Kinetik Control – Pesäero konservatiivisuuteen

Kesän kynnyksellä on hyvä tutustua kotimaiseen yhtyeeseen, joka julkaisee esikoisensa näin auringon paistaessa ja vaatteiden vähentyessä. Kyseessä ei kuitenkaan ole perisuomalaiseen tapaan synkeä metalliyhtye, vaan ennakkoluulottomasti popin sävelkulkuja, raskasta rytmimusiikkia ja elektronisia äänivalleja yhdistelevä kokoonpano. Mikä sitten on yhtyeen ideologia ja tapa toteuttaa itseään? Siihen vastauksia tarjoaa yhtyeen sielu Tweak

Kinetik Control on ilmestynyt medioihin oikeastaan aika puskista juuri näin albumin ilmestymisen kynnyksellä, ainakin mitä printtimedioihin tulee. Onko “hiljaiselo” tällä saralla ollut tietoinen valinta, vai eikö esimerkiksi EP:n promootio toiminut kunnolla?

– Tuskin kukaan artisti omasta tahdostaan tahtoo pimennossa olla, mutta toisaalta kun kyse on debyyttialbumistamme, ei meillä aikaisemmin ole promottavia julkaisuja juuri ollutkaan. Onneksi tuo EP kuitenkin huomattiin Metal Hammerin, Sonic Seducerin, Soundin ja muutaman muun lehtijättiläisen toimesta. Yleisö on löytänyt meidät onneksi kohtuullisen hyvin ihan omasta aloitteestaan ja puskaradion välityksellä, joten emme voi valittaa.

Englannin Metal Hammerissa teidät valittiin vieläpä kuukauden tulokkaaksi. Mitkä olivat fiilikset vai onko tuollaisella teille painoarvoa, vaikka yhtye esillä onkin?

– Fiilikset olivat hyvät, mutta minkäänlaiset ruusut tai risut eivät viime kädessä vaikuta tekemisiimme. Teemme joka tapauksessa kappaleet siten miten itse haluamme ja merkityksellisin palaute tulee bändin sisältä.

– Nyt kiinnostus tuntuu heränneen laajemmin myös median puolella, joten kaikki tuntuu menevän oikeaan suuntaan. Toisaalta tietynlainen median välinpitämättömyys on myös osoitus aikakauden musiikkibisnekseen liittyvistä ilmiöistä, joissa rauhassa omaa työtään tekevät bändit voivat jäädä rahalla valmistettujen artistien varjoon. Raha ja imago tuntuvat monelle olevan tärkeämpää kuin musiikki.

Jäsenten aikaisemmissa yhtyeissä enimmäkseen metalliosastoa, eli Arise ja Sin:Decay mainitakseni. Onko Kinetik Control radikaalisti pesäeroa perinteisempään metalliin tekevä yhtye?

– Meille musiikkityyli on melkoisen vapaa, ja jatkossa levyiltämme löytyy varmasti vieläkin radikaalimpia kontrasteja. En koe että olisimme metallibändi, saati rock, pop tai electro, pikemminkin kaikkia näitä ja myös paljon muuta. Ainot asiat joihin teemme pesäeroa ovat kapeakatseisuus ja konservatiivisuus musiikin suhteen.

Debyytillä on kuitenkin kolme varsin selkeätä elementtiä, joista kokonaisuus muodostuu. Onko joku alueista pop, rankempi rock tai elektroniikkakerho kaikkein rakkain, ja miten nämä saadaan istutettua saumattomasti toisiensa kanssa samaan pöytään?

– Kaikki ovat tasavertaisesti läsnä ja kaikkia kohtaan löytyy lämpimiä tunteita. Istuvuus tulee ihan luonnostaan, teemme valintoja rohkeasti oman makumme mukaisesti ja emme välitä seuraamuksista. Joku voi kokea että onnistuimme, joku taas että emme, mutta meille kaikki on hyvin loogista.

Puritaanit itkevät nykyäänkin varsin pienestä, joten oletteko saaneet palautetta tuosta pop-osaston ajoittain melko runsaasta käytöstä, tai kenties jostain muista ratkaisuista?

– Pikemminkin olemme saaneet palautetta raskaista kitaroistamme. Ihmiset ovat toivoneet, että keventäisimme otettamme tulevaisuudessa. Tietyt biisit vaativat metallisemman lähestymistavan kuin toiset, joten metalli tuskin häviää repertuaaristamme tulevaisuudessakaan.

– Säveltäessämme ajattelemme aina tunnelmaa, emmekä lähde sen kummemmin analysoimaan mikä melodia edustaa mitäkin tyylisuuntaa. Rakenteeltaan kappaleemme ovat selkeästi pop-kappaleita, mutta soundit taas viittaavat välillä metallin suuntaan.

