Haastattelut


Saattue - Saattometallin surukulkue


On se elo perkele synkkää, sanoo useampikin suomalainen tämmöisenä kauniin tammikuisena hetkenä. Kauneus on edellisessä lauseessa sarkasmia, mikäli sitä ei joku huomannut. Sarkasmia ei kuitenkaan juuri löydy Saattue-orkesterin uudelta Jäähyvästi-täyspitkältä, joka puhuttelee kuulijaansa varsin synkillä sävelillä. Tarinoita bändin taustalta meille kertoili sävellyksistä vastaava T. Kalliomäki.

Hyvät tammikuut teille! Mahdatteko viettää sitä tipattomissa merkeissä?

- Samoin! Eipä tältä laahausporukalta taida täystipattomuus onnistua edes kuukaudeksi, mutta kyllähän vuosi suhteellisen pirteissä (tai synkissä, miten sen nyt ottaa...) tunnelmissa on alkanut, kun keikkaa ja levyä pukkaa ulos.

Ikkunasta kun katsoo ulos on näky suorastaan masentava. Täydellisen otollinen julkaisuaika debyytillenne, eikö vain?

- Heh, niinpä tuntuu nuo yläkerran herrat huomanneet, että Saattueen albumia julkaistaan ja pistäneet tammikuun sään uusiksi - levyn tunnelman mukaiseksi. Viileässä, synkässä ja kosteissa tunnelmissahan on tosiaan mahtava levyä julkaista. Ja mikäs sen parempaa piristystä alkuvuoden masennukseen toisi, kuin "Jäähyvästi"-albumi.

Saattue on suurimmalle osalle sen potentiaalisesta ostajakunnasta vielä tuntematon ilmestys. Kuinka aiotte saavuttaa tämän yleisön?

- Kuten tuossa jo mainitsin, niin keikoilla ainakin aloitetaan ja toinen mitä bändi voi tehdä ja tekee on perkeleen kova nettimainostus. Jyväskylästä aloitetaan 23.1. ja siitä eteenpäin muutama keikka putkeen (Kuopio ja Joensuu). Täydellisen keikkakalenterin voi tsekata esimerkiksi nettisivuilta. Kyllähän hyvä ja omaperäinen musiikki leviää suusta suuhun menetelmälläkin, mutta valitettavan hitaasti. Toinen juttu on sitten se että miten levy-yhtiö, eli Spikefarm, ilosanomaa levittää.

Millainen on yhtyeenne historia ja mitkä seikat johtivat lopulta levytyssopimuksen saamiseen?

- Alkuräjähdys orkesterille tapahtui Riihimäellä 2001, Braindrain-orkesterin hajoamisen jälkeen ja muutaman Yearning-yhtyeen ex-jäsenen liityttyä kokoonpanoon vuonna 2002. Ideana oli soittaa hidasta ja raskaampaa suomenkielistä metallia, jota ei paljon ollut silloin ainakaan vielä kuultu. Eri nimellä ja hieman yksinkertaisemmalla musiikkityylillä aloitettiin ja tuosta alkuaikojen kokoonpanosta on jäljellä enää sitkeät bändin elossa pitäjät H. Lampinen (kitara) ja T. Kalliomäki (kitara, synat ja säveltäjä). Nimi vaihtui Saattueeksi muistaakseni 2004, Kivisydän-EP:n ilmestyessä. Kokoonpano, joka löi viimeisen naulan arkkuun, muodostui 2005, kun T. Koskinen astui laulajan pallille (tai palleille...). Muut siihen mennessä liittyneet olivat S. Lahtinen (basso), M. Ahlsten (kannut) ja J. Koskela (kitara). Seuraava askel oli Ikiuneen (2006) -promo, joka sai myös Spinefarmin Samin kiinnostumaan "saattometallista". Vielä silloin ei kummiskaan löytynyt tarpeeksi levylle kelpaavia biisejä, joten nimet jäi vielä papereista puuttumaan. Keväällä 2007 mentiin sit Klaukkalan D-Studiolle nauhoittamaan neljä uutta biisiä, ja niinhän siinä kävi että kun Sami muutamat samplet biiseistä kuuli, oli sopimus melkein selvä. No, pitihän sitä nyt käydä vielä dokailemassa herran kanssa, ennen kuin rustattiin nimiä paperiin...

Kuolema on vahvasti läsnä Jäähyvästi-albumilla. Mitä kuolema teille merkitsee?

- On tosiaan hyvin vahvasti sanoituksissa ja biisien tunnelmissa mukana tuo kuningas K, mutta ainakaan minulle ei tuo asia nyt niin vakavaa ole. Joka Erkki ja Pirkko täältä ennemmin tai myöhemmin lähdetään ja sukulaisia on tupannut itseltäkin kuolemaan useita viime vuosien aikana. Kai siihen on jotenkin turtunut, vaikka valitettava asiahan tuo on. Itse pidän kuolemaa jotenkin kauniina asiana, joka saa ihmiset paljastamaan aidot tunteet. Synkkyys on kaunista ja siitä on erittäin helppo tehdä biisejä, ei siitä mihinkään pääse.

Onko kuolema teille inspiraation lähde? Millaiset muut seikat ikään kuin johdattelevat teitä sävellys- ja sanoitusprosessissa?

- Yllähän tuo tuli jo mainittua että kuolema ja siihen johtavat asiat ovat suuri inspiraation lähde sävellyksiin ja sanoituksiin. Sitä en kyllä tiedä että kuinka pitkään - ties vaikka seuraavalla levyllä laulettaisiinkin jo kukista mehiläisistä. No eipä sentään, mutta luultavasti eri näkökulmia elämän varjopuoliin tarvitsee hakea, että homma pysyy mielenkiintoisena. Sävellyksissä itseä johdattelee luonnollisesti myös musiikki josta pidän. Kuuntelen aika paljon ääripäitä ja yritän poimia erilaisista musatyyleistä parhaimmat palat. Slayeristä, Anatheman kautta Pink Floydiin toimii peruskaavana...

Kuolema puhuttelee aina ihmisiä ja se on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen tulevan kuolevia ihmisiä käsittelevän televisio-ohjelman vuoksi. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

- Vaikuttaa kyllä kiinnostavalta ohjelmalta tuo, jos kerrankin uskalletaan puhua ja näyttää myös arkisia ikäviä asioita asiallisella tavalla. Kyllähän syntymästä tehdään kovastikin dokkareita ja ohjelmia, joten miksi ei myös elämän viimeisistä hetkistä. Esimerkiksi eutanasia on asia, joka pitäisi ohjelmassa ottaa enemmän esiin. Vuosia tuli vierestä seurattua lähisukulaisen kärsimystä, toivo menetettynä ja myös omaisten kärsiessä - en ymmärrä Suomen lainsäädäntöä. "Jäähyvästi"-biisin lyriikoissa muuten käsittelin juuri ikävintä asiaa mikä itselle voisi sattua, eli oman lapsen kuolemista toisen ihmisen käden kautta.

Tuntuu että yhä useampi bändi metallimusiikin piirissä valitsee esiintymiskielekseen suomen. Tuliko tämä valinta teille luonnostaan?

- Kielivalinta tuli hyvin luonnostaan, kun alkuaikana ei vielä ylitarjontaa ollut kotikielellä lauletussa raskaassa musiikissa ja sen aikainen laulaja hallitsi kotikielen paremmin kuin englannin. Nykyäänhän, kun musiikista muodostui loppupelissä tunnelmallista doom-pohjaista synkistelyä, Saattue erottuu joukosta oikein hienosti. Eipä meinaan ole vielä tullut vastaan samanlaista monipuolista raskasta "saattometallia" soittavaa yhtyettä.

Kotimainen musiikkikenttä on nykypäivänä monelle bändille erittäin haastava valloitettava suuren tarjonnan vuoksi. Millaisena näette oman asemanne tässä asetelmassa?

- Tässä vaiheessa näyttää ainakin hyvältä, kun kiinnostus on ihan kohtuullisesti tuntunut heräävän alan medioilta ja yleisöltä. Jotain erikoista tuntuu olevan tässä Saattueen jutussa, kun tosiaan tämmöistä äärimmäisen synkkää ja raakaa, mutta samalla herkkää ja tunnelmallista kamaa ei suomenkielellä ole paljon kuultu. Mutta aika underground-kamaahan tämä loppupelissä on, eli ei tässä nyt mitään listan kärkisijoja olla tavoittelemassa. "Saattometalli"-termi keksittiin juuri kuvaamaan tuota meidän monipuolista tyyliä. Lauluissahan esimerkiksi kuulee niin puhdasta mies ja naisosastoa, kuin melodista huutoa ja örinää.

Synkkyydestään huolimatta musiikissa on myös paljon tarttuvuutta. Onko niin ettei pelkällä melankolialla pärjää loppuun asti?

- Melankolia ilman melodiaa ja tarttuvuutta käy hyvin nopeasti puuduttavaksi, ja Saattueen tyyliin on alusta asti kuuluneet ns. "huudetut hittikertsit". Ne antavat sopivasti tarttumapintaa ja monipuolisuutta, muuten hitaaseen ja painostavaan äänimaailmaan. Doom-kentältähän tuo hitaus ja raskaus on peritty, sitä vaan jalostetaan sopivilla melodisilla nostatuskohdilla.

Millaiset kuvat olette maalanneet eteenne loppuvuodeksi? Löytyykö asetettuja tavoitteita?

- Niin kuin kaikilla levyn julkaisseilla, keikkaa pyritään saamaan mahdollisimman paljon ja levyä myytyä ainakin kohtuullisesti. Niin ja tietysti eteenpäin pitää jo katsoa - tavoitteena onkin tehdä seuraavasta levystä vielä vitusti parempi. Muutamat aihiot on jo pitkällä työvaiheessa ja eipä näytä maailmasta tulevan iloinen paikka ensi levylläkään. Saattometallin ilosanoman levitys on aloitettu. Over and out, Pam!


Kotisivu: www.saattue.net
Julkaistu: 2008-01-24
Toimittaja: Toni Peltola