Tuomas Saukkonen – Monitoimimiehen uudet metkut

Tuomas Saukkonen on jälleen vauhdissa. Suomi-metallin ikiliikkujalta ilmestyy levyjä tiheään tahtiin, kun sekä miehen pääbändi Before the Dawn että aavistuksen raaemmalla otteella rymyävä The Final Harvest ovat esittelemässä uutta materiaalia.

Ennakkotietojen perusteella miehellä on monia muitakin rautoja tulessa, joten lienee jälleen aika tehdä osavuosikatsaus tämän leppymättömän työmoraalin nimeen vannovan lahtelaisen puuhiin.

Mitkä ovat loppuvuodet kuviot, Tuomas?

– Before the Dawnin Soundscapes of Silence tuli ulos 29.10. ja The Final Harvestin debyytti The End puolestaan 12.11. Bändit kiertävät parhaillaan Suomea kimpassa ja neljäntoista keikan rundi lähestyy loppuaan. Viikoilla ollaan BTD:n soolokitaristin Juhon kanssa duunailtu Black Sun Aeonin First Book of Death -debyyttiä valmiiksi. Nyt on enää viikon verran miksauksia ja lauluäänityksiä jäljellä. Levy tulee joskus ens vuoden alussa ja keikkailu aloitetaan vasta silloin. Teargod on jäänyt vähän muiden projektien jalkoihin, mutta samaa nimeä tottelevaa iisakin kirkkoa muurataan kasaan heti kun BSA-levy on saatu masteroitua. Piakkoin siis.

Tämä lienee kysytty sinulta useasti, mutta kysytään nyt vielä: onko sinulla valtavassa bändiarsenaalissasi tietynlaista ykkösbändiä, jonka jälkeen muut ovat ikään kuin projektiluonteisia juttuja?

– Before The Dawnilla on muita pidempi historia julkaisukoneiston hampaissa, ja ihan ymmärrettävästi monille tulee siitä kuva selkeänä ykkösprioriteettina. Minulle on kuitenkin tärkeintä vain musiikin tekeminen sen kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan, ja suurimman huomion saa aina se bändi, joka on studiossa. Musiikkia tulee niin paljon, että lukuisat bändit toimivat erilaisina kanavina musiikille, ja ainut mikä on pysyvää, on itse musiikki. Minkä tahansa bändin lopettaminen tai uran loppuminen vaikuttaisi musiikin tekemiseen vain niin, että sitä tulisi ihmisten ilmoille eri nimellä ja livenä eri kokoonpanolla.

Täysin puskista ilmaantunut Black Sun Aeon on yksi erikoisimmista projekteistasi, onhan mukana kovia kavereita esimerkiksi Moonspellistä. Miten tämä bändi sai alkunsa?

– Yhtye jatkaa siitä, mihin Dawn of Solace jäi. DoS törmäsi tylysti bisnesmaailman kovaan ja kylmään seinään, eikä takataskussa ole sellaisia rahoja, joilla saisin ostettua bändin huonosta diilistä irti. Black Sun Aeon toimii samalla periaatteella kuin DoS, eli se on musiikillisesti täysin soolobändi. Omat biisit, omat lyriikat ja albumi on itse kokonaan soitettu sekä tuotettu.

– Laulajia levyllä on enemmänkin: Moonsorrowin Ville, Sotajumalan Mynni sekä Amorphiksen Tomi Koivusaari feattaavat levyllä örinöiden merkeissä, ja Mikko Heikkilä Sinamoresta hoitaa kaikki puhtaat laulut. Hoidan itse kuitenkin pääosan murinapuolesta.

– Livekokoonpanossa soitan itse rumpuja, Mynni käsittelee kitaraa ja murisee ja Mikko toista kitaraa sekä laulaa. Synat laitetaan suoraan taustanauhalle ja basistiä pitää vielä miettiä. Moonspellin Fernandon feattaus on tällä hetkellä vaakalaudalla kiertuekiireiden takia, eikä sota yhtä miestä odota, joten lähiviikot näyttävät kuinka käy. Fernando pyysi DoS-levyä kuultuaan mua säveltämään hänen soololevynsä, ja BSA-feattaus olisi vain hauska juttu siinä välissä. Sen levyn kimppuun käydään sitten, kun molemmilla on siihen aikaa, eli ei ihan vähään aikaan.

– Tärkein feattaaja on Mikko, koska itse pidän Mikkoa yhdestä Suomen parhaista tulkitsijoista. Itselle kyseessä on ensimmäinen tietoisesti tehty soololevy. Siitä tulee erittäin henkilökohtainen albumi, josta tulee varmasti itselleni merkittävin tähän mennessä tekemistäni.


 Olet keskittynyt viime aikoina aika paljon kotimaahan, mutta esimerkiksi Before the Dawnilla taitaa löytyä faneja ulkomailtakin. Oletko suunnitellut laajentavasi jossain vaiheessa reviiriäsi Suomen rajojen ulkopuolelle?

– BSA ja TFH on molemmat oman lafkan tuotoksia, ja julkaisuista eri alueilla edetään erillisten lisenssidiilien kanssa. En ole antanut koko maapalloa vieraisiin käsiin ja omalle vastuulle tulee molemmissa tapauksissa manner jos toinenkin, joten kyllä tässä reviiriä merkkaillaan Suomenlahden toiselle puolelle kovaa vauhtia.

– BTD:llä on taas normaali levytyssopimus ja ulkomaat ovat muiden miesten vastuulla. Harmillisen tiukasti ollaan jääty Suomeen kiinni, vaikka fanipohjaa löytyy paljon muualtakin, ja arviot ovat olleet ekasta levystä asti todella hyviä. Vaikea siellä on jalansijaa saada, jos ei keikkaile muualla kuin Suomessa, mutta kyseessä asia mille itse voin hyvin vähän tehdä.

Sinulla on maine tietynlaisena “bändidiktaattorina”. Esimerkiksi BTD lienee hyvin selkeästi sinun yhtyeesi, missä vastaat kaikista orkesterin taiteellisista ratkaisuista. Minkälainen rooli sinulla on muissa projekteissasi?

– Black Sun Aeon menee samoilla linjoilla kuin BTD. The Final Harvest -debyytin sävelsin ja tuotin kokonaan itse, mutta uutta materiaalia ollaan jo väännetty kitaristi Eeron kanssa yhdessä. Sellaisen kitaristilahjakkuuden ja riffidynamon kanssa on hienoa vääntää viikatetta haavassa, ja jatkossa voin keskittyä enemmän rumpujensoittoon ja sovituksiin.

– Teargodissa teen kaiken musiikin, mutta Katja kirjoittaa lyriikat ja tekee kaikki omat lauluosuutensa, joten se on aika lailla kahden kauppa. Silloin tällöin tulee tehtyä rumputuurauskeikkoja kavereiden bändeissä, ja silloin mennään olen ihan renkinä

Oletko harkinnut koskaan tuottavasi jonkun bändin levyä? Tarmoa ja visiotahan sinulla riittäisi vaikka kuinka.

– Olen, ja muutaman yhtyeen kanssa ollaankin käyty asiasta keskusteluja. Pari ehtoa tosin on: paskasta ei saa konvehtia, joten biisimateriaalin on ensinnäkin oltava luja, jotta lähtisin mukaan.

– Toiseksi talkoomeiningillä en pysty lähtemään vaikka haluaisin, koska koen tuottamisen kokonaisvaltasena duunina, joka alkaa treenikämpältä biisinraakileiden parista aina masterointiin asti. Koko matka mennään bändin kanssa käsi kädessä. Yhden levyn tuottaminen tarkoittaa siis vähintään puolentoista kuukauden sitoutumista, ja yksityisyrittäjänä ei vaan ole mahdollista lähteä harrastepohjalta. Toisaalta omat studiokontaktit ovat hinta/laatu-suhteeltaan maan huipputasoa, joten paketin kokonaishinta jäisi silti keskitason alapuolelle.

– Tästä päästään jouhevasti kolmanteen ehtoon: haluan projektiin itselleni tutun työskentely-ympäristön, jossa on puikoissa ihmiset, joiden tiedän tekevän duuninsa loppuun asti ja joiden kanssa puhun “samaa kieltä”. Itse olen kerran ollut studiossa katselemassa äänittäjän ja tuottajan egojen törmäilyä, ja näiden kamppailusta voittaja löytyikin, oli bändi suurin häviäjä.

– Tuottajahommat kiinnostavat joka tapauksessa kovasti, joten saa tulla hihasta nykimään!


Voisi kuvitella, että jos yhdistäisit kaikkien bändisi parhaat puolet yhteen ja samaan bändiin, olisi lopputulos suorastaan murhaavan kova. Miksi jakaa ideoita monen yhtyeen kesken?

– Ahmm… vähän sama, kuin ehdottaisi taidemaalarille, että jos käytät yhteen tauluun kaikki sun parhaat visiot niin siitä tulee parempi kuin yhdestäkään yksittäisestä. Tai remonttireiskalle, että lyömällä kaikki naulat tähän lautaan se ei irtoa vaikka maailma loppuisi. Vuodessa tulee tehtyä 30-40 biisiä, joten kyllä siitä tulisi sellainen ”grindistä flyygelipoppiin kahdessa tunnissa”-eepoksen, ettei siinä olisi päätä eikä häntää. Jotenkin ihan hölömö koko kysymys.

– Jokainen tuotos on oman hetkensä peili, eikä silloin luomisvaiheessa tule mietittyä mitään muuta kuin oman vision toteutumista. Sitten, kun levy on valmis, alkaa tupsahdella uusia ja erilaisia ideoita, joista taas alkaa kasautumaan seuraavan bändin levy. Olen pitänyt kaikkia omia levyjäni murhaavan kovina, tai poikkeuksen sääntöön muodostaa ehkä Before the Dawnin 4:17am, mutta toisaalta tunneside omaan musiikkiin niin kova, ettei sitä voi ymmärtää kuin toinen musiikin tekijä. Helppohan sitä on miettiä vaikka hevoselle siivet, mutta itse jätän musiikin suhteen miettimisen kuulijoille ja kriitikoille,

Edellisellä Before the Dawn -levyllä oli muistaakseni kaikenlaista häsäkkää äänitysvaiheessa, esimerkiksi rumpali vaihtui viime tingassa ja soitit itse kannut sisään. Oliko tällä kertaa mitään vastaavaa?

– No joo, aika lailla sama kuvio toistui. Taas piti olla biisit reenattuna ja koko kööri kovassa iskussa, mutta vedettiin sitten koko levy nauhalle kahteen kertaan ja soitin itse rummut uusiksi. Vaakakupissa painoi myös huono bassosoundi, ja miksaajakin vaihdettiin kesken kaiken. Kerran on tullut koettua millanen fiilis jää, jos tekovaiheessa jätetään jotain puolitiehen, eikä se ole hyvä fiilis. Toisella kierroksella kaikki menikin sitten putkeen ja oli oikein lepposat sessiot, mitä nyt biisit alkoi kuulostamaan aika tutuilta…

Yhtyeesi ovat järjestäen laadukkaita, mutta et ole vielä saanut osaksesi samanlaista suurta kansansuosiota kuin vaikkapa Diablo, Mokoma tai vastaavat. Tunnetko olevasi aliarvostettu?

– En. Arvostuksen mittaaminen myyntimäärissä olisi aika pikkusieluista, ja lähtökohdat huomioon ottaen ihan hyvinhän hommat on edenny. Ensimmäistä kolmea levyä ei silloinen espanjalaislafka edes julkaissut Suomessa, joten ei niinä vuosina olisi ollut mitään mahdollisuutta edetä sen enempää mitä edettiin.

– Ollaanhan me päästy kiertämään Eurooppaa omien suosikkibändien kanssa ja soitettu Tuskassa, FME:ssä ja Wackenissakin. Ei tuollasia juttuja voi pitää itsestäänselvyyksinä. Tällä rundilla jokaisella keikkapaikalla yleisömäärä on ylittänyt bändin ja soittopaikan odotukset. Uusin levy päihitti listalla niin Painin, Cradle of Filthin kuin Kari Tapionkin, ja keikkoja on buukattu aina ensi kesään asti niin Suomessa kuin Keski-Euroopassakin. Paljon on duunia edessä, mutta pienet onnistumiset piristää mieltä kovin.

– Kun miettii, minkä duunimäärän mainitsemasi Diablo ja Mokoma ovat tehneet suosionsa eteen, niin eihän tässä nyt aikuinen mies ala kitisemään tyyliin “ku noilla on isompi bussi, ja isommat vahvarit ja mersut himassa ja meillä vaan bussikortti”. Tää on niin elämäntapajuttu, ettei tälle haeta perusteluja tai motiiveja dollareista tai listasijoista. Rahallisesti ei toisaalta tarttis olla ihan näin saatanan tiukkaa, mutta jos se on hinta siitä, että saan tehdä musiikkia täysin omilla ehdoilla ja aikatauluilla, niin kyllä se mulle passaa.

Haastattelu julkaistu : 2008-11-21
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua