Dizzy – Kovaa myllytystä piilossa Lappeenrannassa

Dizzy on energinen uusi tyttövaltainen yhtye Lappeenrannasta. Moni on saattanut bongata bändin omasta kotitelkkaristaan, One Good Reason -video kun on pyörinyt välillä ahkeraankin. Yhtye julkaisi huiman debyyttikiekon Bang Bang Bang kevään korvilla, joten päätin ottaa yhteyttä bändin vokalistiin Satuun.

Dizzy lähti ihan alkujaan liikkeelle paikallisesta bändikoulusta? Miten kaikki tapahtui ja porukka hitsautui Dizzyksi?

– Jokainen meistä eksyi vuorollaan bändiin. Aluksi soiteltiin covereita. Tanja (basso) teki meille ensimmäisen biisin tultuaan bändiin. Biisi oli niin hyvä, että ruvettiin tekee lisää omia biisejä. Bändikoulussa järjestettiin sävellyskilpailu, joka myö voitettiin. Tuomaristossa oli meidän levyn tuottaja Anssi Kippo. Mies otti meijät studiolleen ja tehtiin siellä demo. Siitä se lähti.

Oliko alussa ideana perustaa pelkästään tyttöbändi, mutta sitten olikin pakko ottaa mukaan myös yksi poika vai oliko sukupuolilla väliä tässä ollenkaan?

– Hitsautuminen kuvaa meijän tilannetta aika hyvin. Mitään ideaa tai tarkoitusta ei ollut bändin sukupuolisuuden suhteen tai, että olisi ollut pakko ottaa yks kundi mukaan, jotta vältyttäisiin tyttöbändi-nimikkeeltä. Jesse (kitara) vaan tuli jostain. Kaikki vaan tuli jostain. Ja nyt ollaan tällainen viiden hengen suhde, jota itse voin kutsua toiseksi perheeksi. Se miten myö ollaan eksytty samaan perheeseen, on sattumaa tai kohtalon johdattamaa. Kuka tietää.

Miten päädyitte soittamaan juuri tämän tyylistä rockia, mistä kiinnostus itse kullakin tämän tyyliseen kamaan lähti alkujaan?

– Viiden ihmisen vaikutuksen summa, joka ajan mittaan muovautui nykyisenlaiseksi. Myös Anssilla on merkittävä vaikutus erityisesti soundeihin ja sovitusratkaisuihin.

Dizzy tuli aika puskasta tietoisuuteen. Heti alkoi melkoinen hehkutus ja myllytys teidän ympärillä. Olitteko te varautuneet tähän jotenkin vai tuliko tämä nyt yllätyksenä?

– Myö taidetaan olla tuon “hehkutuksen ja myllytyksen” ulkopuolella täällä Lappeenrannassa piilossa. Ollaan vaan omissa maailmoissa täällä treeniksen uumenissa. Eletään ihan normaalisti ja nautitaan täysin sydämin bändihommasta. Kaikki on uutta ja suurta, silti ei pysty tajuamaan mitä kaikkea on edes tapahtunut. Mahtavalta se tuntui, kun kuuli oman biisin ekaa kertaa radiosta. Siinä meinas ihan totaalisesti seota.

Voisin väittää, että musiikkinne tuo hetkisesti mieleen muun muassa grunge-aikojen suuruudet Garbagen ja Holen. Minkälaisia vertailuja on ollut ilmassa ja miten te olette suhtautuneet ylipäätään vertauksiin?

– Aluksi tuntui, että meitä vertailtaisiin vain Tiktakiin ja Indicaan sukupuolisuuden suhteen, vaikka meiltä yksi jätkä löytyykin. Nyt kun levyarvostelijat ovat saaneet meijän levyn kouriinsa, on löytynyt uusia kohteita, joihin meitä verrattiin, esimerkiksi Lullacry, The Sounds, Avril Lavigne, T.A.T.U,, Pink, Nylon Beat ja Lambretta. Hauskaahan se on kuulla mihin sitä on yhdistetty. Ainahan on pakko johonkin verrata, ei siinä mitään. Ei se meihin kuitenkaan vaikuta, tehdään vaan omaa juttua ja sitä mikä meistä tuntuu hyvältä.

Levystä on julkaistu nyt kolme singleä. Miltä se tuntuu, kun kokonaisuutta pilkotaan pienempiin osasiin, kuitenkin kaikki toivovat yleensä, että porukka ostaisi koko levyn?

– Kolme sinkkua on vasta esimakua levyltä. Harmi, kun ei voi julkaista kaikkia yhtätoista biisiä sinkkuina. Mutta toivotaan, että porukka noitten biisien avulla innostuu tutkiskelemaan itse levyä.

Kerrotko albumin teosta jotain kivaa kaikelle kansalle?

– Ekan sinkun One Good Reasonin kanssa kävi hassu juttu. Ekaa kertaa, kun lähetettiin demoversio biisistä levy-yhtiölle, niin se jätettiin pois levybiiseistä. Yks kesäpäivä sitten käytiin Hesassa keikalla, ja soitettiin myös tää biisi siellä.Pekka Ruuska, meijän pääjehu, oli kattomassa. Mies tulikin keikan jälkeen kyselemään ihmeissään, että mikä se yks biisi on, se on saatava levylle. Ruvettiin kattelemaan rallia uudestaan, luotiin uus intro, ja studionauhoitusten jälkeen kaikki oli innostuneita biisistä. Siitä tuli sitten ensimmäinen sinkkumme.

Levyn biisit, onko ne nyt pitemmältä aikaväliltä vai kaikki ihan tuoretta tavaraa?

– Muutama biisi on matkustanut vuosien saatossa mukana, ja muutama on luotu levynteon aikana.

Onko bändin musiikki kehittynyt jostain johonkin vai ollut tuosta muotista alusta tähän päivään?

– Sovituksista on muotoutunut hiukkasen monimutkaisempia, soundeista on tullut rouheampia ja ajan kuluessa yhteissoiton hitsautuessa musiikkikin kehittyy. Lisäksi jokaisen oma kehitys ja omat uudet niksit ovat vaikuttaneet. Mitään varsinaista “muottia” ei liene olemassa ollenkaan.

Dizzy soitti ensimmäisen baarikeikkansa vasta vapun jälkeen tänä vuonna, mutta nyt jo keikkoja on tippunut hurjaa vauhtia. Mimmoinen on ollut vastaanotto? Missä on ollut paras meininki?

– Vastaanotto on ollut yllättävän hyvä! Ihmisiä on tullut keikan jälkeen juttelemaan, että tykkäsi, ja kyselemään, että mikäs tää tällainen bändi on. Hapannaamoja en ole itse vielä keikoilla nähnyt, mutta kyllä niitäkin vielä varmasti tulee. Tähänastisista keikoista hulluin vastaanotto oli kesäkuussa, kun käytiin Viipurissa keikalla. Ennen keikkaa jännitti ihan pirusti. Kaikki pohti, miten meijät oikein otetaan siellä vastaan. Jengi kuitenkin oli keikan aikana täysillä mukana, vaikka kukaan ei ollut kuullut sitä ennen meistä mitään. Meijän soiton jälkeen lauma ihmisiä tuli kynien ja kameroiden kanssa piirittämään meitä! Se oli ihan hullua!

Mikä sen hyvän keikkafiiliksen tekee Dizzyn tapauksessa?

– Yleensä jo tieto siitä, että kohta pääsee lavalle, nostaa meillä hyvän fiiliksen ja jännityksen. Energiaa ja sitä fiilistä lisää saadaan myös toisistamme lavalla ja tietenkin yleisöstä. Kun näet, että yleisö on mukana, se lisää fiiliksiä huimasti, vaikka yleisö sitten koostuisikin yhdestä ihmisestä taikka baarimikosta. Jos saat siihen yhteen ihmiseen katsekontaktin ja saat sen vielä hymyilemään, niin meikän fiilikset on silloin korkeimmillaan.

Paljasta jotain “kieroa” jokaisesta bändin jäsenestä?

– Tanja: oikeasti vihertävät hiukset

–Tiia (rummut): oikeasti kalju

– Jesse: hankki hiuslisäkkeet, koska tunsi ettei kuulunut joukkoon ja omistaa nyt bändin tuuheimmat ja pisimmät hiukset

– Piuke (koskettimet): nukkuu keesimuotti päässä, jotta hiukset pysyisivät pystyssä joka päivä

– Satu: MacGyver-fobian takia leikkasin takatukan mahdollisimman lyhyeksi

Bändin jäsenten musiikkimaut eroavat toisistaan melkoisesti, kun siellä kuunnellaan muun muassa My Chemical Romancea, Juice Leskistä ja Children of Bodomia. Miten tämä vaikuttaa bändin musiikkiin vai vaikuttaako mitenkään? Alitajuisesti jokainen tuo varmaan vaikutteita kumminkin treenikämpille. Onko teillä ollut musiikillisia erimielisyyksiä?

