Haastattelut


iRonica - Paikoilleen loksahtaneet palaset


Pohjanmaalla jo vuodesta 1999 muhinut kokoonpano iRonica on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Bändiltä ilmestyi hetki sitten debyyttilevy joka kantaa nimeä Consequences. Levyn tarjoama metalli on poikkeuksellisen omalaatuista verrattuna moniin muihin ryhmiin. iRonica on saanut vangittua levylleen paljon erilaisia nyasseja väkivaltaisesta mätöstä rauhallisempaan tunnelmointiin, mutta suoraan yhtyettä ei voi kategorisoida mihinkään valmiiseen lohkoon, ja hyvä niin.

Tervehdys taloon! Kenen kanssa minulla on ilo ja kunnia tehdä tämä haastattelu ja mitkäs on fiilikset nyt kun debyyttialbumi Consequences on valmiina metallimarkkinoille?

– Kysymyksiin vastailee Ville, iRonican kitaristi ja biisintekijä. Fiilikset ovat kyllä loistavat, yksi etappi ja unelma elämässä on nyt varmasti jokaisella bändin jäsenellä saavutettu. On edelleen tosi hämmentävää kävellä levykauppoihin ja nähdä oma levy hyllyssä.

Minulla oli löyhä muistikuva, että bändi olisi soittanut aiemmin power metallia, tyyli oli muutenkin aivan toisenlainen kuin nyt ja vokalistina oli mies. Mielikuva vahvistui oikeaksi vierailtuani iRonican kotisivuilla.

– Ehkä jossakin vaiheessa se tietynlainen powermetallinen tyyli alkoi karista pois musiikista, koska se juttu ei vain toiminut meidän kohdallamme, eikä se tuntunut omalta. Musa on muotoutunut nykyisekseen aika pitkän ajan kuluessa. Toki siellä varmasti edelleenkin on joitakin elementtejä, mitä powermetallistakin löytyy. Ainakin nyt olemme saaneet palautetta, että musiikkiamme on hankalaa lokeroida mihinkään tietynlaiseen genreen, mikä lienee meidän tapauksessamme vain hyvä juttu. Mutta mitenkään tietoisesti näin ei ole käynyt, aika on vain tehnyt tehtävänsä. Consequences on hyvä kertaus bändin kyvyistä ja monipuolisuudesta, koska se sisältää materiaalia pitkältäkin aikajaksolta, myös entisen laulajamme ajoilta. Mitenkään tietoisesti emme Elinan liittyessä bändiin muuttaneet musiikillista linjaa.

Kerrotko lyhyesti bändin historian kannalta tärkeät hetket.

– Jokainen omakustannejulkaisu on ollut kaikille meille todella tärkeä, koska niiden avulla on aina päästy ainakin vähän eteenpäin, ja olemme voineet kartuttaa arvokasta kokemusta keikkailusta sekä studiotyöskentelystä. Tietysti tärkeimpänä hetkenä tähän mennessä voisi kenties pitää Elinan liittymistä yhtyeeseen. Elina täydensi omalla osaamisellaan sen puuttuvan palasen koko meidän konseptistamme. Tärkeä hetki oli tietysti nyt keväällä allekirjoitettu levytyssopimus ja sen myötä äänitetty debyyttijulkaisu. Tärkeitä ja mahtavia keikkoja olemme heittäneet vuosien varrella, ja kaikki keikat ovat tietysti omalla tavallaan tärkeitä. Ylivoimaisena ykkösenä lienee kuitenkin debyyttilevyn julkaisu ja se hetki, kun pystyi kävelemään ensimmäistä kertaa levykauppaan, ja todeta, että siellä se nyt oikeasti on.

Pokolla ei kamalasti metalliosastoa ole, noh Diablo, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Missä vaiheessa bändi ajautui Poko Recordsin talliin?

– Kuluneen vuoden keväällä, helmi-maaliskuun vaihteessa valmistui viimeisin omakustanne-EP A Few Steps Behind, jota lähettelimme eri levy-yhtiöille. Poko tarttui syöttiin kaikista nopeimmin, ja heti ensimmäisen yhteisen palaverin jälkeen meillä oli sellainen tunne, että yhtiö olisi valmis panostamaan meihin tosissaan ja nopeasti. Koska meillä oli valmis paketti, oli helppo lähteä tekemään nopeasti yhteistyötä. Muistaakseni noin kuukausi yhteistyön aloittamisesta marssittiinkin jo studion uumeniin. Pokohan on kuitenkin Suomen mittakaavassa iso levy-yhtiö, jolla on törkeän pitkä kokemus alalta, ja he tietävät miten asioita pitää tehdä. Siksi luotto oli kova, ja ajatus mammuttisuuren levy-yhtiön prioriteettilistan häntäsijoista ei hirveästi houkutellut. Pokolla pääsimme heti alkuun, ja he ovat valmiita tekemään töitä tosissaan uusien bändien ja musiikin eteen, eivätkä he juokse varman rahan perässä listahutulla, kuten jotkut isommat monikansalliset yhtiöt joskus tekevät. On mukavampaa olla vähän pienemmän yhtiön panostuslistalla kuin kärsiä siitä, että levyttämiseen käytettävät rahat vie joku toinen vuodeksi eteenpäin.

Levy on nauhoitettu Kemin legendaarisessa Tico Tico -studiossa, joka oli etenkin 90-luvulla lähes jokaisen suomalaisen, mutta myös monen ulkomaisen metallibändin vakiostudio. Millaista oli tehdä työtä juuri Ticolla?

– Ihan loistavaa! Tietysti ensimmäinen kerta tällaisen statuksen omaavassa paikassa pisti vähän aluksi jännittämään, mutta Ahti (Kortelainen) teki hyvin nopeasti selväksi, että meininki saa samaan aikaan olla ammattitaitoinen ja hemmetin rento. Ahti pitikin yllä aivan loistavaa meininkiä koko äänityksien ajan, ja paitsi että mies on nuorekas ja uskomattoman hyvä tyyppi, en varmaan pysty kehumaan Ahdin ammattitaitoa tarpeeksi. Jos jotain ongelmia tuli, missä tahansa, soittamisessa, laulamisessa tai muussa, Ahti keksi aina ratkaisun. Ja kaikki yhtyeestämme tykkäsivät Ahdista sessioiden lopussakin ihan hillittömästi.

Consequences on yllättävän kovatasoinen debyyttilevy. Siinä yhdistyy aggressiivinen metalli ja herkkä tunnelmointi. Backstabber on jopa melkoista mättöä, mutta herkempääkin osastoa löytyy. Teidän tyyliä onkin melko vaikea niputtaa mihinkään valmiiseen kategoriaan, joka lienee bändille pelkkää plussaa. Heitätkö jotain taustaa bändin musiikillisesta konseptista?

– Mielestämme olemme onnistuneet luomaan meille sen ominaisen soundin, mikä jokaisella bändillä on hyvä olla, jotta erottuisi joukosta. Siksi meillä on tietynlainen ”lupa” tehdä mitä ikinä haluamme, koska tiedämme, että saamme sen kuulostamaan loppujen lopuksi aina meiltä. Biisintekijänä minulle ensisijaisesti on tärkeintä välittää musiikin avulla jotakin tiettyä tunnetta. Ja koska ihmisen tunneskaala on suhteellisen laaja, seurannee siitä luonnollisesti se, että biisienkin tyyliskaala kulkee laidasta laitaan. Kun olen surullinen, tulee herkkiä biisejä, ja silloin kun vituttaa, pistetään se viha sitten biisiin niin, ettei jää epäselväksi mistä on kyse. Mahdollisimman aidosta tunteesta on siis kyse, ja ainakin minä uskon niin, että kun biisi on mahdollisimman omakohtainen eikä siinä kaunistele tai säästele mitään, välittyy se sama silloin kuulijallekin.

Kuten sanoin biisejä on laajalla skaalalla. Kumpi vetoaa itseenne enemmän, rujompi runnominen vai tuo hempeämpi tunnelmallisempi ilmaisu? Mistä te ammennatte vaikutteenne?

– Oikeastaan en voi sanoa yhtä tiettyä juttua, mikä olisi meille ylitse muiden. Biisejä kun tulee niin erilaisia, ja koska kaikki yhtyeessämme ovat sisäistäneet tämän meidän jutun, voisi sanoa, että kaikki osa-alueet ovat meille tärkeitä, ja nimenomaan juuri kaikista niistä osa-alueista koostuu yhtyeemme musiikki.

Kun kyseessä on debyyttilevy, miten pitkältä aikaväliltä kappaleet ovat?

– Aikaskaala on aika pitkä, osa biiseistä on yli viisi vuotta vanhoja. Hyviä biisejä kun ei varmaankaan kovin paljoa kannata tuhlata. Neljä biiseistä on ajalta ennen kuin Elina liittyi yhtyeeseen. Aika vähällä hiomisella ja sovittamisella saimme nämä biisit toimimaan myös Elinan kanssa. Kuusi kappaletta levyn kymmenestä biisistä olen kirjoittanut sinä aikana, kun Elina on ollut yhtyeessämme.

iRonican jäsenet ovat levittäytyneet Oulun ja Tampereen välille. Onko bändin ylläpitäminen pitkien välimatkojen vuoksi koskaan tuntunut mahdottomalta ja miten olette pyrkineet ratkaisemaan tästä johtuneet pulmat?

– Nykyään sähköpostin ja kännyköiden aikana tällaiset välimatkat eivät tunnu enää missään. Ja jos porukka on tarpeeksi motivoitunutta, välimatkat eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Suomi on kuitenkin todella pieni maa, jossa matkustaa muutamassa tunnissa minne päin tahansa. Uuden materiaalin kirjoitan aina kotona valmiiksi, ja minulla on tarvittava laitteisto, jolla saan uudet biisit talteen. Ne on sitten aika kätevä lähetellä tyypeille ympäriinsä tarvittaessa kevyiden nuottien kera treenattavaksi. Kukin voi tahollaan treenata biisin valmiiksi ja muutella jotain juttuja mieleisekseen. Treenikämpälle kokoonnumme soittamaan biisejä yhteen, säästämme näin tolkuttomasti aikaa, kun kaikki osaavat jo suunnilleen biisin soittaa, kun pääsemme treenikselle. Treenit eivät ole meille mikään ongelma, sillä porukka kerääntyy treenaamaan Kalajoelle vähintään kaksi kertaa kuussa.

Kerro kokoonpanon taustaa, miten olette löytäneet tienne yhteen, iRonicaksi. Jokainen bändin jäsen asuu kuitenkin eri kaupungissa, mikä vaikuttaa varmasti ainakin treenaamiseen jossain määrin?

– Yhtyeen perustivat vuonna 1999 basistimme Jani, kosketinsoittajamme Jukka ja entinen toinen kitaristimme Esa. Yhtyeen nimihän oli ensin Ironia, josta muotoutui yhden kirjaimen avulla myöhemmin iRonica. Kirjoitusasu yhtyeen nimelle on vain vakiintunut jossain vaiheessa, eikä se sisällä mitään tekotaiteellista yritystä. Vuonna 2000 liityin muistaakseni minä yhtyeeseen, ja noin vuoden sisällä rumpalimme Aki astui mukaan kuvioihin. Laulajia on ennen Elinaa ollut kaksi, Elina on siis yhtyeemme kolmas, ja Elina löytyi vuoden 2006 loppupuolella. Soittajakaarti on siis todella pitkään tehnyt töitä yhdessä ja pysynyt samana kaikki nämä vuodet. Toivottavasti sen myös kuulee yhteensoitosta.

Levyltä on julkaistu jo pari singleä, joista ensimmäinen pamahti ilmestyessään Suomen virallisen singlelistan sijalle 4, joka on suhteellisen tuntemattomalle bändille todella mahtava sijoitus. Single löysi tiensä siis monen ihmisen kotistereoihin, mutta onko teillä ollut jonkinlainen street team tai vastaava levittämässä sanaa bändistä vai markkinointi muuten vaan onnistunut ihan nappiin tämän suhteen?

– Ainakaan minulla ei ole sen kummempaa tietoa siitä, että meillä olisi jotain tiettyä porukkaa ollut tuolla tekemässä hirveästi töitä meidän sinkun suhteemme, heh, eikä meillä varmaan ole niin paljoa kavereitakaan, että saisimme tuollaista aikaiseksi. Levy-yhtiöhän teki todella hyvää työtä markkinoinnin suhteen, ja ollaan oltu levy-yhtiön toimintaan muutenkin todella tyytyväisiä. Toki varmasti ystävät mainostavat meitä kavereilleen, mutta ensisinglekin on tyyliltään sellainen, ettei sitä ihan huvikseen kuuntele, mikäli ei oikeasti pidä sen tyylisestä musiikista. Nyttemmin HMT (Heavy Metal -kerho Tampereelta) on ainakin levittänyt meistä tietoa pitkin ja poikin, kiitos siitä heille!

Nyt levy ilmestyi parisen viikkoa sitten. Promootiovaihe jatkunee vielä aikansa. Oletteko olleet tyytyväisiä levy-yhtiön panokseen markkinoinnin suhteen? Onko kaikki mahdolliset keinot käytössä? Kuinka suuri panostus Consequencesin promootioon on käytetty tai käytetään?

– Tietysti tarkkoja euromääriä en osaa millään sanoa siitä paljonko meihin on pistetty rahaa, eikä varmaan ole tarpeellistakaan. Mutta mikäli vähänkään tiedän, ei taideta pelkällä nappikaupalla olla liikenteessä. Ja jos olen ymmärtänyt oikein, olemme Pokon markkinoinnissa aikalailla kärkipäässä, ainakin tällä hetkellä. Tämä kertoo varmasti levy-yhtiön luottamuksesta meitä kohtaan, ja tietenkin pyrimme olemaan luottamuksen arvoisia.

Lokakuussa bändi heitti viisi keikkaa ennen levyn julkaisua, jolloin yleisölle kappaleet olivat kaiketi tuntemattomia. Keikat toimivatkin ehkä enemmän promootiona tulevaa albumia silmälläpitäen. Nyt levy on tullut, onko uutta kierrosta lavoille tulossa tai suunnitelmissa lähitulevaisuudessa? Nythän kuitenkin yleisökin antaisi kaiketi paljon enemmän, mikäli ovat levyn hommanneet.

– Loppuvuodesta heitämme tietysti hajakeikkoja pitkin Suomea siltä osin kun vain pystymme ja ehdimme, ja ainakin suunnitelmissa on vilkkunut kevään korville ihan kunnolla keikkaa. Ensi kesänä tähdätään tietenkin festareille, niin monelle kuin vain suinkin päästään. Kuvio siis täyttyy koko ajan, ja jossakin vaiheessa ensi vuoden puolella olisi tarkoitus kiertää ihan kunnolla.

Minkälaista kommenttia bändi on saanut osakseen Suomen rajojen ulkopuolelta?

– Ainakin levy-yhtiön kautta kuultu palaute on ollut todella kannustavaa, ja vihreää valoa on näytetty vähän sieltä sun täältä, mutta katsotaan nyt Asia kerrallaan. Katsotaan ensin, miltä Suomessa näyttää. Tähtäimessä olisi tietysti myös ulkomaat, kenties jossakin vaiheessa. Mikäli yhtyeellämme rahkeet siihen kaikin puolin riittävät. Faneilta on tullut myös jonkin verran palautetta, ja se on ollut tosi myönteistä ja kannustavaa.

Biossanne mainitaan lyhyesti iRonica-vokalisti Elinan pienestä sivuroolista kansainvälisessä kauhuelokuvassa. Kerrotko hieman lisää tästä?

– Elinaa kuvattiin elokuvaa varten potilaan rooliin samaan aikaan musiikkivideomme kuvauksien yhteydessä. Kuvausryhmä musavideollamme oli osittain sama kuin kauhuelokuvalla. Ilmeisesti synergiat kohtasivat, ja Elina haluttiin kokemaan kovia elokuvaankin. Elinaa vähän kohdellaan kaltoin, hakataan, poltetaan, naulataan nauloja käsiin jne. Täytyy kyllä sanoa, että varsin vakuuttavasti Elinalta irtoaa laulamisen lisäksi myös kärsiminen valkokankaalla. Leffa tulee jossakin vaiheessa levitykseen, sieltä voi käydä bongaamassa kärsivän solistimme.

Kiitän haastattelusta.

– Ei muuta kuin kiitoksia haastattelusta! On aina mukavaa tehdä haastattelua, missä puhutaan asiaa!

– Tervetuloa tarkistamaan bändin livekunto, josta on kerätty ylistystä melkein sama missä ollaan oltu keikalla. Livenä ollaan parhaimmillamme, ehdottomasti! Kiitoksia immeiset, jotka levyn ostitte tai ostatte jossakin vaiheessa, toivottavasti pidätte! Nähdään keikoilla!


Kotisivu: www.ironicarocks.com
Julkaistu: 2007-11-15
Toimittaja: Petri Klemetti