Iiwanajulma – Tajunnanvirtaa ja tiedon rippeitä

Häijyn, harhaisen ja kiukkuisen hevirockin sanansaattaja Iiwanajulma on julkaissut toisen pitkäsoittonsa. Aikoinaan Kotiteollisuuden ja Trio Niskalaukauksen kanssa samaan kategoriaan niputettu bändi on jalostanut soundinsa kauas äijärockista, jos se sitä koskaan olikaan. Aavistuksen CMX:n hengessä kulkevat biisit rujoine sanoituksineen ovat nyt saatu nauhalle rosoisempina ja kiehtovampina kuin koskaan aiemmin yhtyeen uralla. Bändin tuore levy Tuhottu tila onkin saanut osakseen kiitosta useissa metallimedioissa.

Bändin vokalisti Wille Hartonen jakoi kanssamme joka suuntaan kimpoilevia ja paikka paikoin sekavuuden rajamailla seikkailevia ajatuksiaan uudesta albumista. Miehen mukaan yhtye oli albumilla aiempaa kunnianhimoisempi. Ensimmäinen levy oli enemmänkin kokoelma demoaikojen biisejä, nyt mentiin kokonaan uusien kappaleiden ehdoilla.

– Levy syntyi Timon (Hänninen, kitara) kotistudiossa. Siellä hänen kellarissaan uima-altaiden alla demoteltiin pari kertaa biisit läpi ennen kuin mentiin äänittämään virallisesti. Tämä oli melko erilainen projekti kuin eka levy, yhdessä välissä ei nähty bändinä toisiamme varmaan vuoteen kuin silloin tällöin. Päällimmäinen ajatus oli, että halusimme tehdä jotain vähän syvällisempää musaa, jotain mistä voisi olla ylpeä vuosienkin päästä. Ei niin, ettemmekö olisi tyytyväisiä ekaan levyyn, päinvastoin,

Tuhottu tila on rankka albumi rankoista aiheista. Wille luettelee levyn peruselementeiksi pitkän litanian kylmääviä aihepiirejä.

– Levyn perimmäiseen olemukseen kuuluvat rajaton pettymys, kyllästyminen, itsetuho sekä kuolema ja sen pelkääminen. Kaikki nämä lopulta väkivaltaisesti penetroituvat toisiinsa itkien, nauraen, mässäillen ja huutaen kollektiivisen masokismin voimasanoja, ja jättävät jälkeensä tunkkaisen, savunkatkuisen ja painostavan ilmapiirin sekä kasan kysymyksiä.

Kun mieheltä kysyy, miten helposti uudet kappaleet syntyivät, tulee vastaukseksi melkoista pulputusta. Jos bändin meininki on mitään tämän kaltaista käytännössä, ovat kavereiden treenit varmaankin melkoisen värikkäitä.

– Välillä helposti ja sitten välillä ei-niin-helposti. Välillä syntyy ihan vitusti kaikkea kivaa ja fantsuu eli kliffaa, fagerholmia, ja välillä taas kurapaskaa, shabaa ja letkajenkkaa. Välillä ollaan ihan kartalla missä mennään, mutta sitten tulee Timo ja sanoo että tehäänkin näin, ja sitten taas mä sanon et tehhään näin ja sitte taas Timo ja sitte Teemu ja sitte Janne ja sitte taas Timo ja sitte Teemu ja sitte Mikko ja sitte mä oon että mitä vittua. Sitten kaikki on sillee et pitää nyt joku päätös tehä ja sitte otetaan vähä kirkasta ja tapellaan ja revitään housut ja sitte sammutaan ja aamulla taas kaikki alkaa alusta.

Iiwanajulma kuuluu yhtyeisiin, jotka eivät ole saaneet mitään ilmaiseksi. Bändi onkin tottunut vastoinkäymisiin, eivätkä korpisoturit juuri uskalla unelmoida musiikin saralla mistään.

– Tässä matkan varrella tulee turpaan joka puolelta ja jokainen pienikin haave tuntuu murskaantuvan meistä ihmisistä riippuvista tai riippumattomista syistä. Kun tuntuu, että kaikki menee päin vittua, niin on vaikea ryhtyä unelmoimaan mistään, ei ikään kuin enää uskalla. Niin meistä tulee aikuisia, arkisia, epäseksikkäitä, varjoja, kyttääjiä, naapureita, ammattilaisia, värit katoaa maailmasta ja vieraannutaan toisistamme, perustetaan oma lauma, ollaan etäisiä.

Willen vastauksista saa välillä sen käsityksen, että herran ajatukset liihottavat kaukana vieraiden galaksien laitamilla. Uteluun vuonna 1996 perustetun orkesterin pitkän iän salaisuudesta hän vastaa tajunnanvirralla, jonka tarkoitus jää mysteeriksi.

– En tiiä, jos jostakin sais vähän estrogeeniä, niin saatettaisiin selvitä vähän pidemmänkin aikaa… Välillä pelottaa, että kuka tänään saa köniin ja mitkä kamat lentää seinälle ja että kuoleeko joku… Ehkä kuolee, joka kerta, jotain meissä, joka päivä, joka sanalla, joka henkäyksellä kunnes ollaan toisella puolella. Niin se vaan menee… Aina, kaikessa, lopulta.

Huh hah hei ja rommia pullo! Yritän saada vielä mieheltä analyysiä ukkometallin noususta ja tuhosta, joku vuosi takaperinhan melkein puolet suomeksi laulaneista metallibändeistä luokiteltiin Timo Rautiaisen lanseeraaman musiikkityylin alle. Ehkä Willen vastaukseen on piilotettu jonkinlainen suuri ja iätön viisaus, mutta sen löytämisen kryptisen puheen seasta jätän täysin lukijan harteille.

– Huvittavaa on se, että kauneimpien joululaulujen lauluvihosta voi tilata kännykkään Heinillä härkien kaukalon -soittoäänen heviversiona… Kysyn vaan että mitä vittua täällä tapahtuu? Mä oon ainakin ihan pihalla! Paitsi kovalla auringon paisteella. Vitun kesä! Mä en ainakaan lennä vittusaatanajumalauta Thaimaahan ikinä, paitsi talvella ja jos mutsi maksaa.

Näillä mennään!

Haastattelu julkaistu : 2008-03-14
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua