Lemmenpyssyt – “Meidän biiseissä ei joutsenet jäädy lampiin kiinni!”

Lemmenpyssyjen laulaja-basisti Klint ehti haastateltavaksi yhtyeen kotikaupungissa Tampereella juuri ennen seuraavan päivän virallista levynjulkistamiskeikkaa. Lemmenpyssyille kuuluu kuulemma oikein hyvää ja tunnelma on lähinnä jopa yli-innostunut.

Mitä kaikkea tämän uuden levyn julkaiseminen tuo nyt sitten tullessaan?

Klint: Reaalisesti eniten tapahtuu varmaan keikkarintamalla, mutta kyllä tässä on jo eilen videopalaveriakin pidetty. Suunnitelma ja suunnitelman varasuunnitelma videorintamalla on jo olemassa. Perinteisen soittomeiningin sijasta piti tuleman jotain kerronnallisempaa. Aikataulusta voin paljastaa sen verran, että vielä olisi tarkoitus kesäauringon alla päästä kuvailemaan, joten aika pikaisesti saadaan kuvauksia käynnistellä. Pienellä budjetilla ja pienellä tekijätiimillä kun tehdään niin videon julkaisua se kyllä viivyttää, mutta yritetään kuitenkin tähän uutukaisen hypen yhteyteen se video saada .

Teillä on muuten aika paljon yhteistyötä Kotoisat Sävyt –yhtyeen kanssa…?

Klint: Joo, tai lähinnä se on enemmältikin nyt tässä vasta alkamassa, yhden kerran oikeastaan tässä ollaan kunnolla vasta tavattu. Yhteinen sinkku tosin on tullut ja tässä nyt lähdetään kiertelemään Sävyjen kanssa yhdessä. Levy-yhtiön ideasta oikeastaan yhteistyö sai alkunsa, kun samalla yhtiöllä tässä nyt ollaan. Levy-yhtiön Aki Roukala meidät vei katsomaan Sävyjen keikkaa ja hyväksyttiin heidät kyllä heti.

Hieman kauemmas historiaan tähyillen, millainen ideologia oikeastaan löytyy Lemmenpyssyt-nimen takaa ja minkä vuoksi juuri sinä soitat kyseisessä orkesterissa?

Klint: En oikeastaan haluaisi aivan suoraan paljastaa mistä se käännetty, päätelkööt sen sitten jokainen omassa päässään, miltä levyltä/bändiltä se on sitten varastettu. Kyllä siinä pieni laina on, joka sitten kyllä mielestäni kuuluu myös meidän musiikissakin. Kaikille Kiss-faneille vaan terveisiä! Ja minun liittymiseni yhtyeeseen on kyllä tapahtunut monen mutkan kautta sekin. Minähän en mikään alkuperäinen Lemmenpyssy-basisti ole, pari kappalettahan Pyssyillä on ennen muakin. Vanhoja tuttuja kuitenkin ollaan poikien kanssa ja kaikki alkoi sitten basson lainaamisesta. Multa kysyttiin siinä sitten, että tunnenko ketään, joka osaisi soittaa ja siinä sitten varovaisesti ehdotin itseäni.

Miten sinua on sitten kasvattanut muusikkona tämä Lemmenpyssyt-jäsenyys?

Klint: Ainakin kovasti on tuota keikkavarmuutta tullut. En ollut ennemmin oikein niin kovasti keikkaillut kuin sitten näitten poikien kanssa sellasta neljääkymmentä keikkaa vuodessa.

Kun vielä ajatellaan sitä, että Lemmenpyssyt on tamperelainen yhtye niin millainen kotipesä Tampere on musiikkikaupunkina?

