Sydän, sydän – Bittiviidakon uumeniin

”Jumalauta nyt tehtiin konelevy. Koneiden maailmaan päätettiin vaan heittäytyä. Tylysti, syvälle, ineksiin.” – Rumpali Mikko Rekonen Sydän, sydän -yhtyeensä uudesta Usko itseesi -levystä.

Muutoksen pelko

Sydän, sydän koetti pitää kolmannen albuminsa musiikillista sisältöä salassa niin pitkään kuin mahdollista, jotta yllätysmomentti olisi mahdollisimman suuri. Juttu kiersi kuitenkin radiosoiton ja arvosteluiden myötä niin tiuhaan ennen julkaisua, että harvalle taisi kauppaan mennessä tulla yllätyksenä että yhtyeen uusin pitkäsoitto on konelevy. Herttoniemeläisremmin basisti Tomi Flyckt ymmärtää realiteetit, mutta samalla hieman harmittelee asiaa.

– Olisi ollut hauskaa saada sellaiset vilpittömät reaktiot, kun se levy pyörähtää käyntiin, eikä ole mitään ennakkovaroitusta. Minusta tuntuu, että se saattaisi jopa pelästyttää monia. Monilla on sellainen ennakkoasenne noita koneita kohtaan. Aivan turhaan.

– Niin, kitaristi Juho Minerva komppaa. – Olisihan se ollut mahtavaa jos joku olisi välttynyt lukemasta lehtiä tai selailemasta nettisivuja.

– Tuntuu, että musalehdillä on sellainen kilpailu keskenään, että kuka ehtii ensimmäisenä paljastamaan uusia mullistavia käänteitä.

Poikien korviin on ehtinyt kantautua palautetta joistakin ”kauhistuneista” reaktioista. Tomi arvelee sen johtuvan pääasiassa muutoksen pelosta.

– Sitä joutuu pelkäämään, että ”muuttuuko ne nyt lopullisesti”.

Sinänsä kyseessä ei ole uusi juttu. Tekihän eräs brittiyhtye vuosituhanteen vaihteessa hieman samanhenkisen tempun.

– Minusta tuntuu, että Radiohead on niin iso, että se saa tehdä mitä vaan, Tomi tuumii. – Ei se paljoa haittaa, jos satatuhatta kuulijaa tippuu, kun sinne tulee heti satatuhatta tilalle.

Bitit rokkaa

Vaikkakin Usko itseesi on puhtaasti konelevy, kuulostaa se silti hyvin sydänsydänmäiseltä. Livemäinen rock-tuntu johtuu siitä, että bändi tosiaan soitti biisit sisään normaalisti, jonka jälkeen ne ”koneistettiin”.

– Isku iskulta, nuotti nuotilta, Juho tähdentää.

Ensin yhtye nauhoitti biisit livenä Artlabin studiossa Vallilassa, minkä jälkeen se lähti korvakuulon perusteella muuntamaan biisejä konemuotoon. Kaikkien kahdentoista biisin pohjat äänitettiin kahdessa päivässä. Päivän päätteeksi bändi tapasi olla niin uupunut, ettei jaksanut välittää, menikö kaikki soitannollisesti putkeen. Kiinnostavinta koko prosessissa olikin Tomin mielestä se, miten soittovirheet siirtyivät koneiden maailmaan.

– Esimerkiksi Työttömän paskan pohjia äänittäessä sinne jäi yksi filli, joka soitettuna kuulosti jotenkin huonolta, mutta koneelta se kuulosti aivan mielettömän hyvältä. Jos kone tekee jotain, sitä ei kukaan miellä virheeksi. Se on minun mielestä tosi mielenkiintoista.

Kappaleiden rakenteellinen muunnos rockralleista konekipaleiksi oli hyvinkin suoraviivainen. Sen sijaan yhtye jätti paljon pelivaraa soundien säätämiseen. Syntikoista väännettiin alkuperäisversioita säälimättä äänellisesti täysin poikkeavia soundeja. Juho selvittää prosessia.

– Esimerkiksi rankkojen kitarariffien kohdalla ei ajateltu, että niiden pitää olla myös rankkoja konesoundeja. Niistä tuli sitten jotain piipitystä.

– Hyvä esimerkki on En tiedä, Tomi jatkaa. – Jos sen soittaa oikeilla soittimilla se on aika raskas kappale, mutta tuolla levyllä se on pikemminkin sellainen tunnelmapala.

Basisti toivoisikin voivansa asettua kuulijan asemaan ja kuulla biisit ensin koneversioina ja sitten vasta livenä rokkimuodossa. Itse tekijällehän tuo on sula mahdottomuus.

– Levyversioiden kohdalla, oli ne sitten kuinka tunnelmallisia tahansa, kuulee väkisinkin, että nyt on raskas riffi menossa vaikka siellä oikeasti pulputtaa joku nintendosoundi.

Sykähdyttävää livetoimintaa

Keikoilla Sydän, sydän kuitenkin soittaa kappaleensa perinteisesti oikeita soittimia käyttäen. Muuten yhtyeen esiintymisiä ei kovin perinteisiksi voi kutsua. Jokaisella keikalla on jokin teema tai idea, joka välittyy eräänlaisena kotikutoisena näytelmänä, tai ”hapuilevana teatterina”. Sanapari kuvaa laulaja-kitaristi Tuomas Skopan mielestä hyvin yhtyeen keikkoja.

– Tavallaan esitetään jotain, muttei kuitenkaan, tai se esittäminen on hyvin löyhää.

– Jonkinlaista stand-upia ehkä pikemminkin, Juho ehdottaa.

– Huonoa huumoria, vitsejä joissa ei ole punchlineja, sisäsiittoisuutta, vaivaannuttavuutta, Tuomas luettelee. – Yleisöä hävettää ja vituttaa, mutta pois ei kuitenkaan lähdetä, koska halutaan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Keikoilla saattaa tapahtua mitä ihmeellisimpiä asioita. Tuomas muistaa erään ”hauskan” tempauksen.

– Meillä oli ämpäri treenikämpällä, jonne yritettiin kerätä kaikki ihmisestä lähtevät eritteet: kusi, paska, yrjö, kuola, rähmä, hiki, nöyhtä, hilse, räkä, vaikku, veri, kyynel, siemenneste jne. Sitten meillä oli se mukana Puistorockissa. Yritettiin kosiskella yleisöä, että tulkaa lähemmäs, muuten saatte yllätyksen. Ne eivät sitten tulleet. Makailivat vaan siellä saatanan hipit. Kävin heittämässä sen ämpärin niiden päälle, mutta ne eivät olleet moksiskaan.

Keikoilla on keitetty kahvia, grillattu, räpätty, järjestetty poliittisia vaaleja ja mustia messuja. Lavalle on myös ”kuoltu”.

– Joo. Viime syksynä pistettiin tosiaan Tuomas kylmäksi, Tomi myhäilee.

– Se oli tosi hauska, Tuomas nyökkää. – Ehkä meidän paras. Yritettiin ensimmäistä kertaa lavastaa tilanne, jotta se olisi mahdollisimman uskottava.

Ja se toimi. Osa yleisöstä oli laulajan valetaposta suorastaan raivoissaan.

– Se on hyvä, koska silloin keikka jäi mieleen. Se on tärkeintä että sykähdyttää ihmisiä.

Umpisuoli kaataa rokkimiehen

Uuden levyn Tutti Frutti -biisissä lauletaan ”flunssa ei kaada rokkimiestä”. Onko todellakin näin? Pojat yrittävät muistella mikä on pahin kunto, jossa ovat lavalle kiivenneet. Juho ei muista olleensa koskaan sairaana keikkavedon aikaan. Tomi kylläkin.

– Minulla on joskus ollut 40 astetta kuumetta, mutta Rocktownin keikka on kyllä henkilökohtainen suosikki. Kaksi päivää aikaisemmin oli revennyt selkälihas. Lääkäri varoitteli, että nyt olisi hyvä jos lepäisi puoli vuotta. No Rocktowniin vaan siitä ja roudaamaan uutta ”rantasaunaa”, eli Ampegin 8 x 10 bassokaappia.

Laulajan umpisuolenleikkaus on kuitenkin sellainen force majeure, jolle ei pahemmin voi tehdä mitään. Tästä johtuen yhtye joutui perumaan maaliskuun lopulle suunnitellut yhteiskeikkansa levy-yhtiötoveri Kometan kanssa.

Haastattelu julkaistu : 2008-04-18
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua