Haastattelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Reflexion - Valmiina heittämään lisää löylyä
Reflexion-bändin parin vuoden takainen debyyttilevy Out of the Dark sai hyvää mainetta osakseen ulkomaita myöten, eikä ryhmä ole joutanut lepäilemään, vaan uutta materiaalia on luotu ja uusi uljas kakkosalbumi Dead to the Past, Blind for Tomorrow näkee päivänvalon juuri haastattelun ilmestymisen hetkillä. Pojilla tuntuu olevan kovat odotukset siitä mitä levy tuo mukanaan.
Haastattelin Reflexion-basisti Mikko Uusimaata Juttua syntyi muun muassa tulevan levyn tunnelmista, Venäjästä ja jalluhevistä!
Levynjulkaisupäivän piti olla tämä päivä, mutta levyt olivat Saksassa jumissa jossain. Julkaisu myöhästyy sen takia viikon. Millä fiiliksillä odottelet tämän tulevan viikon? Mitä levykuormalle oikein tapahtui, kuitenkin ilmeisesti levyt ovat nyt turvassa?
– Kyllähän se jo polttelee näppejä ja odottaa, että saisi levyn kouraan. Tulevana viikonloppuna piti olla julkkarikeikka, jota sinänsä on odotettu vähintäänkin yhtä tohkeissaan, mutta se muuttui pelkäksi keikaksi meidän osalta. Saksassa oli jos jonkinlaista lakkoa ja levyt seisoivat viikkotolkulla ties missä. Nyt levyt ovat viimeinkin saapuneet Suomeen ja keskiviikkona (19.3.) tärähtää lätty Osulan hyllyyn
Muistelen joskus olleen puhetta, että levyn olisi pitänyt valmistua aiemmin. Mikä viivytti?
– Alun perinhän levyä alettiin tehdä jo maaliskuussa 2007 ja silloin nauhoitettu matsku piti julkaista ennen kesää sinkkuna. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin yhteistyö edellisen yhtiön kanssa tökkiä ja otti aikansa, että saatiin uuden yhtiön kanssa hommat kuosiin ja sen myötä myös levyn tekeminen ja julkaisu viivästyi.
Mikäs tässä yhteistyössä sitten tökki? Uusi lafka löytyi, mutta pitikö sen eteen taistella?
– Kyllä siinä oli ihan perinteiset musiikilliset erimielisyydet etusijalla. Yhtiö odotti bändiltä jotain aivan muuta, mitä se oikeasti on tai tulee olemaan. Uusi diili saatiin kohtuupienellä vaivalla, kun nykyinen MachXX -yhtiö oli jo aikaisemmin lisensoinut edellisen levyn Eurooppaan ja olivat seuraavaakin siellä julkaisemassa.
Ja sitten itse levyyn… Sanoit aiemmin, että levy kuulostaa bändiltä itseltään. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
– Uusi levy kuulostaa enempi siltä mitä bändi on livenä. Eli kitaroille ja soitolle yleensäkin on enempi tilaa sovituksissa ja soundit on aika maanläheiset ja aidot. Ja syntikka- ja konejutut on jääneet vähemmälle kuin ekalla levyllä.
Musiikista on karsiutunut pois edelliseen levyyn verrattuna aika paljon helppoja vertauskuvia muihin yhtyeisiin. Liittyykö tämä myös tuohon?
– No tavallaan joo, mutta uskoisin, että bändi kuulostaa sen takia enempi itseltään kun uudella levyllä on ralleja useammalta tekijältä ja kaikki uuden levyn biisit on lyöty kasaan koko bändin voimin ja paljon lyhyemmässä ajassa.
Miten tämä tapa eroaa sitten edellisestä?
– Ekan levyn biisithän oli oikeastaan kaikki Jupen (Juha Kylmänen – laulu) tekemiä ja siinä oli muutama biisi ihan bändin alkuajoiltakin jostain vuosituhannen vaihteesta. Kun itsekin tulin bändiin mukaan vuoden 2004 lopussa, niin ei siinä hirveästi ollut aikaa tehdä mitään, kun muutaman kuukauden päästä mentiin jo nauhoittaan debyyttiä.
Avausbiisi Non-Stop Glorius Ride tuo heti kättelyssä esiin hieman uusiutuneen, rokahtavan, mutta edelleen tunnistettavan kuuloisen Reflexionin.
– Aloituksessa varmaan tulee just hyvin esiin, että levy on monipuolisempi kokonaisuus, joka muodostuu useamman säveltäjän tekemisistä. Tottakai Jupen laulussa ja bändin soitossa on edelleen samoja tunnistettavia elementtejä, mutta tuo biisi sisältää sopivasti myös uutta, ja on hyvä heittää tiskiin heti ensimmäisenä. Eikä voi mennä pieleen, jos biisi alkaa bassolla ja introssa on modulaatio!
Levyllä on biisejä, joihin on helppo tykästyä, mutta miten itse luonnehtisit uuden levyn ralleja musiikillisesti verrattaessa esimerkiksi edelliseen kiekkoon tai rock-musiikkiin ylipäätään?
– Eihän tässä sinänsä mitään rock-musiikkia mullistavaa ole, vaan matsku on semmoista kuin rokin pitääkin olla. Tarttuvaa, energistä, dynaamista ja kaiken kaikkiaan laajan tunnekirjon esilletuovaa. Parhaimmillaan tunnelmat vaihtelevat suoraviivaisen hard rockin ja Led Zeppelin -henkisen akustisen matskun välillä. Edelliseen levyyn verrattuna biisit ovat jonkun verran monipuolisempia ja sovituksissa on enempi ilmaa koko bändille. Kyllähän biisinkirjoitus ja soittotaito ylipäänsäkin on kehittynyt niiltä ajoilta kun ekan levyn ralleja väännettiin.
Oliko levyn kanssa synnytystuskia?
– Ei oikeastaan. Biisejä oli alun perin reilut parikymmentä, joista blokattiin tähän kokonaisuuteen sopivat palikat. Suurin osa biiseistä tehtiin jo syksyllä 2006. Pakattiin silloin kamat autoon ja ajettiin lappiin meidän mökille ja oltiin siellä melkein viikko jallupäissään vääntämässä uutta matskua. Sieltä tuli myös tämä Jalluhevigenre meidän biiseille. Pari biisiä valmistu myöhemmin just ennen studioon menoa tai studiossa.
Molemmat sinkut (Weak and Tired ja Twilight Child) julkaistiin download-formaatissa netissä. Miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin? Onko muovinen singlelevy vanhanaikainen tapa tehdä promoa Reflexionille?
– Twilight Child julkaistiin myös perinteisenä kauppaversiona, mutta tuon ekan sinkun kanssa haluttiin vähän herätellä porukkaa, kun edellisestä julkaisusta oli kuitenkin mennyt jo kaksi vuotta ja digitaalisena uusi matsku saatiin nopeaa julkaisuun. Kyllä sitä edelleen itse ainakin on tuommoisen perinteisen muovilätkän kannalla, mutta yksittäisen biisin tapauksessa digijulkaisu on hyvä ratkaisu.
Onko vielä mitään hajua, paljonko kappaletta on latailtu eri verkkokaupoista?
– Ei ole kyllä latausmääristä mitään tietoa. Twilight Childiä meni kai kaupoista jonkun verran, kun se käväisi listallakin sijalla 11, mutta aika olematonta tuo sinkkumyynti loppupeleissä on. Niin kuin muillakin bändeillä varmaan, Sinkut ovat meille vain promoa tulevaa albumia varten.
Ainakin biisien titteleistä voi aistia sanoitusten kertoilevan edelleen ihmissuhteista, sydänsuruista ja vastaavista. Mistä ideat biiseihin tulee, kenties omasta elämästä?
– Suurin osa sanoituksista tulee joka päiväsestä eletystä elämästä. Näitä juttuja höystetään vähän ironialla ja mustalla huumorilla. Ulospäin saattaa vaikuttaa aika synkältä meiningiltä, mutta loppupeleissä on kyseessä melko normaalien ihmisten normaalia elämää. Kyllähän siellä monenlaisia kliseitäkin viljellään, mutta ne kuuluvat tähän juttuun ja tekee monesti tarinasta paljon mielenkiintoisemman
Saiko debyytti mielestäsi riittävästi näkyvyyttä ja millaista suosiota odotat uuden levyn tuovan bändille?
– Olisihan sitä näkyvyyttä voinut olla enemmänkin ainakin keikkojen muodossa. Uuden levyn tuomasta suosiosta on vaikea sanoa mitään tässä vaiheessa, mutta odotukset ovat sillä tasolla, että edelleenkin keikkoja pyritään tekemään enemmän ja yritetään päästä myös ulkomaille vetämään useammin. Toisaalta kaikki haastattelut ja arvostelut on nekin tärkeitä juttuja näkyvyyden kannalta ja promo yleensäkin pyritään tekemään tehokkaammin kuin aiemmin.
Kuinka pitkälle olette valmiita sitten menemään tai missä se raja tulee vastaan? Kuitenkin käsittääkseni muusikon homma on aika raskasta henkisesti ja fyysisestikin kiertueilla ja kaukana kotoa... Kuinka paljon Reflexion-hemmot ovat valmiita antamaan?
– Kyllä tässä ollaan kaikin puolin valmiita heittämään lisää löylyä ja katsomaan miten selkä kestää. Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa, mutta kyllä tässä hommassa on kuitenkin sen verran antoisuutta mukana, että ne huonot jutut pysyvätkin siellä varjossa. Toisaalta Reflexion-karma on kääntänyt kasvonsa sen verran voimakkaasti meitä kohti, että välillä todetaan vain "ei tämä tästä", mutta silti homma jatkuu täysillä.
Bändien vertaaminen muihin on etenkin kriitikoille tuttua, miksei muillekin. Edellistä levyänne oli helppo vertailla muun muassa Charonin, Himin ja Negativen kaltaisiin ryhmiin. Onko uuden lätyn tiimoilta tarvinnut vielä törmäillä vertailuihin? Häiritseekö se ylipäätään muusikkoa, joka pyrkii luomaan omaa juttuaan ja sitten tulee joku ja sanoo ”tää kuulostaa ihan tältä”?
– Ainahan niitä vertauksia tulee, mutta ainakin arvosteluissa niistä saa joskus hyvän kuvan bändistä, jos ei ole aiemmin kuullut siitä. Toisaalta sillä taas leimataan bändin persoonattomuutta. Ei ole vielä ainakaan hirveästi tullut samoja vertauksia mitä aikaisemmin, enempikin niitä klassikkobändejä joita itse on oikeasti kuunneltu ja jotka oikeasti on vaikuttuneet omiin tekemisiin. Eikä se vituta, jos verrokkina on oikeasti hyvä bändi.
Mitä klassikkobändejä sieltä on vastaan tullut?
– Queenrÿche ja Black Sabbath on ainakin tullut vastaan. Yleensäkin näihin perinteisiin hard rock -juttuihin on jonkun verran rinnastettu. Ja levyn viimeinen biisihän kulki Zeppeliini-työnimellä eli sieltä voi varmaan jotain sentyylisiä juttuja bongata.
Musiikkinne on siis omasta mielestäsi enemmän perinteistä rokkia kuin tätä nykypäivän ”trendikästä” metallipoppia?
– En tiedä onko se enempi sitä, mutta ainakin sieltä on tullut paljon vaikutteita, jotka varmasti semmoiset kuulijat tunnistavat, jotka ovat niitä bändejä kuunnelleet. Tuo trendikäs metallipoppi muutenkin vähän haiskahtaa, että ei tässä ole tarkoituksena edelleenkään minkään trendiaallon harjoilla ratsastaa.
Nyt tulevana viikonloppuna siis keikka, jonka piti olla levynjulkkari, ja lisää vetoja on ilmeisesti tulossa lähiaikoina? Ainakin keikkakalenterin mukaan pari vetoa tulee olemaan Venäjällä. Millä mielin lähdette tien päälle taas pitkästä aikaa? Myös debyyttilevyn tiimoilta kävitte Venäjällä. Onko teillä jotain erityistä tilausta siihen suuntaan vai miten sinne päädytte uudestaan? Millaista siellä oli soitella ja reissata?
– Lisää keikkoja pyritään tekemään huhti-toukokuussa ja kesällä jotain festareita mahdollisesti Suomessa ja ulkomailla. Keikat on ehdottomasti parasta tässä hommassa ja aina ollaan mielissään kun päästään reissuun. Venäjä erityisesti houkuttelee varsinkin edellisen reissun loppuunmyydyn klubin ja äärifanaattisen yleisön takia. Se on mielenkiintoinen maa kaikin puolin. Hyvin siellä tuntui levyä viimeksikin porukalla olevan, vaikka sitä ei silloin vielä oltu siellä edes julkaistu. Saa nähdä saadaanko uusi levy julkaisuun ennen keikkoja. Kotiin tuomisina on joka tapauksessa Pietarin ja Moskovan spesiaalipainokset.
Miten nämä painokset eroavat suomipainoksesta?
– Kansivihkot tuppaa olemaan vähän laihoja ja valkoisilla sisäsivuilla varustettuja. Ja demoilta poimittuja bonusbiisejä saattaa olla myös mukana.
Mainitsit mahdollisista festivaalikeikoista. Onko mitään vielä, jota uskaltaisi tässä vaiheessa vuotaa julkisuuteen?
– Ei tässä vielä passaa mitään huudella mistään, varsinkin kun meidän bändi on kyseessä, niin kaikki sovitutkin hommat ehtii kusta vielä moneen kertaa, ja yleensä meistä riippumattomista syistä. Mutta kaikki keikat tehdään mitä on tarjolla, oli sitten kyseessä Provinssin päälava tai Untorockin jatkoklubi.
Onko Reflexionille tilausta muualla ulkomailla kuin Venäjällä?
– Varmaan tällä hetkellä tilausta on just kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Keski-Euroopassa menee levyä enemmän kaupaksi ja sinne suunnataan nyt resursseja. Saksalainen levy-yhtiö onneksi helpottaa tätä asiaa jonkun verran. Toki muualtakin maailmasta tulee jonkun verran kyselyjä ja tarjouksia.
Mistä arvelet sen johtuvan, että Suomessa suhtaudutaan nihkeämmin? Mitä asialle voisi tehdä vai voiko mitään?
– Varmaan suurimmalla osalla porukasta on tietty kuva bändistä tuon edellisen levyn tiimoilta ja kun siinä kyseisessä genressä on ollut vähän jopa ylitarjontaa, niin kaikille bändeille ei vaan yksikertaisesti ovet aukea. Meidän kohdalla pyritään panostamaan pitkäjänteisesti tähän hommaan tekemällä levyjä ja keikkoja. Jos bändi breikkaa, niin sitten voi varmasti puhua työvoitosta eikä mistään tähdenlennosta.
Aina valitetaan, etteivät oululaiset bändit pääse keikoille etelään, kun on pitkä matka ja muutenkin vituttaa. Kuinka paljon bändin mahdollisuuksia edetä urallaan hidastaa se, että bändi tulee Oulusta? Miten Reflexion on asian kokenut?
– Onhan täältä pitempi matka Helsinkiin kuin Tampereelta ja ihmisiä vituttaa enemmän kuin Tampereella. Mutta toisaalta, jos täällä onnistuu samaan näkyvyyttä ja jalansijaa, niin ei se etelässäkään pitäisi sen jälkeen olla ongelma.
Teillä ei siis ole ollut?
– En usko, että näkyvyyden puute on johtunut siitä, että ollaan Oulusta. Toisaalta varmaan moni asia voisi olla toisin, jos toimittaisiin vaikkapa Helsingissä. Onhan siellä enemmän ihmisiä ja sitä myötä enemmän sarkaa kynnettävänä.
Siinä se. Olisitko halunnut sanoa vielä jotain?
– Mitäs tässä muuta, bändi on parempi kuin koskaan, eli ostakaa levyjä, tulkaa keikoille ja käykää jututtamassa jos siltä tuntuu. Nettisivut (jotka btw uusittiin vasta), kertoo muuten sen mitä on kerrottavaa. Kiitos tästä!
Kotisivu: www.reflexionmusic.com
Julkaistu: 2008-03-20
Toimittaja: Petri Klemetti