Klint: Tampere on oikein avomielinen bändikaupunki ja joskus pienenä poikana tuntui, että vähän liian isokin sellainen, mutta kyllä sen jalansijan sieltä sitten lopulta saa. Kyllähän täällä tietenkin vähän perinteet velvoittaa ja se saattaa olla bändeillä joskus taakkakin… Meitä ei ole kyllä tämä taakka painanut vaan me on lähinnä syleilty sitä taakkaa, sillä mehän ollaan suuria Popeda-faneja kaikki. Popeda me on valittu sellaiseksi henkiseksi mentoriksi.

Kertoisitko Lemmenpyssyjen suhteesta Popedaan vielä lisää?

Klint: No ainakin me on jo hetken aikaa tässä diggailtu poikien kanssa Popedaa ihan oikeesti ja tykätään etenkin siitä alkupään tuotannosta oikein kovasti. Se taisi lähteä siitä, kun meitä aluksi rinnastettiin Popedaan ekalla levyllä, niin sitten me otettiin oikeesti asia tapetille ja löydettiin se niiden rockhenki. Vointeja vaan sinne pojille!

Takaisin sitten tähän päivään. Kun nyt kuitenkin on kyse Lemmenpyssyjen toisesta levystä niin onko suhde toiseen levyyn, toiseen lapseen, erilainen kuin ensimmäiseen?

Klint: On kyllä. Mutta niin justhan tää on vasta syntynyt niin sellaista suhdetta ei ole vielä syntynyt, että sitä osaisi jotenkin kritisoida mutta ainakin odotukset on nyt realistisempia. Oikein tyytyväisiä ollaan lopputulokseen eikä tosin mitään synnytyksen jälkeistä masennusta ole havaittavissa. Jouduttiin tällä toisella levyllä vähän todistelemaan itseämme, kun tuo laulusolisti kuvio vähän muuttui ja niin.

Haluatko kertoa siitä enemmän?

Klint: Voisin kertoa siitä sen verran, että Gringo päätti meidät siinä jossain vaiheessa jättää. Tai siis ketään ei oo koskaan potkittu bändistä pihalle. Jouduttiin sitten tekemään keikkoja neljään mieheen ja kun se tuntui onnistuvan niin tehtiin sitten levykin samalla lailla.

Jos ajattelet vielä Lemmenpyssyjen historiaa kokonaisuutena niin mitkä ovat olleet yhtyeen suurimmat kasvunpaikat?

Klint: Ensimmäinen levy tietenkin ja sen jälkeen hitoilleen mennyt rundi, kun tosiaan jouduttiin sitä laulajapolitiikkaa miettimään. Ne on ne kasvunpaikat ja tavallaan nyt sitten päästään korjaamaan niitä hedelmiä. Se jo, että oltiin studiossa nelistään ja tehtiin sitä levyä ei sinänsä ollut enää kasvun paikka vaan se oli sitten jo sitä työn hedelmää. Toivottavasti niitä kasvun paikkoja tässä sitten vielä tulee. Vakavoidutaan ja niin poispäin.

Aikooko Lemmenpyssyt vakavoitua?

Klint: Tehdään nyt eka seitsemän levyä näin eli viisi vielä jäljellä ja sitten tehdään se suunnan muutos ja ollaan niin kuin kaikki muutkin. Mä oon siis oikeasti miettiny, että meidän pitäis tehdä noin seitsemän levyä näin ja sitten porukka rupeis ajattelemaan, että tosiaan noi aikoo tehdä tätä hommaa näin. Toivottavasti me nyt vaan saadaan stabiloitua paikkamme suomalaisessa rock-kentässä.

Ja jos vielä ajattelet tätä teidän uutta levyä kokonaisuutena, niin mitä te oikein haluatte tällä kertoa maailmalle?

Klint: Varmaan se lähtökohta oli se, että kyllä tää toimii näin nelisinkin. Se oli varmaan se ensimmäinen kimmoke tehdä sitä levyä. Ei me toki lähdetä maailmaa muuttamaan, mutta ehkä se on sitten enemmän sitä, että kyllä hyvä rokkenrolli on vielä voimissaan.

Lemmenpyssyjen toinen levy on sitten ollut ikään kuin näytönpaikka, niin onko se sitten luonut paineita ja erityisiä vaatimuksia?

Klint: Ehkä lähinnä siinä esituotantovaiheessa. Kun me ruvettiin tosin Kidin kanssa sitten laulamaan, niin kyllähän se sitten tavallaan aluksi tuota meidän soittopuolta ikään kuin yksinkertaisti. Siinä mielessä se sitten muutti bändikemiaa. Tietenkin myös live-soitossa piti löytää oma paikkansa uudestaan, kun ei voinut enää niin olla siellä oman soittimensa takana. Itseni osalta voin kyllä sanoa, että se puhumisen keksiminen biisien väliin on kaikkein hankalinta, kun ei niitä nyt oikein voi rock-etiikan mukaan ulkoakaan opetella. Ei ole aina niin helppoa sanoa jotain spontaania hyvän fiiliksen juttua.

Mutta entä jos kehuisit itseäsi live-esiintyjänä?

Klint: Mulla on aivan mahtavan hieno karisma! Oon kateellisena seurannut lavapersoonaani, että kuinka itsevarma ja hieno, karismaattinen kaveri se on!

Jos ajattelisi tällaista latteahkoa, yleisen tyypillistä kysymystä, että mikä sitten olisi Suomen festarikesässä sellainen ykkösjuttu, minne Lemmenpyssyt haluaisi ehdottomasti päästä soittamaan?

Klint: Mulle se on aina ollut tuo Provinssirock. Sinne on menty jo pienenä poikana ja siellä on kyllä jo kertaalleen soitettukin. Provinssi on oikein mukava paikka. Oman kehittymisen kannalta tietenkin odottaa enemmän kaikkia pieniä festivaaleja. Jonnekin tanssisaluunaan olisi kiva päästä soittamaan kesätansseihin. Ja Köyliön Lallin talolle on pakko päästä soittamaan vaikka sitten talvella!

Kun Klint ajattelet, että Lemmenpyssyt on osa suomalaista monenkirjavaa ja monenlaista bänditarjontaa, ja erilaisten bändien määrä on ollut viime vuosina vain kasvussa, niin mitä Lemmenpyssyillä on sellaista mitä muilla ei ole?

Klint: Kyllä meillä ainakin on erilainen katsantokanta. Me ollaan ehkä vähän paremmalla fiiliksellä. Aavistukseen tylsää on kehua omaa keikkameininkiä kun sen tekee kaikki muutenkin, mutta ollaan me hyviä livenäkin.

Mistä se teidän parempi fiilis sitten oikein nousee?

Klint: Kyllä se varmaa siitä meidän lähtökohdasta ja perusideasta tehdä vähän erilaista suomenkielistä rokkia. Ei siis suomirokkia vaan suomenkielistä rokkia. Meidän biiseissä ei ajeta perhettä kirveen kanssa lumihankeen eikä joutsenet jäädy lampiin kiinni vaan me välitetään sellaista positiivisempaa sanomaa. Yritetään sitten olla enemmän kuin ne ulkomaiset esikuvat.

Onko suomenkielisyys muuten ollut teille aina ihan selkeä juttu?

Klint: Kyllä se aikamoinen peruslähtökohta on ollut. On pojilla joskus ollut joitakin biisejä englanniksikin, mutta kyllä Lemmenpyssyjen pääidea on laulaa suomeksi. Tällaista rokkia on ainakin mun mielestäni tehty jo niin paljon englanniksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin, että ei me pärjättäisi sitten. Ja kun Suomesta löytyy jo Sweatmaster, niin miksi yrittää kopioida sitä ainakaan englanniksi? Me yritetään kopioida niitä sitten näin suomeksi. (naurua)

Haastattelu julkaistu : 2007-08-29
Kirjoittaja : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua