muuttuvat vanhenemisen myötä. Teemme musiikkia tänään yhä samalla intohimolla kuin tuolloin. Studioon meno on meille yhtä hieno ja tärkeä asia, kuin joulu pikkulapselle. Ajattelemme joka kerta, että nauhoitamme tappohyvää tavaraa, Jonas sanoo.

Dance of December Souls

Jhva Elohim Meth tuotti tulosta ja orkesteri sai yhden levyn kattavan sopimuksen No Fashion Recordsilta. Yhtyeen debyytti kantoi nimeä Dance of December Souls, joka saatiin markkinoille vuonna 1993. Katatoniaan liittyi tuolloin myös kolmas jäsen, basisti Guillaume Le Huche, joka kuitenkin jätti yhtyeen debyyttia seuranneen For Funerals To Come -EP:n jälkeen. Herrat Renkse ja Nyström muistelevat noita aikoja ja entistä basistiaan lämmöllä.

– Se herättää mukavia muistoja, sillä kaikki oli meillä tuolloin hyvin uutta. Metalliskene oli hyvin erityinen meille tuolloin. Underground oli hyvin aktiivinen sekä laaja, ja sen ympärillä pyöri paljon erilaisia ihmisiä. Rakastin noita aikoja sellaisina kuin ne olivat, nyt kun muistelen niitä. Se oli erityisen hienoa aikaa, varsinkin meidän silloiselle tyylillemme, muistelee Anders.

– Me olimme tuolloin erittäin nälkäisiä musiikin suhteen. Saimme mahdollisuuden julkaista albumin, mikä oli uskomattoman hienoa, sillä noihin aikoihin oli erittäin vaikea saada levytyssopimusta. Annoimme täydet 100 prosenttia itsestämme debyytille. Nauhoitukset kestivät neljä päivää ja lopputulos on mielestäni hiukan huolimaton, mutta se on silti täynnä musikaalista intohimoa, kertoilee Jonas.

– Heppu, joka soitti riveissämme bassoa tuolloin, ei ole enää mitenkään mukana musiikkibisneksessä. Nykyään hän vain kävelee ympäriinsä samurai-vaatteissa, naurahtaa Jonas.

– Todellakin! herskyy Anders. Mies ei välitä muusta kuin itämaisista kamppailulajeista ja mustasta magiasta.

Brave Murder Day

For Funerals To Comin jälkeen Fred Norrman liittyi Katatoniaan, mutta hän ei tuolloin ehtinyt edustaa yhtyeessä kovin pitkään, sillä orkesteri laittoi pillit pussiin myöhemmin samana vuonna. Telakalla viihdyttiin koko vuosi -95. Sitä seuraavana vuonna alkoi taas tapahtua – yhtye kasattiin uudelleen triona ja se solmi uuden sopimuksen Avantgarde Musicin kanssa. Katatonia marssi studioon nauhoittamaan monien mielestä heidän parasta ja tärkeintä levyään, Brave Murder Daytä. Opethin Mikael Åkerfeldt hoiti vokaalit tällä legendaarisella albumilla, joka on toiminut suurena esikuvana monelle tämän päivän uusista orkestereista. Mitä mieltä pojat itse ovat tästä tilanteesta?

– Se tuntuu mahtavalta, sillä Brave Murder Day on niin erilainen teos verrattuna muihin albumeihimme ja se oli aikoinaan muutenkin todella uniikin kuuloista tavaraa. Muistan erityisesti sen, että fanimme, jotka pitivät Dance of December Soulsista vihasivat Brave Murder Daytä. Itseasiassa kaikki vihasivat sitä. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä aikoinaan. Mutta kun ajattelee levyä nykyään, niin kaikki tuntuvat rakastavan sitä. Ja mehän emme ole tehneet BMD:n jälkeen mitään vastaavaa, joten minusta on hienoa, että bändit kuten Rapture jatkavat levyn perinteitä, kertoo Anders.

– Me emme aikoinaan odottaneet levyltä juuri mitään, sillä se on niin erilainen albumi. Halusimme tehdä levyn, joka kuulostaa täysin uniikilta ja omaperäiseltä. Haimme tiettyä omituista tyyliä, jota emme olleet koskaan kuulleet missään ja teimme siitä sitten tavallaan Katatonia-tavaramerkin. Musiikistamme kuulee vielä tänäkin päivänä Brave Murder Dayn vaikutuksen, sillä jos emme olisi koskaan tehneet BMD:tä, kuulostaisimme tänä päivänä täysin erilaiselta bändiltä, analysoi Jonas.

Aikahyppy tulevaisuuteen

Menneistä vuosista on hyvä siirtyä nykypäivään ja myös siihen miltä yhtyeen tulevaisuus näyttää. Eritoten kiinnostaa se, että mihin musikaaliseen suuntaan Katatonian polku jatkossa johtaa.

– Mitään suurta muutosta ette tule näkemään. Me luultavasti tulemme kehittymään nykyisen tyylimme sisällä. Viemme tiettyjä asioita eteenpäin ja myös joiltain osilta otamme askeleen taaksepäin, sillä pieni askel taaksepäin yhdistettynä nykymelodioihin voi oikeasti olla suuri harppaus eteenpäin, selittää Anders.

– Julkaisupuolelta meiltä on tulossa pian myös DVD, joka tulee sisältämään kokonaisen keikan, mikä on nauhoitettu Puolassa, sekä kaikenlaista bonus-sälää, kuten backstage-häröilyä ja haastatteluja plus muuta. Emme oikein vielä tiedä mitä se tulee lopulta sisältämään, sillä kasaamme sitä parasta aikaa, kertoo Jonas.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla. Tähän onkin sitten hyvä lopettaa haastattelumme ja päästää kiireiset muusikot takaisin roudaamisen pariin. Loppuun oli kuitenkin pakko vielä kysyä terveiset suomalaisille faneille.

– Haluan vain sanoa, että Suomi on meidän mielestämme yksi hienoimmista maista! Viime vuosina Suomi on noussut monien muiden maiden ylle. Varsinkin ruotsalaisiin verrattuna suomalaiset ovat mahtavia! Kiitos tästä kuuluu kaikille faneillemme. Tänne on aina hieno tulla, sanovat Jonas ja Anders yhteen ääneen.

Ilo on meidän puolellamme. LetsMakeSomeNoise kiittää ja toivottaa tervetulleeksi Suomeen tulevaisuudessakin!

Haastattelu julkaistu : 2004-02-11
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua