Haastattelut


Kinski - Helmikuun vierailija


Kymmenen vuoden ikään ehtinyt seattlelainen Kinski erottuu kotikaupunkiinsa stereotyyppisesti liitetystä grunge/indierock-skenestä. Post-rockista ja 70-lukulaisesta avaruusrockista ammentava, raskaitakin sävyjä sisältävä eeppisyys on kuitenkin löytänyt kodin juuri siitä kaikkein legendaarisimmasta seattlelaislevy-yhtiöstä, Sub Popista. Noise.fi otti tulevan Suomi-ensivisiitin kunniaksi yhteyttä Coldplay-ihkuliinin kokonimikaimaan, eli orkesterin kitaristi-laulajaan Chris Martiniin.

Viime syksynä ilmestynyt Down Below It's Chaos on kolmas levynne Sub Popilla. Aikaisemmilla levy-yhtiön julkaisemilla levyillä olette soittaneet puhtaasti instrumentaalimusiikkia. Uudella levyllä on kuitenkin kolme kappaletta jossa laulat. Yllättyivätkö edellisiin tuotoksiinne tottuneet kuulijat?

- Ihmiset mainitsivat asiasta, mutta mehän olemme laulaneet Sub Popia edeltäneillä levyillä, joten meille se ei ollut mikään iso juttu. Koetamme aina upottaa vokaalit kiinteäksi osaksi kappaleen tekstuuria, etteivät ne hyppäisi esiin niin paljon.

Miltä itse suhtaudut laulamiseen?

- On ollut hauska laulaa taas. Pidän laulamisesta. En vain oikein osaa kirjoittaa lyriikoita. Minulla ei ole kirjallisessa mielessä hirveästi sanottavaa.

Uutta albumia on pidetty helpoiten lähestyttävimpänä kaikista teidän tuotoksistanne. Oletko samaa mieltä?

- Joo, kyllä siihen mielestäni pääse helpommin sisään. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään tahallisen aiottua. Olin vaan kuunnellut enemmän "pop"-musiikkia ja hieman perinteisemmän kaavan mukaan tehtyjä lauluja. Minulla on sellainen tunne, että seuraavasta levystä tulee enemmänkin "fucked up".

Mitä mieltä yleisesti ottaen "helposta lähestyttävyydestä" musiikissa? Mitä se merkitsee?

- Mielestäni se vain viittaa siihen miten pitkällä kukin on musiikin kuuntelussaan. Sinulla voi 15-vuotiaana olla varsin radikaalit mieltymykset ja toisaalta voit olla elämässäsi hädin tuskin lainkaan musiikkia kuunnellut nelikymppinen, jolla on hyvin konservatiivinen maku.

- Olen myös huomannut, että usein radikaaleiksi mielletyillä, noisea tai jotain vastaavaa soittavilla muusikoilla on usein hyvinkin perinteinen musiikkimaku. Ne kuuntelevat Beatlesia tai Neil Youngia. Itse olen suuri purkkapopin ystävä. Siirryn mieluusti 10 minuutin kaoottisesta meluryöpytyksestä kolmen minuutin poplauluun.

Pyrittekö vangitsemaan jonkun tietyn tunteen tai tunnelman tehdessänne musiikkia?

- Tunne ja tunnelma ovat minusta ensisijaisesti se, mihin musiikkimme perustuu, tai yrittää perustua. Suuri osa meidän materiaalista on aika melankolista silloinkin kun se rokkaa. Yritämme aikaansaada välittömän emotionaalisesti ja fyysisesti vaikuttavaa musiikkia, varsinkin kun soitamme livenä.

Kerro vähän Down Below It's Chaosin synnystä. Poikkesiko sävellys- tai äänitysprosessi aikaisemmista levyprojekteista? Mikä oli lähinnä doom/stoner-ryhmien tuottajana tunnetun Randall Dunnin kontribuutio levylle?

- Tämän levyn työstämisen suhteen moni asia oli erilaista. Kappaleet olivat melko tiukasti sävellettyjä, vaan ei sovitettuja. Pyysimme levyn tuottajana ja ääniteknikkona toiminutta Randallia omaksumaan aktiivisemman roolin sovituksissa ja tuotannossa.

- Työskentelimme hänen kellaristudiossa, joka on äänitystilaksi melko pieni. Aikaisemmin olemme työskennelleet perinteisen suurikokoisissa studioissa. Tätä levyä varten halusimme Randallin hakevan meille tiukempaa ja pienempää rumpusoundia ja tajusimme, ettei siihen tarvita isoa tilaa. Päätimme käyttää äänitysbudjetin ison studion sijasta aikaan. Yli kuukauden mittaisen studiosession aikana saimme rauhassa hioa soundeja ja sovituksia. Emme olleet pahemmin suunnitellet mitään etukäteen, joten siellä sitten kokeiltiin ja pelleiltiin erinäisillä kitaroiden päällekkäisäänityksillä ja kummallisilla syntikkasoundeilla. Luotiin tekstuureja, joita ei varmaan huomaa ensikuulemalta, mutta jotka kuitenkin tavallaan "tuntee".

- Randallilla oli suuri rooli levynteossa. Työskentelimme hänen kanssa Alpine Static levyllä, mutta silloin minä tuotin levyn hänen kanssaan. Se oli enemmänkin livetallenne niistä biiseistä. Tällä levyllä annoimme Randallille vapaat kädet kokeilla mitä haluaa. Emme ole koskaan työskennelleet tällä tavalla. Se oli hauskaa - ja samalla vähän outoa.

Olette kiertäneet niin Acid Mothers Templen ja Oneidan kuin Toolin kanssa. Ensin mainitut lienevät jälkimmäistä ilmeisempiä kiertuekumppaneita. Minkälaisia muistoja teillä on näiltä kiertueilta? Tool-fanit voivat tunnetusti suhtautua hyvinkin nuivasti lämppäreihin.

- Sanoisin, että meillä on ollut onni saada nauttia kaikista kiertuekumppanuuksista. Acid Mothers ja Oneida ovat läheisimpiä ystäviämme musiikissa ja olemme tehneet heidän kanssaan lukuisia kiertueita. Heistä on tullut lähestulkoon perhettä.

- Tool-homma tapahtui, koska basisti Justin on meidän fani ja he pyysivät meidät mukaansa kuukauden mittaiselle rundille. Hermoilin itsekin heidän faniensa suhteen, mutta se meni todella hyvin. Suurin osa yleisöstä tuntui diggailevan. Oli äärimmäisen haastavaa yrittää voittaa yleisö puolellemme joka ilta. Mutta me olemmekin parhaimmillamme intensiivisissä tilanteissa. Toolin jätkät ja heidän kiertuehenkilökunta kohtelivat meitä tosi ystävällisesti.

Jos sinun pitäisi valita yksi kappaleistanne, johdatuksena jollekin joka ei ole aikaisemmin kuullut Kinskiä, mikä se olisi ja miksi?

- Soittaisin hänelle varmaan The Wives of Artie Shaw'n, koska se on tarttuva ja nopeahko pyrähdys musiikkiimme. Jos hän kaipaisi lisää, soittaisin jonkun kymmenminuuttisen raidan, luultavasti The Party Which You Know Will Be Heavyn. Se on yksi omista suosikeistani. Molemmat biisit löytyvät Alpine Static -levyltä.

Kuulin ensi kertaa Kinskistä erään kaverin tekemän vertauksen kautta. Hänen mielestään te kuulostitte suomalaiselta Circleltä. Oletko kuullut yhtyettä?

- Jep. He soittivat Seattlessa muutama kuukausi sitten ja se oli silkkaa mahtavuutta. Varmaankin viime vuoden parhaita keikkoja. Yksi keikan parhaimmista hetkistä oli se kun pari blackmetalistia otti herneen nenäänsä. Tyypit varmaan ajattelivat, että Circle pitää metallia ja hard rockia pilkkanaan, mikä ehkä tietyssä mielessä on totta, mutta he tekevät sen niin uskomattomalla tavalla.

Sekoitetaanko sinut ikinä siihen "toiseen" Chris Martiniin?

- Keneen?

Kinski saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen keikalle sunnuntaina 17. helmikuuta. Paikka on Helsingin Kuudes linja ja lämmittelijöinä toimivat Murmansk ja Janne Westerlund.


Kotisivu: www.kinski.net
Julkaistu: 2008-01-31
Toimittaja: Tom Sundberg