Wiidakko – Energiaa, vauhtia ja lievää väärinsoittoa

Lahdessa perustetun Wiidakon viisi jäsentä ovat työstäneet yhdessä musiikkia jo 1990-luvulta saakka. Perfection Recordsilta Parlophonelle siirtynyt yhtye julkaisee nyt toisen pitkäsoittonsa ja kaikesta kuulee, että bändi on ottanut debyyttilevynsä ajoista aimo harppauksen eteenpäin. Nykyisellään Wiidakko lähtee haastamaan tosissaan suurempia indieihmeitä.

Yhtye seikkailee uudella Asiat joita et voi koskaan saavuttaa -albumilla yhä The Curen ja Mewin mieleen tuovissa maisemissa, mutta orkesterin soundi on hioutunut huomattavasti aiempaa tyylikkäämäksi. Kuten useat kollegansa, myös Wiidakko halusi saada myös levylleen keikkamaista ilmavuutta. Orkesterin basisti Ilkka Hildén selittää bändin tavoitteita albumin äänimaisemasta.

– Lähdimme tekemään ensimmäistä levyä eheämpää kokonaisuutta. Halusimme tallentaa albumille sitä tunnelmaa, joka keikoillamme on läsnä: energiaa, vauhtia ja lievää väärinsoittoa. Muuten kaikki menikin käsikirjoituksen mukaan, mutta väärinsoitossa oli suuria ongelmia lähes häkellyttävän virtuositeettimme takia! Onneksi tuottajien avustuksella tämäkin saatiin lopulta korjattua…

– Toisin sanoen äänitimme levyn livenä, emmekä lähteneet tekemään siihen jälkikäteenkään suurempia korjauksia. Kappaleissa on kuultavissa se miten me oikeasti soitamme.

Uusi levy on basistin mielestä kaikin puolin debyyttiä vahvempi kokonaisuus. Tällä kertaa bändi äityi myös hempeilemään aiempaa enemmän.

– Ensimmäisen levyn jälkeen tunnelma oli hieman hämmentynyt. Ei siihen edelleenkään osaa suhtautua kovin objektiivisesti. Toki sille levylle jäi paljon pieniä asioita, jotka halusimme nyt tehdä paremmin. Silti on sanottava, että olemme yhä erittäin tyytyväisiä debyyttiimme. Monet ovat sanoneet uudesta levystä, että se on ensimmäistä nätimpi ja tunteellisempi. Levylle päätyi enemmän hitaampitempoisia lauluja, ensimmäisellä niitä oli vain kaksi ja puoli.

Uudet kappaleet eivät syntyneet käden käänteessä. Bändi joutui hakemaan inspiraatiota pitkään ja hartaasti.

– On pakko myöntää, että takki oli ensimmäisen levyn jäljiltä melkoisen tyhjä. Kynnys uusien sävellysten kehittelyyn oli kova, kun tuntui, että kaikki oli jo tehty. Levyä varten sävellettiinkin vain viisitoista biisiä, jotka kaikki äänitettiin. Näistä albumille päätyi kaksitoista.

Kun metallimusiikki on nyt suosiossa, onko popbändeillä ahtaammat oltavat? Entä miten Hildén yleensäkin suhtautuu metallimusiikin ylivaltaan?

– Levy-yhtiön haastattelukonsultin neuvosta sanomme, että kyllä kaikille musiikkityyleille löytyy omat kuulijansa. Meillä on kylläkin kiertueella melko ahtaat oltavat, ainakin horisontaalisesti haasteellisen keikkamyjämme tunkiessa autoomme.

Vaikka uudella levyllä on entistä enemmän haikeita tunnelmia, luottaa Wiidakko keikoilla yhä vauhdikkaaseen ilmaisuun.

– Keikkatilanteen kirvoittama adrenaliini nostaa usein ainakin kappaleiden tempoja huomattavasti. Myöskään levyllä kuultavia kosketinsoittimia ei lavalla ole mukana, ja se muuttaa tietyissä kappaleissa tunnelmaa rokimpaan suuntaan. Kyllähän me yritämme heviä aina soittaa, mutta ei siitä mitään tule.

Levyn äänitykset sujuivat kohtuullisen leppoisasti. Pientä leukojen aukomista lukuun ottamatta sävelet saatiin vaivatta purkkiin.

– Pohjien äänitys oli melko kivuton prosessi. Kaikki kappaleet saatiin purkitettua alle viikossa. Lauluosuuksissa menikin sitten aika paljon pidempään, koska laulajamme Markus on vakaasti päättänyt olla ottamatta laulutunteja. Kaikenlaisia erimielisyyksiähän tulee studiossa aina, eikä Wiidakko tee tässä poikkeusta. Asiat saatiin kuitenkin selvitettyä melko helposti. Niiden selvittämistä helpotti myös vääjäämättä lähemmäksi hiipinyt päivämäärä, jolloin levyn tuli olla valmis ja masteroitu. Ja kai sekin, ettei meitä päästetty miksausvaiheessa studion lähellekään.

Biisien tekemisen rutiini kertoo paljon bändistä kuin bändistä. Toisilla on käytössä yhden jäsenen suoranainen diktatuuri, toiset luottavat demokratiaan. Wiidakko suosii enimmäkseen jälkimmäistä vaihtoehtoa.

– Joku tuo biisipohjan, jota sitten kaikki yhdessä mietitään. Kun kappale on saatu yhdessä kuosiin, vetäytyy laulaja suljettuun kirjekuoreen tekemään sanat ja laulumelodian. Siihen ei ole muilla juurikaan sanottavaa… Ehkä joidenkin arvioiden perusteella olisi syytä muiden tähänkin puoleen puuttua. Noh, mene ja tiedä, seisomme kuitenkin Markuksen takana. Etenkin nakkikioskijonoissa.

Haastattelu julkaistu : 2008-01-31
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua