Ronnie Starr – Täydellisyydestä ei niin väliä

Pääkaupungin rokkikokonaisuutta täydentävä Ronnie Starr on kakkoslevynsä vastikään julkaissut nelikko, jonka matka suurempaan tietoisuuteen on mallikkaassa vauhdissa. On kuitenkin syytä tehdä selväksi kitaristilaulaja Janne Äyräväisen avustuksella, mikä Ronnie Starr oikein on ja mikä on sen olemassaolon tarkoitus.

– Ronnie Starr on intergalaktinen messiassyndrooma, joka lienee yhtä vanha kuin maailmankaikkeus. Se tulee siis alkuräjähdyksestä ja sen valitettava tehtävä on suistaa maailma radaltaan. Tämä meidän bändi, jolla on ihan sattumalta sama nimi, syntyi seitsemän vuotta sitten ja meidän iloinen tehtävä on laittaa ihmisille hyvät fiilikset päälle.

Kyselläänpä sitten hieman ajankohtaisia kuulumisia. Miten Ronnie Starrin kesä on käynnistynyt?

– Toinen levy Off the City julkaistiin toukokuun lopussa, jonka yhteydessä keikkoja heitettiin akselilla Helsinki, Kuopio, Turku, Tampere, Vantaa…. Levy onnistui erittäin hyvin ja jos huippuhyvää rockia haluaa kesäksi niin ei muuta kuin kauppaan hakemaan!

– Alkukesä on aika hiljainen koska levy julkaistiin noin myöhään keväällä, ei oikein enää ehditty kesäfestareiden isojakoon. Elokuussa kuitenkin klubikeikat jatkuu ympäri Suomen, eli silloin meitä on taas mahdollista nähdä elävänä.

Yhtyeen olemassaolon taustalla lienee joitain keskeisiä diggailun kohteita ja klassikkolevyjä, joita Janne paljastaa muutaman helmen verran.

– Erittäin pitkä lista, mutta yhteisiä diggailun kohteita ovat esimerkiksi Atomic Swing, Beatles, Led Zeppelin, Black Sabbath ja niin edelleen. Mulle biisintekomielessä Beatlesin Rubber Soul ja Atomic Swingin A Car Crash In The Blue ovat todella merkittäviä levyjä.

Bändin seitsenvuotisen olemassaolon huippuhetkiä löytyy Jannelta myös tuoreesta muistista.

– Muutamat keikat, esim. pari viikkoa sitten Kuopion Henry’s Pubissa oli tajuttoman hauskaa sekä bändillä että yleisöllä. Tollasten hetkien takia tää homma on mielekästä. Toinen huippuhetki oli, kun pääsimme tekemään ensimmäistä levyämme. Se tuntui aika isolta merkkipaalulta, ja tuntuu edelleen.

Palataanpa taas nykyhetkeen ja kurrenttiin julkaisuun, Off the Cityyn. Miltä levyn vastaanotto on tuntunut bändin itsensä mielestä?

– Pääasiassa vastaanotto on ollut todella hyvää ja suurimmassa osassa arvioita on aika hyvin ymmärretty levyn fiilis ja päämäärä, joka ei ole niin yksiselitteinen miltä se ensi kuulemalta vaikuttaa. Itse asiassa kaikissa arvioissa lukuun ottamatta yhtä… mutta niinhän se menee ettei pitäisi lähteä sienestämään, jos ei tunne sieniä, heh.

– Tällä kertaa me haettiin rentoutta ja luontevuutta levyn tekemiseen ja siinä onnistuttiinkin. Eka levy on mun mielestä edelleen erittäin hyvä levy, mutta silloin oltiin ekaa kertaa tekemässä levyä ja vielä tunnettujen tuottajien ja äänittäjien kanssa… Vähän taisi jännittää ja se pikkusen kuuluu lopputuloksessa. Nyt oltiin jo vanhoja tekijöitä eikä turhista asioista hermoiltu. Lisäksi otettiin levylle mukaan aika paljon naislaulua ja syntsia, eli sekin oli uusi ja kiehtova elementti levynteossa.

Oliko toisen albumin luominen paljonkin erilaista kuin debyytin luominen, niin biisinteon kuin studiotyönkin osalta?

– Olihan se eli se rentous studioympäristössä tuo täysin erilaisen fiiliksen koko prosessiin. Tosin olihan se ekan levyn tekeminen jännittävää tavalla, joka ei enää ollut mahdollinen tokan kohdalla, jokaiselle asiallehan on eka kertansa ja se eka kerta on aina jollain tavalla spesiaali. Biisinteko ei ollut kovinkaan erilaista, lopullisten biisien valinta levylle oli yhtä vaikeaa kuin aina.

Janne Äyräväinen otti tuottajan vastuun bändinsä kuopuksesta ja oli myös mukana miksaamassa kiekkoa. Pelottiko miestä sitten ulkopuolinen interventio, vai tuntuiko ratkaisu yksinkertaisesti luontevalta?

– Ratkaisu oli luonteva, koska olen tästä opiskellut itselleni ammatinkin. Tietysti oman levyn tuottaminen, äänittäminen ja miksaaminen on eri asia kuin jonkun toisen levyn, mutta tämä toimi myös jonkinlaisena testinä pysyykö palikat kädessä näinkin vaativassa urakassa. Ja pysyihän ne, mutta ensi kerralla ulkopuolinen tuottaja olisi kiva ylläri!

Jannen mukaan työntäyteisessä prosessissa vastoinkäymisiä seurasi hyvä ja palkitseva tunne.

– Kyllä se jossain vaiheessa tuntui raskaalta, mutta toisaalta levyn tekeminen on niin kiehtovaa ja palkitsevaa, että siinä aina pysyy luonnollinen balanssi. Eli jos yhtenä päivänä väsytti ja tuntui, ettei asiat suju, niin seuraavana päivänä taas homma eteni ja oli huippufiilikset. Vastuun ottaminen ei sinänsä pelottanut, koska tätä hommaa olen halunnut tehdä jo pitkään ja luottoa omiin kykyihin on riittävästi, tietty aina on paljon opittavaakin. Tämän levyn tekeminen toimikin taas oppimisprosessina, seuraavia projekteja varten sai erittäin tärkeää kokemusta eri työtavoista ja niinhän sen pitääkin olla.

Biisinkirjoittajalta sopii varmaankin tiedustella, millainen mahtaa olla täydellinen rockbiisi ja onko sellaisia mahdollisesti jo päästetty liikenteeseen?

– Hehee, onhan niitä “täydellisiä” rock-biisejä olemassa, ainakin joihinkin tilanteisiin jonakin hetkenä. Jos osaisin sen reseptin niin olisin sellaisia varmaan tehnyt, ainakin muiden artistien esitettäväksi. Ronnie Starrin kohdalla sellainen täydellisyyden hakeminen ei minua kiinnosta, enemmänkin tässä tehdään matkaa ja erilaisia vaiheita ja biisejä tulee ja niillä kaikilla on arvonsa.

Ronnie Starr edustaa perinteikästä ja autenttisesti helisevää rokkia markkinatalouden realiteettien laimentamassa genressä. Onko rockmusiikki Jannen mielestä jonkinlaisessa kriisissä kärsimättömän musiikkibisneksen ja -median kourissa? Miehen näkemys on ilahduttavan valoisa.

– Vaikea kysymys, kyllähän se siltä välillä näyttää ja tuntuu kun tätä kuviota miettii, mutta toisaalta onkohan se koskaan ollut toisenlaista? Oliko 60-, 70- ja 80-lukujen musabisnes erilaista vai onko aika vaan kullannut muistot? Tuohon voi varmaan vastata sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä, kun asiaan on olemassa jonkunlainen perspektiivi. Mutta kyllä mä uskon, että hyvät bändit ja artistit tulee aina läpi, oli se bisnes ja media minkälaista tahansa.

Off the Cityn sanoitukset on kirjailtu myös sisälehtiselle, ja ne tuntuvat olevan jotain muutakin kuin parin rivin mittaisia libidon hehkutuksia. Paneutuuko Janne sanoituksiinsa ”keskimääräistä” enemmän, vai tulevatko ne rockbändeille tyypillisen tyhjästä?

– Kyllä mä oon niihin yrittänyt paneutua ja asettaa sinne rivien väliin asiaakin, mutta aika harvaan tekstiin mä oon tyytyväinen. Se on ehdottomasti vaikein osa biisin tekemisessä, ja uskon, ettei pelkästään mulle. Tällasia dylaneita ja morrisoneja on aika harvassa yleensäkin, mutta tuntuu, että niitä ei ole viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tullut oikein yhtään, ei suomalaisessa eikä ulkomaalaisessa kentässä. Siitä mä oon ehkä vähän enemmän huolissani kuin muista ilmiöistä tämän päivän rockissa.

Mikä mahtaisi olla Ronnie Starrin lähitulevaisuuden suurin toteutumaton unelma?

– No ehkä yks sellainen olisi, että saataisiin levylle hyviä lisenssisopimuksia ulkomaille, mutta nimenomaan sellaisia, joissa saisi todellista tukea paikalliselta levy-yhtiöltä. Monilla suomalaisilla bändeillähän on näitä ulkomaan virityksiä, mutta valitettavan usein se lisenssisopimus tarkottaa vaan sitä, että joissain levykaupoissa löytyy sitä levyä hyllyssä. Ei se vielä oikein auta breikkaamaan millään tasolla.

– Yksi toteutunut unelma on kyllä se, että saatiin kakkoslevy valmiiksi! Tuossa oli sen verran pitkä tauko julkaisuissa, että alkoi jossain vaiheessa usko loppua, mutta nyt se on ulkona ja siitä on hyvä fiilis.

Ja loppuun: Mitkä voisivat olla Ronnie Starrin viisi asiaa, joita jokaisen tulisi tehdä tai kokeilla tänä kesänä?

1. Keskikesällä täytyy valvoa yksi yö aamuun asti ja vaan ihmetellä yötöntä yötä. Ei kande nauttia silloin liikaa virvokkeita tai menee koko hienous ohi.

2. Käydä piknikillä puistossa. Paljon hedelmiä ja juustoja mukaan. Niin ja vettä.

3. Mennä muutamaksi päiväksi mökille rauhoittumaan ja saunoa, soutaa ja kalastaa. Jos kaloja käy sääliksi niin voi onkia ilman matoa, se on zeniä!

4. Yks ulkoilmakonsertti on ainakin nähtävä, esim. pääkaupunkiseudulla Kaivarin konsertit on hyvä vaihtoehto.

5. Terassikierros pari kertaa kesässä terästää kummasti, jos taas käy liian usein niin terä katoaa… on se kumma juttu!

Haastattelu julkaistu : 2007-06-13
Kirjoittaja : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua