Haastattelut


Axegressor - Legendaarisen vanhan koulun thrashin jäljillä


Turkulainen Axegressor tulee täyttämään vanhan koulun thrashin vajetta kotimaisessa metallikentässä. Bändistä löytyy alan konkarimiehiä, joiden musisointia on kuultu aiemmin ryhmistä kuten Hellbox, Crimson Midwinter, Torn ja Nightside. Nyt porukka puhaltaa yhteen hiileen täysillä ja parin vuoden takainen omakustanteena julkaistu mini-cd Axecution saa jatkokseen erittäin tyrmäkän debyyttialbumin Command. Vastailijoina toimivat vokalisti Johnny Nuclear Winter ja rytmikitaristi Sebastian Forma.

Axegressor tuntuu olevan nimeä myöten taktikoitu thrash-isku ihmisten naamoille ja onkin melkein väistämätätöntä, että bändi kiilaa kotimaisten metallibändien kärkijoukkoihin, luulisin.

Seba: Vähän aikaista sanoa mihin tässä kiilaillaan. Pääasia, että itse tykätään soittaa näitä biisejä ja päästään välistä keikoille.

Johnny Nuclear Winter: Joo, todella taktikoitu, jopa niin pitkälle, että ollaan jo itse asiassa otettu loparit duuneista, koska mainetta ja mammonaa on tiedossa ihan homona, heh. Nimestä itsessään: ehdotin bändin nimeä jätkille vuosi ennen kuin liityin Axeen ja sitten kun liityin, ehdotin uudestaan ja läpi meni, ykkösellä.

Axegressor muotoutui käsittääkseni vanhoista bänditoveruksista, jo lopettaneista turkulaisista bändeistä kuten Crimson Midwinter, Torn ja Nightside, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän kallellaan black metalin suuntaan.

Seba: No nykykokoonpanosta mulle vanha tuttu on Jussi, vaikkakin ainoa yhteinen bändi tätä ennen on ollut coverprojekti muutamia vuosia sitten. Entisen kitaristin kanssa aloiteltiin tätä touhua. Puhetta oli perustaa tämäntyylinen bändi joskus 90-luvun lopussa, mutta erinäisten asioiden takia se menikin pitkälle 2000-luvulle. Kuitenkin tämä on se musa mitä on halunnut aina soittaa, ongelmana ollut enemmänkin se, ettei tällaiseen paskaan saa niin helposti oikeita soittajia.

JNW: Ukot soittelivat neljästään varmaan vuoden verran ilman laulajaa ja kun toisen bändini Hellboxin leirissä kävi sellainen puolen vuoden mittainen sekolation/burnout/delirium/morjens, niin liityin Axeen jätkien tajutessa olevani ns. vapaata riistaa. Loppu onkin sitten sitä vitun historiaa.

Kesäkuu alkaa thrashin merkeissä kun debyyttipitkäsoittonne Command julkaistaan. Ovatko odotukset korkealla?

Seba: Nyt on ihan hälläväliä fiilis, pääasia että tulee ulos.

JNW: Rakensin linnunpöntön pihakoivuun neljän metrin korkeuteen ja kiuru paskoi sinne. Niin korkealla ne on. Jos joku muukin kuin bändi diggaa levystä, ihan jees. Sillä mennään mitä on annettu ja se ei aina paljoa ole.

Command sisältää kymmenen tiukkaa thrash-rypistystä. Oliko levyn materiaalin työstäminen ihan kivuton prosessi?

Seba: Lähtökohtiin nähden erittäin helppo. Pääasiallinen biisintekijähän lähti ennen työstämistä, joten oli ehkä vähän epävarmuutta, että miten tässä käy, koska tilanne muuttui aika radikaalisti. Toisaalta tilanne muuttui hyvään suuntaan, koska alettiin työstää neljästään biisejä ja soittaminen oli taas pitkästä aikaa ihan vitun hauskaa. Joten biisit syntyivät aika itsestään, fiiliksen, kännin ja krapulan voimilla.

JNW: Biisientekoprosessi tosiaan muuttui aika totaalisesti ja varsinkin itsellä puhalsi muutoksen tuulet aika rajusti, kun nyt ensimmäistä kertaa ei ollutkaan (semi)valmiita riffi- tai treeninauhoja, joiden mukaan sovitella sanoituksia. Eli biisit syntyivät kokonaisuudessaan enemmän yhteistyönä ja vähitellen, kun aiemmin pohjamusat olivat jo oikeastaan valmiina ja niiden päälle vain soviteltiin lauluja sun muita ördäyksiä.

Materiaalistanne tulee kovasti mieleen 80-luvun lopun ja 90-luvun alun voimakkaimmat thrash-levyt kuten Kreatorin Extreme Aggression ja vaikkapa Sodomin Persecution Mania. Tuon ajan metalli oli tietyllä tapaa sitä aidointa metallia koskaan – yhtään tietenkään nykypäivän bändejä väheksymättä. Kerrotko tarkemmin, mistä teillä tulee se vanhan liiton thrashin ylistys ja mitä se merkitsee teille?

Seba: No hyvä homma jos siltä kuulostaa, itse ei osaa objektiivisesti kuunnella yhtään. Mun mielestä thrashissa on vaan eniten voimaa, pistää veren virtaamaan tosissaan. En ainakaan ikinä kyllästy noihin vanhoihin levyihin, sama pätee myös kasariheviin ala Judas Priest, Accept jne.

JNW: Samoilla linjoilla Seban kanssa 80-luvun thrashin legendaarisuudesta. Itse en toisaalta ole koskaan omistanut yhtään Priestin tai Acceptin levyä, mutta onhan ne klassikot saatanan kovia. Nyt kolmenkympin virtsavaivakriisissä sen vasta näemmä tajuaa. Divarikierros ensi viikonloppuna!

Commandilla ja jo Axecution-minilläkin oli biisienne sanoma tyly ja ankara aina nimiä myöten. Kerrotko kaikelle kansalle, mistä kappaleidenne lyyrinen anti lähtee kumpuamaan ja mitkä ovat teidän omat henkilökohtaiset lempisanoitukset omassa diskografiassa ja miksi?

JNW: Ympäröivä paskahuussi nimeltä maailma on ehtymätön inspiraation lähde. Itse diggaan oikeasti jopa Axecutionin Thrash All Nightista, jotka oli about ensimmäiset pöytälaatikkolyriikat, jotka joskus yläasteella kirjoitin. Vitun kovaa skeidaa! Kirjoitusvirheet kun korjasi taannoin, niin siinähän se oli, totaalinen youth gone wild with thrash metal, haha. Henkilökohtaisesti kaikki sanoitukset ovat merkityksellisiä itselle, koska mitä järkeä on suoltaa ulos vain jotain puolivalmista paskaa, että olisi mitä huutaa musiikin päälle? Jos jonkun ultratiivistelmän haluaa vetää sanoituksista, niin se lienee: sääli on sairautta.

Axecutionilla oli yksi suomenkielinenkin kappale Luoti päähän, ja sitä herätteli hieman toivoa, että suomenkielistä killeri-materiaalia olisi kuultu vielä jatkossakin, mutta Commandilla ei suomenkielisiä biisejä kuulla. Mikä oli idea laittaa Luoti päähän minille ja nyt keskittyä ainoastaan englantiin laulukielenä?

JNW: Miksi tehdä enää suomenkielisiä biisejä, kun paras sellainen on jo tullut tehtyä? Tarkoitus oli tehdä tasan yksi suomenkielinen biisi näyttäen mitä on OIKEA raskas musiikki suomeksi tehtynä, eikä mitään runosielu/KodinAnttilan-Kuvasto/onpa elämä paskaa -luritusta, joka puetaan särökitaravallihuntuun. Totta vitussa ihmiset ottivat sen biisin helpommin omakseen, olihan se tehty heidän omalla äidinkielellään eikä tarvinnut googlettaa käännöksiä sen enempää. Ihan luonnollista se on, ei siinä mitään. Mutta suomimetallibändiä Axesta ette saa tekemälläkään, saatana!

Axecutionin bändi kustansi omista rahoistaan, eli se oli omakustanne. Nyt levyn julkaisee Dethrone Music, joka on aiemmin julkaissut muun muassa Deathlike Silencea ja Profane Omenia. Oli varmasti suuri helpotus, että kaiken säätämisen ja markkinointivastuun ottaa ulkopuolinen taho ja itse voi keskittyä pääasiaan, vai miten asian koitte? Teemulle ja Villelle, ootte kivoja!

Miten korkealle tavoite Axegressorin menestymisestä on asetettu? Onko odotettavissa esimerkiksi, että kierrätte maailman metallifestivaalien lavoja vielä 20 vuodenkin kuluttua kuten vaikkapa Exodus ja Kreator tekevät edelleen?

Seba: Haha. Jaa-a.. Totta kai se olisi hienoa, mutta sitä on niin nöyrä, ettei uskalla moisesta haaveilla hah! Pääsisi vaikka lämppäämään Kreatoria joskus, saisi siitä jo housun etumuksen märäksi.

JNW: No Exodus ja Kreator pääsivät ns. sukseeseen kiinni jo reilusti nuoremmalla iällä kuin mitä me kusipäät nykyään ollaan eli heillä on toki ollut aikajanaa mitä venytellä ja kehittyä legendoiksi vuosien varrella. Axegressoriin voisi päteä tyly tosielämän aforismi: minkä vanhana oppii, sen nopeammin unohtaa. Mut joo, joku Kreatorin lämppäysslotti rundille tms. Jos onnistuisi, niin eipä tarttis paljon mitään enää toivoa.

Viimeinen kysymys. Kun sä Johnny soittelet useissa bändeissä vuodesta toiseen, järjestät keikkoja, kirjoittelet lehtiin ja olet vielä päivätöissä levykaupassa, eikös sulle koskaan käy niin, ettei millään huvittaisi tehdä jotain juttua joka pitää hoitaa – toisin sanoen, eikö koskaan tule kyllästymistä vaikka kyseessä onkin tietysti elämäntapa?

JNW: Kyllähän se vituttaa kun pitää joihinkin kusisiin haastatteluinkin vielä vastata deadlinet niskassa, heh.


Kotisivu: www.myspace.com/axegressorthrashmetal
Julkaistu: 2009-05-28
Toimittaja: Petri Klemetti