– Biisit riippuu säveltäjästä. Meillä siis biisit on säveltänyt Tanja ja Jesse. Molemmilla on se tietty oma tapa tehdä biisejä. Ne on aika erilaisetkin. Tanjan sävellystyö pohjautuu tiettyihin kaavoihin. Tyttö säveltää myös synestesian kautta, näkee musiikin erilaisina väreinä ja seuraa tunnelmaa. Jesse luo kitaristina enemmän riffibiisejä ja toimii “sormien mukaan”, joten jepulla on teknisesti tosi taitavia juttuja biiseissä. Vaikka molemmilla on nämä omat tavat niin ne vaan täydentävät toisiaan. Ja biisien sovituksissa jokainen hoitaa oman tonttinsa omien suuntautumistensa avulla. Jokaisen esikuvat vaikuttavat siihen, minkälaisen oman jutun luo.

Video kappaleesta One Good Reason on pyörinyt ainakin SubTV:llä ja omiin silmiini myös osunut. Minkälaista oli lähteä tekemään ihan oikeaa musiikkivideota ja kerro vähän videon taustaa, minkälaisen juonen päälle sitä lähdettiin tekemään?

– Videon tekeminen oli aika iso juttu meille. Osaa pelotti ajatus, että pitäisi olla kameran edessä, mutta kuvaukset menivät hyvin, ja vaikka kaikkia jännitti koko ajan, jokainen veti täysillä ja hyvällä fiiliksellä. Se oli aika jännää puuhaa, videota oli hauska tehdä. Videossa mie kerron biisin sanoin tarinaa. Alussa oon surullinen ja heikko, poden yksinäisyyttä. Osa yrittää ns. lohduttaa miuta ja osa katsoo miuta suuttuneesti. Vaikea selittää tässä, mutta tuollaista pientä “draamaa”. Lopussa sitten oon vahvempi kuin koskaan ja pääsin sen kaiken yli..

Kun olette naisia, koetteko että bändin tulee näyttää myös hyvältä livenä ja promokuvissa ja millä tavalla pidätte huolta ulkoisesta olemuksestanne pysyäksenne kauniina soittajina? Miesmuusikoilla kun se usein ei ole niin kovin tärkeää.

– Kyllä myö panostetaan keikkoihin käyttämällä aikaa ulkonäköön ja pukeutumiseen. Ei myö sitä kuitenkaan silleen koeta, että bändin täytyisi näyttää hyvältä ja viimeisen päälle laitetulta. Myö halutaan panostaa keikkoihin esiintymisen lisäksi pukeutumisella. Se on kivaa. Jesse käyttää kaikista vähiten aikaa, kun meillä tytöillä voi mennä parikin tuntia. Vaihdellaan ja fiksaillaan asukokonaisuuksia, ja Tanja tekee parhaillaan itse vaatteita. Keksitään uusia juttuja. Hiuksia värjäillään ja meikkipensselikin heiluu kovasti. Ei siinä mitään sen kummallisempaa.

Kerrotte, että bändin visuaalinen puoli on saanut vaikutteita myös japanilaisesta kulttuurista.

– Yksi kerta kateltiin japanilaisten rockbändien kuvia, ja kaikki oli että wau! Ne kolahti aika kovaa. Jotenkin se sellainen asenne ja tyyli niissä kuvissa loksahti päihimme. Ajateltiin, että jotain tuollaista myö halutaan. Joten kikkailtiin sitten vähän, ja otettiin esimerkkejä niistä meidän promokuviin ja keikkavaatetukseen.

Miten korkealle Dizzy on asettanut tavoitteensa nousta bändinä?

– Tämän hetken tavoitteet on vetää monta hyvää keikkaa, ja saada lisää keikkoja eri paikkoihin. Ja tavoitteena on tehdä lisää musiikkia, eli toinen levy, johon panostetaan täysin sydämin. Ei myö sen kummempaa tavoitella, yritetään itse kukin kehittyä. Jokainen asettaa myös itselleen omat tavoitteet. Onhan meillä hullujakin tavoitteita, mutta ne voi jättää paljastamatta.

Haluatko sanoa loppuun jotain Noisen lukijoille?

– Toivottavasti törmäillään keikoilla, ja hauskaa loppukesää! Nauttikaa auringosta!

Haastattelu julkaistu : 2007-08-09
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua