Inferno – Kaksi vuotta täyteen suomalaisen metallin sanansaattajana

Suomen metallimekasta Oulusta lähtöisin oleva ja tällä hetkellä Suomen ainoa itsenäisesti ilmestyvä metallimusiikin erikoislehti Inferno täyttää piakkoin kaksi vuotta. Kävimme utelemassa millaisin mielin lehteä nykyisin pyöritetään ja vähän siinä sivussa myös historiaa ja tulevaisuuden näkymiä. Lehden taustoja ja nykypäivää oli valottamassa lehden toimitussihteeri Tapio Ahola.

Eli mistä kaikki alkoi?

”Keväällä 2001 lehden päätoimittaja ja pääpiru Sauli Vuoti yhdessä muutaman muun kaverin kanssa saivat ajatuksen, että olisi siistiä, jos Suomessa olisi säännöllisesti ilmestyvä metallimusiikkiin keskittyvä lehti”, kertoo Ahola.

Suomi Finland Perkele (SFP) oli siihen aikaan ollut jo pitkään hiljaiselossa, eikä lehden jatkosta ollut oikein mitään tietoa.

”SFP ei ollut enää vähään aikaan ollut toiminut säännöllisesti. Muutama Infernon toimittaja on myös kirjoittanut aikanaan SFP:hen, mutta minkäänlainen suora jatkumo Inferno ei SFP:lle ole, koska SFP oli silloin edelleen olemassa ainakin jollain tasolla. Lehti olisi pistetty varmasti pystyyn riippumatta SFP:n tilanteesta. Haluttiin vain tehdä sellaista lehteä, jota itse oltaisiin haluttu lukea.”

”Tavoitteena oli alusta lähtien, että koitetaan tehdä mahdollisimman hyvää lehteä ja kehittyä koko ajan. Kehitystä on myös tapahtunut. Jos vertaa viimeisintä numeroa ekaan numeroon, niin aika huikea tuo kehitys on ollut. Muita tavoitteita on ollut kirjoittaa sellaisesta musiikista, josta itse tykätään ja tuoda hyvää musiikkia julki. Levikin jatkuva kasvu on ainakin osoitus siitä, että tuollaiselle lehdelle on ollut kysyntää. Yksi kilpailuvalteistamme on ollut ja tulee varmasti olemaan se, että noin puolet lehden jutuista on sellaisia, että mikään muu lehti ei niistä Suomessa kirjoita.”

”Me teemme omaa juttuamme ja muut tekevät omaansa. Jos joku on sitä mieltä, että joku muu lehti on parempi kuin Inferno, niin se on hänen valintansa. Suomessa on kuitenkin tilaa useammallekin lehdelle. Henkilökohtaisesti iloitsen ainakin joka sanasta, joka kirjoitetaan mun mielestä hyvän musan puolesta. Kovin vahvaa kilpailuasetelmaa ei Suomessa ole eri julkaisujen välillä. Itsekin kirjoitan Infernon lisäksi myös Hamaraan.”

Lehti lähti pyörimään porukalla, josta kukaan ei aikaisemmin ollut tekemässä kokonaista lehteä. Ongelmia ei pysty koskaan kokonaan välttämään.

”Kaikilla lehden tekijöillä on alusta alkaen ollut jonkinlaista kokemusta toimittamisesta, mutta koko paketin kasaamisesta ei kellään ollut kokemusta. Suuria ongelmia ei kuitenkaan ole koskaan ollut. Olenkin ylpeä siitä, että lehti on aina tullut ulos silloin kuin se on luvattu. Varsinkin nykyään, kun meillä on jakelu myös kioskeihin, tuo aikataulujen pitäminen on tärkeää. Ne ei jää odottelemaan.”

Nykypäivää

Perustajista ovat pääosin mukana vielä kaikki. Päätoimittaja Vuotin panos lehden aktiivisessa toiminnassa on kuitenkin vähenemään päin, eikä hän tee omien sanojensa mukaan enää paljon mitään. Ahola on ottanut itselleen nykyään suuremman roolin. Nykyään lehti on myös päässyt pois jo pelkästä talkoohengellä tuotetun lehden asemasta ja toimittajille maksetaan myös jonkinlaista palkkaa jutuista.

”Nykyään ollaan jo siinä tilanteessa, että voidaan maksaa jo vähän palkkaa, mutta se on enemmänkin nimellinen korvaus. En ole itse ainakaan viitsinyt laskea tuntipalkkaa, koska siitä vain masentuisi. Mäkin toimin tuon lehden parissa nykyään jo puolipäiväisesti, joten siitä on hyvä saada edes jotain korvausta. Levikki on nykyään jo sen verran iso (noin 8000 kappaletta), että siitä jää jo jotain käteenkin, mutta hyvin vähän se kuitenkin on. Enemmän tämä on kuitenkin kutsumustyötä. Suomessa ei musalehdellä paljon juhlita. Ollaan tuota mietitty joskus, että jos olisimme samanlainen lehti Jenkeissä, niin tienattais jokainen varmaan aika hyvin sillä. Mutta kun olemme Suomessa ja tehdään suomenkielistä lehteä, niin se rajoittaa hieman tuota kasvua.”

Ensimmäinen merkittävä uudistus Infernossa oli se, että lehti siirtyi jokin aika sitten täysin nelivärijulkaisuksi. Seuraava tavoite on siirtää lehti kuukausijulkaisuksi eli tuplata lehtien lukumäärä vuodessa.

”Sellainen suunnitelma on, että ensi vuonna lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. Mitään ei ole lyöty kuitenkaan täysin lukkoon. Sitä kuitenkin mietitään ja se on mielestämme hyvä idea. Kahden edellisen lehden sivumäärä on ollut 88 sivua per lehti eikä tälläkään hetkellä pystytä tekemään kaikista niistä bändeistä juttua, joista haluaisimme. Tuon takia kuukausittainen julkaisu alkaa olla ajankohtainen. Tavoitteena on kuitenkin ollut tehdä vähän laajempia juttuja ja mennä hieman syvemmälle. Edes kaikista kotimaisista artisteista ei ole enää pystytty tekemään juttua, koska sivumäärä kasvaa niin isoksi ja mukaan halutaan myös ulkomaalaisia. Sellainen periaate on kuitenkin ollut, että jokaista kotimaista albumidebytanttia on haastateltu – vähintäänkin nettiin, jossa on tällä hetkellä muutenkin sellaisia juttua, jotka eivät ole painettuun versioon mahtuneet.”

Mitään periaatteellista jakoa ulkomaalaisten ja kotimaisten bändien suhteelle ei ole olemassa, mutta mielellään kirjoitetaan sellaisista, joista muut suomalaiset lehdet eivät kirjoita. Myöskään genrerajoja ei liian tiukasti tuijotella.

”Sitä ei mietitä mistä bändi tulee, kunhan musa on hyvää ja se on meidän mielestä kiinnostavaa, niin siitä tehdään juttu. Jossain määrin suositaan kotimaisia tietenkin, mutta ulkomaalaisista erityisesti sellaisia, joista muut eivät kirjoita. Kun lisäksi arvostelemme kaikki levyt, jotka meille lähetetään (tällä hetkellä noin 100 kahdessa viikossa), niin välillä pitää juttuja karsia pakostakin lehden sivuilta.”

”Mitään metal-to-the-bone –meininkiä ei ole koskaan ollut, vaan muutakin musiikkia otetaan mukaan mahdollisuuksien mukaan. Ei tietenkään loputtomasti eikä ihan mitä vaan. Metallilehti on kuitenkin kyseessä. Tähän asti on jokaisessa numerossa ollut mukana ainakin yksi juttu bändistä, joka ei ole metallia. Lukijoiden kiinnostus tietenkin koitetaan ottaa noissa huomioon. Myös sellaisia genrejä, joista kukaan muu ei Suomessa kirjoita, on pyritty ottamaan mukaan. Kuten jotain dark ambientia on pyritty pitämään mukana jossain määrin. Jonkin verran on negatiivista palautetta on tullut noista ei-metalli–haastatteluista. Esimerkiksi CMX:n haastattelusta saatiin tuollaista palautetta. Kyselyn perusteella lukijat ovat aika kahtia jakautuneita tuon suhteen. Toiset haluavat, että pysymme lestissä ja toiset taas haluavat myös muuta. Nykyään ihmiset ovat tottuneet jo tuohon, eikä negatiivista palautetta tule enää niin paljon.”

Lehti on nykyään myös Journalistiliiton jäsen, joten se on nykyään täysin virallisesti olemassa oleva lehti.

”Liittymiseen oli montakin motiivia. Tuohan se lehdelle uskottavuutta lisää ja tottakai on hyvä olla olemassa lehdistökortti taskussa. Itse lehdelle tuo ei ole kuitenkaan kovin iso juttu. Onhan se kiva ajatella, että oma lehti on liiton jäsen. Varsinaiset hyödyt, jos sellaista tuosta on, nähdään varmasti myöhemmin, kun tuo on vähän enemmän kehittynyt.”

Tulevaisuus

Tähän mennessä lehden teko on ollut menestys, mutta mitä löytyy tulevaisuuden visioista?

”Levikin suhteen ei ole koskaan ollut mitään tavoitteita. On sitä vähän ihmetelty itsekin, että 1500 kappaleen ensipainoksesta ollaan nykyään päädytty tuohon 8000:een. Mitään kasvutavoitteita ei ole nykyäänkään, mutta kasvatetaan painosta aina, kun edellinen myy loppuun. Kioskijakelun ja tilaajien ansiosta tuo kasvukäyrä on ollut onneksi kasvava koko ajan.”

”Tulevaisuuden tavoitteet voi kiteyttää siihen, että koitetaan kehittyä lehtenä. Ideaalitasoa ei koskaan saavuteta, mikä on vain hyvä asia. Mitään konkreettisia suunnitelmia ei ole tuon kuukausittaisen julkaisun lisäksi.”

Toimittajakuntaa on lehdellä tällä hetkellä riittävästi, mutta ammattitaitoiselle tekijälle löytyy aina tilaa.

”On se mahdollista, mutta ei se ole sillä selvä, että pistää sähköpostia meille. Jonkinlaiset laatuvaatimukset on olemassa. Pitää osata esim. kirjoittaa melko hyvin. Hyville on aina tilaa. Nykyinen tiimi on muotoutunut jo hyvin kiinteäksi ja siihen ollaan tyytyväisiä. Pientä vaihtuvuutta tulee väkisinkin aina, kun talkoilla tehdään ja työmäärän ja palkkion korvaus ei ole kovin hyvä. Itse ajattelee kyllä välillä, että aika hullu on, että tekee tätä hommaa, mutta kun mukaan laskee kaikki luontaisedut ja muut, niin kyllä tästä plussan puolelle jää.”

Nettisivujen asema lehdelle ei ole ollut kovin merkityksellinen muuten kuin ylijääneiden juttujen varastona. Onko tulevaisuudessa tuohon tulossa jonkinlaisia muutoksia?

”Jälkikäteen tuonne pistetään myös kaikki julkaistut levyarvostelut. Ensisijaisesti olemme kuitenkin painettu lehti ja nettisivun rooli on enemmän vain mainostaa lehteä ja olla lehden jatke. Mitään erityistä suunnitelmaa ei ole tuon suhteen. Sivuilta löytyy kuitenkin paljon sellaista materiaalia, jota ei lehden sivuilta löydy. Lehden kasaaminen on kuitenkin aina melkoista palapeliä ja aina jotain tippuu pois. Sen takia on hauskaa, että saadaan nuo ylijääneet julkaistua edes jossain.”

Kiitokset haastattelusta. Seuraava elokuussa ilmestyvä Inferno on muuten se 2-vuotislehti eli lehti numero 12.

Haastattelu julkaistu : 2003-06-17
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua