UltraMayhem – Pois pessimismistä, pois tylsyydestä, pois tietämättömyydestä

On ilahduttavaa, miten vaikeat kysymykset ratkeavat joskus itsestään. Niin kuin vaikka musiikkimaailmassa. Kun Suomessa on pienet markkinat, ei suurten levy-yhtiöiden kannata kiinnittää kuin takuuvarmoja menestyjiä, jotka ovat taiteelliselta arvoltaan usein lähinnä massojen viihdyttäjiä. Miten siis omaperäiset ja haastavaa musiikkia tekevät artistit pääsevät kokeilemaan siipiään?

Onneksi härkäpäiset bändit eivät nosta ongelman edessä käsiään pystyyn, vaan itsepäisesti hoitavat julkaisupuolen itse. Tämä onkin usein osoittautunut erinomaiseksi tavaksi julkaista levyjä, sillä vaikka seurauksena on vastuuta ja kovia taloudellisia rasitteita, saa bändi olla aidosti oman itsensä herra ja päättää yksin kaikista yhtyeeseen liittyvistä linjanvedoista. Ei siis tarvitse kiistellä ulkopuolisten tahojen kanssa vaikka siitä, mitä biisejä albumille valitaan, tai saako bändi halutessaan pyytää kurkkulauluekspertin vierailemaan levylle vaiko ei.

Jo Symposium I & II -pienjulkaisuillaan huomiota herättänyt Ultramayhem on uusin lisä oman tien kulkijoiden kasvavaan joukkoon. Bändin debyyttilevy Jeremiad löysi tiensä kauppoihin kuun alussa. Yhtyeen kitaristi Johnny Stoner selvittää kuvioita, jotka johtivat omakustanneratkaisuun.

– Neuvottelimme yhteistyöstä muutamien levy-yhtiöiden kanssa, mutta yhteistä säveltä ei kovista ponnisteluista huolimatta löytynyt. Neuvottelujen aikana opimme kuitenkin kaiken tarvittavan siitä, mitä levyn julkaisemiseen käytännössä tarvitaan, ja päätimme hankkia nämä eri osaajilta. Olimme sitten yhteydessä näihin tahoihin, ja onnistuimme solmimaan hyvät sopimukset. Uskomme, että pääsemme niihin tavoitteisiin, joita tälle julkaisulle asetimme.

– Asioiden omin päin hoitamisessa on myös se hyvä puoli, että tietää tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Myös suunnan kanssa on kädet vapaina, ja voi rohkeasti toteuttaa ideoitaan. Näen, että UltraMayhemille ratkaisu oli tähän tilanteeseen paras mahdollinen. Tuleva sitten kertoo, miten seuraavan levyn kanssa toimimme.

Musiikkiteollisuuden kiemurat ovat selvästi tulleet bändille tutuksi levyn julkaisua valmistellessa. Johnny Stonerilla riittääkin ajatuksia musiikkiteollisuuden vioista ja kehitysmahdollisuuksista.

– Musiikkiteollisuus on tehnyt ison virheen siinä, että se käytti paljon aikaa vertaisverkkoja vastaan taistelemiseen ja unohti samalla kehittää laillisia jakeluteitä Internetissä. Internet mahdollistaa erilaisia tapoja hankkia musiikkia, mutta näitä mahdollisuuksia ei edelleenkään ole täysin hyödynnetty. Esimerkiksi erilaisten artistikokonaisuuksien kuunteleminen kuukausikorvausta vastaan olisi mielenkiintoinen tapa myydä musiikkia ilman, että perinteinen levymyynti kärsisi siitä juuri lainkaan. Siirtyminen digitaalisen musiikin ostamiseen perinteisten albumien sijaan on jo hyvässä vauhdissa. Musiikki halutaan sinne missä kuluttajakin on. iPod, puhelin ja PC ovat paikkoja, missä musiikkia nykyään säilytetään ja mistä niitä kuunnellaan. Internet voi tarjota kansitaidetta runsaamman visuaalisen kokemuksen yhdessä YouTubesta katseltavien musavideoiden kanssa.

– Vaatimaton levymyynti on ollut aina esimerkiksi jazzmuusikoiden kirous. He ovat siihen sopeutuneet ja hankkineet tulonsa muualta, esimerkiksi keikkailemalla. Tämä ei tietysti ole levy-yhtiöiden mielestä toivottava tulevaisuudennäkymä, mutta heilläkin oli tilaisuutensa muuttaa toimintatapojaan, eikä ehkä vieläkään ole liian myöhäistä. Nyt on kuitenkin ohitettu se “katsellaan mitä tapahtuu” -hetki. Toivottavasti uusia tulonlähteitä löytyy, ja toivottavasti se tarkoittaa monipuolisempaa musiikkitarjontaa. Hyvistä artisteista ja orkestereista ei ainakaan pitäisi olla pulaa.

UltraMayhem teki ensimmäisen pitkäsoittonsa huolella. Siihen uhratun työn hedelmät maistuvat maukkailta, kun valtava operaatio saatiin hoidettua kunnialla loppuun ja levystä tuli sellainen kuin pitikin.

– Demotimme kertaalleen kaikki kappaleet ennen studiota ja suunnittelimme tarkasti, millä tavalla äänitykset hoidetaan. Tiesimme siis aika hyvin jo ennalta, miltä levy tulee kuulostamaan. Emme kuitenkaan osanneet arvioida sitä, kuinka paljon jouduimme tekemään työtä lopputuloksen eteen. Onneksi aikataulutimme tuotoksen jopa poikkeuksellisen väljästi, joten vaikka aika sitten uhkasikin loppua kesken, onnistuimme pysymään suunnitelmissa. Lopputulos on mainio ja antaa taas aivan uutta intoa potkia itseä persuksille ja luoda uutta materiaalia. Nyt kipin kapin kauppaan hakemaan oma kopio!

Jotkut laittavat debyytilleen kaikki demoaikoina hyviksi havaitut biisit, toiset lähestyvät urakkaa nollapisteestä ja jättävät vanhat kappaleet menneisyyteen. UltraMayhem hyödynsi ensiksi mainittua metodia. Bändi päätti paketoida tähänastisen taipaleensa yksiin kansiin ja tyhjentää pöydän vanhasta.

– Tunsimme tärkeäksi tallentaa yhtyeen historian, aina ensimmäisen EP:n ajoista tähän päivään saakka. Vanhoihin biiseihin halusimme vangita ne fiilikset, mitä meillä oli sävellyshetkellä, mutta myös päivittää ne sille soitannolliselle ja tuotannolliselle laatutasolle, millä nyt olemme. Levystä tuli silti hyvin eheä kokonaisuus. Luultavasti saamme kiittää tästä tuottajaamme Aksu Hanttua. Ainoa linjaus minkä teimme oli, että tämän jälkeen emme palaa enää vanhan materiaalin pariin, vaikka sieltä muutama potentiaalinen viisu vielä löytyisikin. Nyt on siis pöytälaatikko tyhjennetty vanhoista keloista ja se antaa meille mahdollisuuden uudistua.

Jeremiadin kannessa komeilee sama käärmelogo, joka on tullut tutuksi jo Symposiumeilla. Kyseessä ei olekaan mikään huvin vuoksi keksitty venkura, vaan symbolilla on selvä merkitys.

– Haluamme ilmaista symbolin kautta niitä perusarvoja, joiden mukaan musiikkia teemme. Symbolin perustana on Ouroboros, käärme joka syö häntäänsä. Uudistuminen, itsensä löytäminen, kasvaminen, nöyrtyminen sekä uudelleen ja uudelleen alusta aloittaminen ovat sen ydinajatukset. Musiikki on jotain, missä et tule koskaan valmiiksi. Opit, mutta vain huomataksesi mitä kaikkea vielä voit oppia lisää. Se musiikin tekemisessä onkin kaikkein hienointa.

Yhtye tunnetaan hurjana keikkabändinä ja yksi huomionarvoinen piirre sen konserteissa on laulaja Father Tepezin maaninen saarnaaminen. Mies manaa yleisön ylle synkkiä sanoja elämän epäoikeudenmukaisuudesta ja valheiden vallasta. Koko yhtyeen musiikki onkin tarkoitettu eräänlaiseksi saarnaksi.

– Mielestäni rockkulttuuriin kuuluu saarnaaminen, perinteet jo velvoittavat siihen! Onkohan se sitten niin, että tämän harrastuksen pariin ajautuu ihmisiä, joille on tärkeää tuoda omat ajatuksensa ja arvonsa ihmisten kuultavaksi. Vai tekeekö seura vain kaltaisekseen. Mene ja tiedä…

UltraMayhemin soundia on verrataan tavan takaa Faith No Moreen, eikä vähiten laulajan pattonmaisen äänenkäytön vuoksi. Bändi ei vertauksista hätkähdä, vaan ottaa ne kehuna.

– Tietenkin tälläinen vertaus tuntuu hyvältä. Olemme miettineet coveroida kyseistä orkesteria jo siitäkin syystä, että haluaisimme kuulla itsemme niissä lainavaatteissa. Ehkä joku keikka voisimme ottaa asiaksi tapailla muutama erinomainen FNM-ralli. Joo, se kuulostaa idealta! Tähän pitää palata.

Kysymykseen siitä, mikä on Ultramayhemin musiikin perimmäinen tarkoitus, kitaristilla on tarjota selkeä visio.

– UltraMayhem on Jeremiadin osalta tutkinut ihmisen vaikeuksia tulla toimeen itsensä kanssa ja löytää elämästä totuus ristiriitojen kautta. Kukaan ei selviä ilman kipeiden ja vaikeiden asioiden kohtaamista. Kaikki kasvaminen tapahtuu aina “epämukavuusalueella” ja tämän asian oivaltaminen on lohdullista. On jaksettava, sillä kun vaikeat asiat voittaa, on vahvempi ihminen ja askeleen lähempänä onnellisuutta. Haluamme että ihmiset selviävät, emme todellakaan halua käännellä veistä haavoissa ja murehtia epäonnistumista. Pois pessimismistä, pois tylsyydestä, pois tietämättömyydestä. Tähän UltraMayhem kehoittaa.

Hieno tavoite, täytyy myöntää. Edellinen lausunto toimikoon pisteenä tälle juttutuokiolle. Lopuksi herra Stoner innostuu viljelemään kiitoksia yhtyeen tukijoukoille.

– Haluaisin ihan ensiksi kiittää niitä tahoja, jotka ovat tukeneet meitä, etsineet ja antaneet meille mahdollisuuden tehdä tätä omaa juttuamme. Suurkiitos myös levyn ostaneille. Toivotan lukijan tervetulleeksi katsomaan meitä livenä. Et pety!

Haastattelu julkaistu : 2007-10-18
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua