Dead By Gun – “Paskat pois ja uusiksi”

Syyskuussa Pulse-albuminsa julkaissut Dead By Gun on kuvaillut uutta tuotostaan suoraviivaisemmaksi ja rehellisemmäksi viime vuonna ilmestyneeseen debyyttialbumi Big Wavesiin verrattuna. Miten on, vokalisti-kitaristi Chris, oliko debyytti sitten jotenkin kierompi tai epärehellisempi?

– Ei se sen kierompi ollut. Suurin ero debyytin ja uuden levyn välillä on, että debyyttiin kerättiin biisejä 4-5 vuoden ajalta. Se on pitkä aika ja siihen mahtuu sekä monenlaista mielialaa että paljon hyviä ja huonoja ideoita, joten se ei ehkä ihan tuntunut oikealta albumilta. Nyt tehtiin kaikki biisit puolessa vuodessa, eikä siinä hirveästi mietitty, miltä pitäisi kuulostaa tai mihin suuntaan mennä. Tehtiin sillä sykkeellä, mikä meitä huvitti, ja nämä 10 uutta biisiä ovat sen tulos. Kokonaisuus on kertakaikkiaan eheämpi ja suoraviivaisempi.

Siis sanalla sanoen albumimaisempi. Ja totta puhuen uudesta levystä välittyykin edelliseen verrattuna astetta roisimpi rock’n’roll-meno, esimerkiksi Reign of Bulletsissa. Mistä uudelle albumille on kaiveltu vaikutteita?

– Niin, eivät ne nykyään niin suositut punkin sing-a-long-rallit enää kiinnosta. Kaikki kuulostavat samalta ja kaikki mahdolliset woo-o-kertsit on jo kuultu. Sen sijaan bändit, kuten Velvet Revolver, Foo Fighters ja My Chemical Romance ovat pyörineet soittimessa aika paljon. Mutta rehellisesti sanottuna en tiedä, olemmeko ottaneet vaikutteita keneltäkään lainkaan. Emme ainakaan tietoisesti.

Entä onko toimittajaneito nyt väärässä sen punkin suhteen: koetteko olevanne musiikillisesti tai jotenkin muulla tavoin kuitenkin lähimpänä punkia?

– Kyllä DBG tulee aina olemaan punkbändi. Punkista se on alkanut ja punkiin se varmaan loppuukin, vaikka rockimpaan suuntaan mennään. Ollaan vaan kasvettu turhista periaatteista eroon ja opittu olemaan avoimia uusille jutuille. Alkuvuosina tapeltiin kaikkea vastaan, nyt otetaan vastaan. Ei sitä jaksa koko elämänsä olla kiukkuinen tai seurata jonkun vitun rokkipoliisin keksimää typerää skeneä tai kaavaa. Punkissa saa tehdä ihan mitä huvittaa, ja sen olemme myös tehneet.

Jos nyt suoria vaikuttajia ei levylle löydykään, niin mitä bändejä levylautasillanne noin ylipäänsä viihtyy?

– Niitä löytyy ihan helvetisti. Yksi uusi positiivinen tuttavuus on The Gaslight Anthem, kuten myös Paramore ja My Chemical Romance. Kestosuosikit ovat tietysti Rancid, Social Distortion, US Bombs, The Clash, Guns N’Roses, Bruce Springsteen ja Backyard Babies.

Toisen levyn (täyspitkän) tekemistähän pidetään yleisesti miltei mystisen hankalana: miten vastata debyytin luomiin odotuksiin. Oliko se teille jollain tavoin vaikeaa?

– Ei sitä kannata miettiä, eikä pidäkään. Hankalaa se ei todellakaan ollut, koska me halutaan aina tehdä uutta ja parempaa. Siinä vaiheessa, kun alettiin kirjoittamaan uusia biisejä, Big Waves oli omasta mielestämme jo niin vanha ja niin unohdettu, ettei kukaan meistä sellaista levyä edes miettinytkään. Toinen asia on, että ollaan aika harvoin tyytyväisiä, joten paineilta vältytään.

Toinen klassikkokysymys: miten biisinne syntyvät?

– Ideat syntyvät vaikka mistä. Yleensä minä ja leadkitaristi Gesto aloitamme introsta ja teemme biisin alusta loppuun valmiiksi. Jos ei heti toimi, niin biisi menee roskiin. Emme säästele niitä, emmekä kerro tehneemme 30-50 biisiä uudelle levylle. Paskat pois ja uusiksi. Lyriikat syntyvät kulloisestakin mielialasta ja biisin tunnelmasta riippuvaisina. Kantaa ei hirveästi oteta, eikä me maailmaa olla pelastamassa. Toki asiat, kuten nuorten ongelmat, vääryydet ja omat mielipiteet tuodaan esiin, mutta niistä ei saarnata. Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin.

Soititte vastikään esimerkiksi Tampereen VV-klubilla. Onko keikkoja tulossa lisää?

– Kyllä niitä on tulossa. Tarkoitus olisi, että kiertäisimme kaikki kaupungit, kylät, kunnat ja klubit, jos vain mahdollista.

Missä keikkapaikassa on ollut tähän asti kovin meno?

– Jos paras keikka pitää nostaa esiin, niin se oli ehdottomasti Lontoon Underworldissa vuonna 2006. Suomen parhaasta menosta vastaa Turun TVO.

Toivottavasti vastannee jatkossakin: klubihan on häätouhan alla. Mutta aiheesta seuraavaan: nyt pakko kysyä, ovatko Pulsen kansivihkoon kuvatut sormenjäljet jonkun teistä?

– Eivät ole. Kytillä ne taitavat olla, mutta nämä ovat kyllä jonkun muun.

Ja vielä viimeisimmäksi vaan ei suinkaan vähäisimmäksi: mitä Dead By Gunilta sopii odottaa tulevaisuudessa?

– Uutta videota, paljon keikkaa ja punk’n’rock’n’rollia!

Haastattelu julkaistu : 2008-10-17
Kirjoittaja : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua