Haastattelut


Lost Madison - Kymmenen vuoden odotus ohi - levy viimein pihalla!


Jyväskyläläinen Lost Madison ponkaisi ainakin allekirjoittaneelle täysin pensaan takaa kesän alussa. Enpä ollut ikinä kuullutkaan koko bändistä. Noh, äijät soittelee todella vakuuttavan oloista tunnelmallista melodista metallia ja nytpä on ensimmäinen oikea levykin pihalla, mikäs sen hienompaa. Ja vielä hienompaa on se, että levy käväisi ilmestymisviikollaan ihan Suomen virallisella albumilistalla.

Kokoonpanossa vaikuttaa Tony – laulu, Jimi – kitara ja taustalaulu, Rude – basso ja Claudio – koskettimet. Haastatteluun otti osaa koko poppoo.

Lost Madison on suurelle yleisölle varmasti outo tapaus. Kerrotko alkuun, mistä tässä on kyse?

– Melodioista, metallista ja ihan jokapäiväisestä elämästä tässä on kyse. Me ammennetaan fiilikset ja sanoitukset omista ja frendien elämänkokemuksista ja siitä syntyy jonkunlainen melodinen soppa. Keikalla pitää olla nastaa sekä meillä että yleisöllä, siihen ainakin pyritään. Ja toki muutama laulu rakkaudesta mahtuu myös aina mukaan.

Millainen demohistoria teillä on?

– Niitä on tehty yksi vuodessa -tahtiin. Viime vuosina jotenkin löydettiin se punainen lanka ja Lost Madisonin tyyli ja soundi loksahti kohdalleen.

Debyyttialbumi ilmestyi toukokuun puolivälissä ja ponkaisi suoraan Suomen viralliselle albumilistalle sijalle 29. Miltäs tämä tuntui?

– Noh, kyllähän ukot olivat ekaks aivan päät pyörällä, että mitä vittua! Mutta kun kelailtiin juttua reeniksellä, niin tiesimme kyllä, että moni on jo tätä meidän ekaa odottanutkin. Olihan se kova juttu!

– Kaikki ilmaiset mainoskanavat tietenkin hyödynnettiin, eli Facebookit ja MySpacet jne. Nettiverkostoista on hyötyä tällaisessa asemassa, kun ei ole isoa levy-yhtiötä takana ja varsinkin rahalliset resurssit ovat pienet.

Yhtyeellä on tosiaan lähes kymmenen vuoden historia takana, mutta debyyttialbumi tuli vasta äskettäin. Mitä olette siis tehneet kaikki nämä vuodet?

– Ollaan odotettu, että omena putoaisi puusta suoraan käteen, heh. No ei sentään. Töitä on tehty, keikkaa heitetty toista sataa ja biisejä hierottu aina uudestaan ja uudestaan. Ehkä sitä oikeaa tyyliä on haettu ja silleen. Elämäkin on ottanut oman aikansa. Alun perinhän bändi perustettiin yhden bilekeikan vuoksi. Ja bilebändihän ensimmäiset vuodet oltiinkin ja nimikin oli aika nolo Space Boyz, heh.

Miten levyn teko sujui?

– No se oli liian pitkä prosessi. Ensimmäiset biisit äänitettiin jo 2002 ja viimeiset keväällä 2006. Miksaus hoidettiin Helsingissä ja sekin otti oman aikansa, mutta lopputulos on todella hyvä! Olemme tyytyväisiä levyn soundiin.

– Levy-yhtiö kuviot varmistuivat 2005, mutta niiden suhteenkin sopimuksia säädettiin vielä viime vuoteen asti. Eli kyllä tämä suuri helpotus on, että lätty vihdoinkin saatiin ulos. Varsinkin, kun uusia biisejäkin olisi jo toinen levyllinen tuloillaan. Ja ainahan ne uusimmat biisit ovat parhaita, heh.

Levy on täynnään tunnelmallista rockia ja metallia. Mitä te tarkalleen ottaen sanotte ihmisille, jotka kysyvät ”millaista musaa te soitatte?”. Eikös kategorisointi tunnu aina vähän tympeältä?

– Kategorisointi on tosiaan niin kliseistä, mutta vielä kliseisempää olisi sanoa, että meitä ei voi kategorisoida. Me vedetään melodista metallia fiiliksellä ja sanoman voi jokainen löytää biisien sanoitusten takaa vaikka ihan omanlaisensa. Biiseissä lauletaan ihan arkipäiväisistä asioista, jotka voi koskettaa toisia enemmän kuin toisia. Mistä sitä tietää?

Onko vähän kaukaa haettu vertaus sanoa Lost Madisonin musiikkia Trio Niskalaukaus -vaikutteiseksi tunnelmametalliksi?

– Heh… aika yllättävä vertaus. Tunnelmametallin varmaan bändin jäsenet allekirjoittavat ainakin joidenkin biisien kohdalta. Kyllä me ollaan melodista metallia, jossa on erilaisia tunnelmia, iloa, surua, vihaa, rakkautta…

Onko odotuksia, miten paljon levyn tulee myydä, jotta olette tyytyväisiä?

– Oikeastaan julkaisuviikon Top 40 -listasijoitus oli jo tosi iso yllätys, eli ennakkoon ja julkaisuviikolla oli levyjä myyty hyvin. Tavoitteena on se, että mahdollisimman moni kuulee meidän musiikkia ja jos siitä ihmiset tykkäävät, niin se tietysti vaikuttaa levymyyntiin.

Bändin nettisivut kertovat, että jonkin asteista Suomen rundia olisi tuloillaan. Missäs vaiheessa tämän suunnittelu on?

– Keikkoja myydään paraikaa syksylle ja talvelle. Julkaisemme keikkakohteet nettisivuille lähiaikoina.

Millainen vastaanotto keikoilla on ollut?

– Jyväskylässä on ollut aina hieno vastaanotto, kun kyseessä on kotikaupunki. Kuitenkin suurin osa keikoista on ollut muualla, jolloin saadaan todellinen palaute ilman kotiyleisön tukea. Näissä on ollut lähes poikkeuksetta hieno meininki riippumatta väkimäärästä.

Nyt on debyyttilevy pihalla, mitäs suunnitelmia tulevaisuudelle?

– Lisää keikkoja, uusien biisien äänitystä ja Claudiolle naisia, heh.

Levyn julkaisi pieni kotimainen Jiffel Records. Mites Lost Madison löysi tiensä lafkan rosteriin? Muut yhtiön artistit eivät ole kovinkaan metallisia, joten voisi kuvitella teidän olevan vähän väärässä seurassa heidän tallissaan vai miten itse koette asian?

– Jiffel signasi meidät 2005, koska tykkäsi meidän musiikista ja bändistä. Päätimme itse hypätä tälle levy-yhtiölle, koska tiesimme että pienellä yhtiöllä on suurempi kiinnostus panostaa meihin ja heidän suunnitelmat olivat mielestämme sellaisia, että riski kannatti ottaa.

– Olimme Jiffelin toinen signaus ja heidän keskittyminen kristilliseen musiikkiin ei ollut edes heidän itsensä tiedossa. Nykyään olemme Jiffelin musta lammas ja aatteellisessa mielessä väärässä seurassa, mutta bändiä se ei haittaa niin kauan kuin yhteistyö toimii.

Kun olette olleet kuitenkin bändinä olemassa jo pitkään, oletan että matkan varrelle on osunut useita ihmisiä, jotka ovat lupailleet kuut taivaalta päästäkseen yhteistyöhön bändin kanssa julkaisemaan levyn tai järjestämään keikan tai muuta vastaavaa, mutta lopulta näistä ei olekaan tullut mitään.

– Tästä hyvä esimerkki oli meidän Eestin manageri. Hän järjesti kaksi keikkaa Tallinnaan ja kaiken piti olla kunnossa. Ensimmäinen keikkapaikka oli ravintolan takapihalla olevalla pimeällä terassilla. Poliisit keskeyttivät keikan setin puolivälissä, koska naapurit olivat valittaneet melusta. Seuraavan päivän keikkapaikalta puuttuivat backlinet ja muun muassa rummuista virveli. Kun kyselimme asiasta, niin manageri sanoi vaan ” Don’t worry I´ll fix it” ja alkoi juottaa meitä känniin, hehe. Virveli löytyi, mutta kitaran ja basson soitimme suoraan pedaalin PA:han. Keikka meni loppujen lopuksi hyvin, mutta ahtaan lavan keskellä ollut strippitanko häiritsi hivenen esiintymistä.

Millaisia lähitulevaisuuden suunnitelmia Lost Madisonilla on?

– Aika menee levyn promoamiseen, keikkojen järjestämiseen ja toki loman viettoon.


Kotisivu: www.lostmadison.com
Julkaistu: 2008-07-03
Toimittaja: Petri Klemetti