Debyyttialbuminne tottelee nimeä Lack of Divine Inspiration, joten lienee aiheellista kysyä mille osa-alueelle tuota inspiraatiota odottelitte?

– Levyn nimellä viitataan nykypäivän maailmanmenoon, jossa raha, materialismi ja egotrippailu on kuin uusi uskonto, jota suuri osa ihmisistä sokeasti seuraa.

Erikoispainoksella on mukana tuo aluksi mainittu EP Enslaving the Audio. Mielestäni pop-osuus on tuolla levyllä pienemmällä roolituksella, mutta kuinka itse näet EP:n ja debyytin sopivan materiaalillisesti keskenään, vai joutuvatko ne painimaan keskenään?

– Kappaleet on tehty samalla aikakaudella, joten käsittelemme EP:tä ja täyspitkää ikään kuin yhtenä aikakautena ja kehitysvaiheena. Siten kaikki kappaleet istuvat loogisesti samaan jatkumoon ja kokonaisuuteen.

Kokopitkän nimikkokappale meni heti julkaisunsa aikaan iTunesin listakärkeen, mutta onko teillä minkälaiset odotukset nettimaailman ulkopuolella uuden materiaalin suhteen?

– Emme ole asettaneet minkäänlaisia odotuksia, teemme parhaamme ja se riittää mihin riittää. Nykypäivänä digimyynti tuntuu olevan levy-yhtiöille yhtä tärkeää kuin fyysisten albumien myynti, mutta me olemme tyytyväisiä jo siihen jos musiikkimme kelpaa jollekin, tapahtui se mitä kautta hyvänsä.

Tuosta nettilataamisesta sen verran, että mitkä ovat teidän käytettävissä olevat keinot ja intressit laitonta lataamista vastaan, vai onko se vaan asia, joka on hyväksyttävä?

– Intressejä asian suuntaan ei ole. On harmittavaa, jos musiikista pitävät eivät vaivaudu sitä ostamaan, sillä se asettaa rajoituksia uuden materiaalin tekemiseen käytettävälle ajalle ja mahdollisesti jopa heikentää lopputulosta, kun artisti joutuu stressaamaan päivätöistä ja leivän ansaitsemisesta. Toki myös äänitysbudjetit laskevat, levyjä julkaistaan vähemmän kuin ennen ja painotus on selkeästi siirtynyt kaupallisempaan suuntaan.

– Tosin nykypäivänä julkaistavan musiikin taso on pudonnut melko alas, ja ihmiset tuntuvat tyytyvän melko vähään. Toivottavasti jotkut vielä jaksavat vaatia enemmän ja parempaa ja myös itse toimivat sen mukaisesti antamalla musiikin tekijöille se mikä heille kuuluu.

Miksaus, masterointi ja nauhoitus on tapahtunut osaavien käsien kautta. Oliko akseli Karmila-Jussila jo alkujaan suunnitelmissanne, ja mikä tehtävä Pariisin Kevät -yhtyeen Arto Tuunelalla oli?

– Karmila ja Jussila olivat alun perin suunnitelmissamme, mutta lopulta Tuunelan Arto miksasi valtaosan levystä ja Karmilan kontolle jäivät lähinnä bonusbiisit. Tuunela ymmärtää monenlaista musiikkia ja pyörittää itse elektronista pop-bändiään, mutta myös raskasta grungebändi Major Labelia, joten hän oli loistava valinta miksaajaksi.

Aika monella on nykyään albumillaan lainahepeneitä. Teillä se on saksalaisen Haddawayn Eurohitti What is Love, ja nyt väkevät perustelut.

– Olen aina vihannut kyseistä biisiä, mutta siitä paljastuikin melko hyvä melodia, joka oli sössitty järkyttävällä sovituksella. Annoimme armon käydä oikeudesta, ja pelastimme vanhan rasvaletin takaisin elävien kirjoihin.

Kinetik Control -maailman ulkoasu on jollain tavalla melko futuristinen, peilaako se jotain tiettyä piirrettä teistä?

– Futurismi on osa identiteettiämme, koska emme kaihda käyttää uudentyyppisiä soundeja ja ennakkoluulottomia yhdistelmiä kappaleissamme. Se edustaa meille tulevaisuutta, jossa ahdasmielisyys on jäänyt osaksi menneisyyttä ja jossa uudet tuulet puhaltavat raikasta ilmavirtaa staattisen kulutusilman tilalle.

Kesä ja kärpäset lähestyvät, mutta kuinka Kinetikin porukka meinaa omansa viettää?

– Soitellen, sävellellen ja tietysti hyvien ystävien kanssa chillaillen ja grillaillen.

Haastattelu julkaistu : 2008-05-22
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua