Volbeat – Toukokuun vierailija

Kolmatta albumiaan valmisteleva bändi yhdistelee raskaaseen rokkiinsa erinomaisia elementtejä rokkaavan 60-luvun hengessä. Tämä tarina löi läpi Suomessa kuluvan vuoden alussa, jolloin yhtye esiintyi maassamme ensimmäistä kertaa. Samalla Radio Rock otti yhtyeen hoiviinsa soittamalla sitä kiitettävästi.

Nyt on ensimmäisen suomalaisen klubikeikan aika, joten tivasin yhtyettä vastaamaan muutamaan kysymykseen kiertämiseen ja kotoisen maahamme liittyen. Yhteisen hyvän nimissä antautumaan joutui kitaristi Thomas Bredahl.

Marraskuussa 2002 oli ensimmäisen keikan aika, mutta miltä tuo veto tuolloin tuntui ja kuinka hermostunutta porukkaa lavalla oikein oli?

– Itse asiassa en ollut tuolloin vielä bändissä mukana, joten en ihan varmasti osaa kavereiden tuntoja kuvata. Voin vain kuvitella, että hermostuneisuutta on ilmassa ollut, sillä onhan se pienessä määrin myös terveellistä. Toisaalta kaikki ovat soitelleet erinäisissä bändeissä niin pitkään, ettei kukaan varmaankaan laskenut alleen.

Soititte viime kesänä myös Roskilden legendaarisella festivaalilla. Mitä siitä jäi mieleen, ja olitteko nuorempana maksavan yleisön joukossa?

– Roskildessa on aina jotain ainutlaatuista. Tuntuu, että koko Tanskan nuoriso löytää tiensä sinne. Samalla sillä on erityinen paikka muusikoiden ja musadiggareiden sydämessä. Totta helkkarissa olemme nuorena olleet siellä uneksimassa siitä, että jonain päivänä soittaisimme Oranssilla lavalla.

– Nyt olemme tosiaan siellä soittaneet ja yksi unelma lisää on toteutunut. On pakko todeta, että oli todella suuri kunnia avata päivän tuolla kyseisellä lavalla. Keikka jäi mieleen myös siitä, että silloin oli satanut monta päivää putkeen ja satoi yhä silloin kun me soitimme. Kuitenkin noin 40000 ihmistä piti hauskaa ja selvisi festivaalihistorian sateisimmasta päivästä, tosin tuskin kovinkaan kuivin jaloin.

Tuosta yleisössä olemisesta sen verran vielä, että minkälaisilla keikoilla nykyään käytte?

– Vaikka meillä kaikilla on omat suosikkimme, niin makumme on todella laaja. Mukaan mahtuu isoja ja pieniä keikkoja. Tyylillisesti skaala liikkuu jossain metallin, punkin, perinteisemmän rokin ja tietysti vanhemman koulukunnan rock ‘n’ rollin maastossa.

Vuosi 2007 oli melkoinen harppaus, mitä livenä soittamiseen tulee. Siihen mahtui Metallican lämmittelyä Århusissa, isoja festareita Saksassa ja Italiassa. Koska huomasitte, että nyt alkaa homma todella olla isolla tulella?

– Todellakin. Viime vuosi oli todellinen timantti. Soitimme yhdeksän kuukauden aikana 103 keikkaa, ja mukana todellakin nuo mainitsemasi Metallica ja isot festivaalit. Kotimaassa olimme toisen albumimme alkuaikoina jo jonkinasteisessa suosiossa, mutta vasta ensimmäisellä varsinaisella kiertueella Euroopassa kaikki todella aukesi. Nuo kesän festarit antoivat tavallaan jo makua tulevasta, mutta syksyllä se sitten valkeni lopullisesti.

Mikä muuten erottaa tavallisen klubi-keikan isolla festivaaliareenalla vedetystä, paitsi tietysti yleisömäärä?

– Kyllä se on selkeästi tuo intiimiys, joka klubikeikalla syntyy. Yleisö on kosketusetäisyyden päässä, eikä se voi olla vaikuttamatta soittoon ja fiilikseen. Samalla yleisön laulua on helpompi kuulla kuin isoilla areenoilla.

Suomessa soititte isohkolla areenalla ensimmäisen keikkanne. Minkälainen oli vastaanotto helmikuisella Megadeth-keikalla Jäähallissa?

– Ensinnäkin oli aivan huikeata soittaa Megadethin kanssa. Siinä tuli taas yksi unelmien täyttymys. Debyytti onnistui oikeastaan todella hyvin, sillä porukka piti kuulemastaan ja koimme tuolloin itsekin olevamme kuin kotona.

Suomessa edessänne on nyt kolme keikkaa, joista jokainen eri kaupungissa. Onko mielessä jotain kiertoajelun tynkää tai tiettyä paikkaa, missä aiotte käydä?

– Olen innoissani mahdollisuudesta nähdä uusia paikkoja, sillä edellinen visiittimme oli aika pikainen. Päällimmäisenä kuitenkin odotan uusien suomalaisten tapaamista. Viimeksi tapaamamme henkilöt vahvistivat käsitystämme siitä kuinka hulluja suomalaiset ovat, ja kaikki tämä positiivisessa mielessä. Eivät nuo kiertoajelu ja kiertely ole meidän juttu, vaan keskitymme täysillä keikkaan ja ihmisiin, jotka keikoillamme käyvät.

– Toisaalta saunaan on pakko päästä ja samalla on tarkoitus tehdä lähempää tuttavuutta paikallisten alkoholijuomien kanssa. Itse asiassa toivon, että ehtisin Helsingissä käydä Combat Rock Shopissa.

Toukokuinen Tavastian keikka on myyty loppuun jo ennakkoon ja kaksi muutakin ovat myyneet ilmeisen hyvin. Millä fiiliksellä?

– Tuo on avian mahtavaa. Kuten on tullut aiemmin todettua, niin visiitti on vasta toinen maassanne. Onhan tuo valtava kiinnostus otettava kohteliaisuutena.

Soitatte suomalaisen For Selena and Sin -nimisen yhtyeen kanssa, mutta onko yhtye tuttu entuudestaan?

– Täytyy tunnustaa, ettei minulla ole hajuakaan kyseisestä bändistä. Pyrin kuitenkin aina reissuilla tutustumaan paikallisiin bändeihin, joten nytkään en tule tekemään poikkeusta.

Onko itselläsi suosikkeja suomalaisen musiikin saralta?

– Pidän punk-henkisestä yhtyeestä nimeltä I Walk the Line. Toivottavasti saan heidän uuden albumin käsiini mahdollisimman pian.

Olette viettäneet aikaa kolmannen albumin kimpussa, joka on saanut nimenkin jo. Tullaanko Suomen keikoilla kuulemaan kappaleita Guitar Gangsters & Cadillac Blood -albumilta?

– Levy on nyt purkissa ja totta kai soitamme muutaman uuden rallin. Emme vaan voi itsellemme mitään.

Soitatte myös Sloveniassa, jossa järjestetään melko isoksi kasvanut Metal Camp. Suomessa äänestettiin internetissä yhtyettä sinne esiintymään, mutta kuinka Volbeat päätyi kyseisen festivaalin listoille?

– Se on ensimmäinen keikkamme Sloveniassa ja paikalliset promoottorit suoraan sanottuna vain halusivat meidät mukaan.

Kesä kuluu festivaalien parissa, ja mahtuuhan Suomikin kuvioihinne festivaalien osalta. Ankkarockin keikka on jo viides kuluvana vuonna maassamme.

– Kyllä tässä on päässyt käymään niin yksinkertaisesti, että te ette vain osaa vastustaa meitä. Siinä syy sille, miksi meidän on aina tultava uudelleen ja pidettävä kanssanne hauskaa.

Hyvää ja työntäyteistä kesää yhtyeelle! Keikoilla nähdään, mutta miksi ihmeessä teitä pitäisi oikeastaan tulla kuuntelemaan?

– Iso kiitos sinne! Kaikessa yksinkertaisuudessaan perustelut ovat ne, että meitä on niin pahuksen vaikea vastustaa.

Haastattelu julkaistu : 2008-05-08
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua