Haastattelut


Mokoma - Mene ja tiedä!


Raskaan sarjan sekameteliyhtye Mokoma on vaihtanut turbovaihteen päälle. 28.4. julkaistava Kurimus-levy pukkaa hikinorot niskaan niin kuuntelijoille kuin soittajillekin.

Pitkäsoitollinen puhdasta thrash-metallia ei syntynyt kivuttomasti, mutta metallimiehet ovat onnensa kukkuloilla, maitohapoista huolimatta. Laulaja Marko Annala ja kitaristi Tuomo Saikkonen hyrisevät tyytyväisyydestä: keikkoja on nyt enemmän kuin koskaan orkesterin uran aikana.

”Meillä on paljon selkeämpi juttu meneillään nyt kuin aikaisemmin”, kitaristi Saikkonen kertoo. ”Aikaisemmin Mokomaa ei ole voinut määritellä kahdella tai kolmella sanalla, ja ulkopuoliset tahothan tykkää helposti määriteltävistä bändeistä. Onko tämä nyt sitten parempaa musiikkia? En tiedä, mutta ainakin se auttaa keikkojen saamisessa. Bändin ympärillä on nyt sellainen positiivinen kihinä, jota ei koskaan ennen ole ollut. Ennen oli tietynlainen väliinputoamisen meininki.”

Laulaja Annala peesaa: ”Huomattiin, että keikkamyynti oli vaikeata, koska levyt julkaistiin syksyllä. Viime joulukuussa tuli nopea ajatus, että tehdään levy itse niin, että se on keväällä ulkona! Ja kyllähän siinä sai rypistää. Siellä on tosi tuoretta kamaa, vasta maaliskuussa sanoitettuja kappaleita. Viimeisessä miksauksessa lauloin vielä viimeiset kertosäkeet.”

Rähinää intuitiolla

Levyn sähäkkä valmistusprosessi kuuluu lopputuloksessa: biiseissä kuuluu uudenkarheus ja tekemisen riemu. Hiomaton ulkomuoto sopii räyhäkkääseen sisältöön kuin nappi otsaan. Studioon ei menty kuitenkaan tyhjin käsin. Kuva tulevan levyn linjasta oli kirkas.

”Meillä oli selkeä visio siitä, että nyt tehdään rankka levy”, Saikkonen kertoo. ”En tiedä, johtuuko se kokemuksesta vai ajan kulumisesta, mutta yrittäminen on jäänyt vähemmälle. Tulee luotettua enemmän intuitioon. Aikaisemmin oli helvetin tarkkaa, että kuulostaako tämä riffi siltä ja tältä bändiltä, eli voiko tätä käyttää. Nyt oli tunne, että täähän kuulostaa ihan Slayeriltä, eikun levylle vaan!”

Bändin Slayer-vaikutteet ovat helposti kuultavissa uudelta levyltä. Annalan omaperäiset sanoitukset ja persoonallinen ääni lyövät levylle kuitenkin tutun Mokoma-leiman.

”Ne biisit käyvät semmoisen koneiston läpi, että ne kuulostavat Mokomalta. Meidän luottamuksemme omaan linjaan on kasvanut. Ja vaikka se kuulostaisikin Slayerilta, ei se ole niin paska bändi, etteikö siltä voisi kuulostaa”, Annala nauraa.

Tiheä keikkailu on edesauttanut bändin uusiutumista ja yhteenhitsautumista. Ahkera esiintyminen on vaikuttanut myös Annalan ääneen: Kurimus-levyllä kuullaan entistä voimakkaampaa ja puhtaampaa laulua. Saikkonen kuvailee vokalistin kehittymistä.

”Markon ääni on muuttunut ihan helvetisti. Tehtiin paljon keikkoja toisen levyn (Mokoman 120 päivää, 2001) jälkeen. Markon ääni on ruvennut soimaan ja siihen on tullut lisää voimaa. Aikaisemmin se oli ohutta, kurkunpäästä tulevaa laulua. Nyt se puhaltaa paljon isommalla voimalla, tuntuu että sen koko keho soi.”

Enemmän on enemmän

Tiukkaa tahtia tykittävän trashin soittaminen käy välillä kunnon päälle. Mokoman edellinen rumpali poistui bändistä käsivaivojen vuoksi - jo ennen thrash-albumin tekemistä. Saikkonen valaisee nykyisen rumpalin ja muiden soittajien tuskien taivalta.

Jannella (Hyrkäs, rummut) on paikat ihan rikki. Se oli ihan paskana studioissa, kääreet ja voiteet mukana. Kyllä myös tällä kitaristiosastolla tuntuu, että jännetupintulehdus tulee. Eikä toi huutaminenkaan taida olla Markolle terveellistä. Ei tämä touhu ole terveellistä kaiken kaikkiaan. Viime keikalla kiteytettiin meidän filosofia: Huomista ei ole.”

Annala jatkaa: ”Se on meidän kakkosfilosofia. Ykkösfilosofia on se, että enemmän on enemmän. Eikö kuulostakin aika itsetuhoiselta orkesterilta? Vaikka uusi levy on rankempi kuin vanhat, ei meidän lavaesiintyminen voi enää rankemmaksi muuttua. Kuisma (Aalto, kitara) kertoi, että tukan heiluttaminen on vaarallista, koska aivoissa ei ole tuntoa. Ne lyö tuonne etu- ja takalohkoon ja siinä tulee pieniä aivotärähdyksiä kaiken aikaa. Kuisma ei tosin tainnut huomata sitä, miten parikymmentä olutta saattaa vaikuttaa asiaan.”

Saikkonen nauraa: ”Ei se välttämättä ole mikään legenda, että hevarit on vähän tyhmiä!”

Viiden sakaran levy-yhtiö

Suuryhtiö EMI vaihtui hiljattain omaan levy-yhtiöön, Sakara Recordsiin. Oma yhtiö suo taiteilijoille vapaat kädet niin taiteellisesti kuin taloudellisestikin. Saikkonen summaa yhtiön perustamisen taustoja:

”Kaikki Mokoman äijät on olleet busineksessa mukana jo ties mistä. Heikki (Kärkkäinen, basso) on ollut mukana jo vuodesta 60-jotain. Tehtiin yhdessä päätös, että tehdään homma kunnolla. Perustettiin firma, laitettiin siihen rahaa ja hoidettiin kaikki osa-alueet kondikseen. Jää soittamatta kissanristiäiset sponsoritapaamisissa ja taustamusiikit moottorikelkkakilpailuissa.”

Musiikkipiireissä aiemmin luodut yhteydet auttavat bändiä nyt. Annala luottaa oman yhtiön voimaan: ”Isoilla levy-yhtiöillä on valmiiksi luotuja yhteyksiä, joita ne aina käyttää. Nyt kun itse hoidetaan hommat, voidaan valita sellaisia yhteistyökumppaneita, jotka on innostuneita myös meidän musiikista eikä vain tukosta rahaa. Nyt on hinta-laatusuhde on kohdallaan. Me tehdään levy sillä rahasummalla, minkä jotkut käyttävät etelänmatkaan. Ulkomaanmatkalta tulee todennäköisesti mukana vain hepatiitit a:sta ö:hön. Tässä saattaa tulla jopa pari euroa takaisin.”

Uutta levyä valmistellessa soittajille kristallisoitui bändin tärkeys. Saikkosen mukaan Mokoma ajaa kaiken muun edelle.

”Meidän elämässä on selvää se, että tämä on ykkösprioriteetti, mitä on joskus helvetin vaikea perustella lähipiirissä. Yksi keikka tai treenit saattavat ajaa minkä tahansa muun edelle. Myös taloudellisesti. Kaikki muut rahareiät pistetään syrjään, kun tehdään hevilevy. Rock’n’roll-elämä ajaa kaiken edelle. Tää on poikien harrastus, mutta se on tärkeintä, mitä on.”


Kotisivu: www.mokoma.com
Julkaistu: 2003-04-11
Toimittaja: Mia Ylönen