Insert Remedy – Vain muutos on varmaa

Tinkimätöntä ja varsin monimuotoista metallimusiikkia luova partio Insert Remedy on julkaissut ensimmäisen pitkäsoittonsa. Genrerajoja ravisuttelevaa levyä yhtyeeltä on jo keikkojenkin perusteella ollut lupa odottaa. Herrojen uutukainen on kokonaisuus, joka ei päästä bändiä eikä kuulijaa vähällä pälkähästä. Uteluihin levystä sekä tulevasta olivat vastaamassa Saku (kitara), Perttu (sähköongelmista alati kärsivä basso) sekä itse Pastori (rummutus+ tuhat muuta asiaa).

Kertoisitteko hieman A State Of Constant Changen syntyprosessista. Kuinka pitkä prosessi oli? Mukana olevat vierailijat eivät ole vain featurointia vaan tärkeä osa kokonaisuutta, miten tähän päädyttiin?

Perttu: Synnyttäminen oli pitkä ja välillä tuskallinenkin. Levyn ensimmäiset biisit olivat aluillaan jo pari vuotta sitten. Kappaleiden sovituksessa pääsääntö oli sellainen, että aluksi saatiin jonkinlainen sovitus treenikselle, sen jälkeen se käännettiin ympäri, sovitettiin, sävellettiin jotain uutta ja taas sovitettiin uudelleen. Ja joskus palattiin jopa takaisin alkuperäiseen. Kaikki kappaleet menivät melkoisen myllyn läpi, ennen kuin ne päätyivät levylle.

Saku: Ja joka biisiin tuli säätöä vielä äänitystilanteessakin, eli voidaan sanoa, että niiden kanssa väännettiin oikein judomeiningillä. Levylle ei kelpuutettu mukaan yhtäkään vanhaa biisiä, joten esityön tekeminen vaati aikaa runsaasti. Itse studiossa meni sitten vähän alle kuukauden päivät. Ja kun studiossa innostuimme melkoiseen paisutteluun ja tervehenkiseen suuruudenhulluuteen, niin siellä sitten katkeili verisuonia päästä vuorotellen joka ukolla.

Pastori: Tahdoimme tehdä levystä mahdollisimman tarkan version siitä visiosta, joka meillä oli. Tähän ei oltaisi mitenkään pystytty vain keskenämme, joten onneksi löysimme helposti lähipiiristä siihen tarvittavat ihmiset. Näiden muusikoiden panostus levyyn on ollut ihailua ja kunnioitusta herättävää. Koemme itsemme erittäin onnekkaiksi ja toivomme yhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin, tavalla tai toisella. Olemme muutenkin tahtoneet laajentaa Insert Remedyä yhä kauemmas perinteisestä bändi-ajattelumallista, joten levyn tekeminen antoi oivan tilaisuuden kokeilla rajojamme.

Levy on teemalevy ja yksi kokonaisuus. Kuvailkaa levyä lyhyesti.

Pastori: A State of Constant Change -nimi kertoo jo paljon. Levy on matka ykseydestä hämmennykseen, katkerasta kärsimyksestä irtipäästämiseen ja harmonian löytämiseen elämän jatkuvassa muutoksen tilassa olevien ääripäiden välillä. Olemme pyrkineet tuomaan julki henkilökohtaisia kokemuksiamme ja näkemyksiämme tämän matkan varrelta entistä tarkemmin ja rehellisemmin, niin sanallisesti kuin sävellyksellisestikin.

Mitä levyltä ei voi kuulla mutta mitä haluatte kuulijoiden tietävän?

Pastori: Uskon, että 99,9% siitä mitä olemme tahtoneet antaa on mahdollista saada vain kuuntelemalla levyä ja tutustumalla maailmaamme vaikkapa nettisivujen välityksellä. En tahtoisi väheksyä jokaisen henkilökohtaista mahdollisuutta tuntea asioita juuri hänelle sopivalla tavalla liikaa määrittelemällä levyn sisältöä sanallisesti.

Saku: Tähän olisi kiusaus heittää muutama enemmän tai vähemmän huomionarvoinen juttu, mutta taidanpa loppujen lopuksi malttaa mieleni ja antaa Migun tavoin kuulijoiden itse muodostaa levystä oma visionsa. Sehän tässä on ideana, että tästä eteenpäin SOCC ei ole enää vain meidän levymme, vaan levystä tulisi tavallaan siitä diggaavien henkistä omaisuutta.

Levyltä voi kuulla varsin montaa musiikkityyliä, mistä vaikutteet tulevat?

Pastori: Kun on imenyt musiikin itseensä jo äidinmaidossa, on mahdotonta välttyä vaikutteilta. Päinvastoin, samalla kun koen meidän muusikoina yhä herkemmin virittyvän juuri omalle musikaaliselle identiteetillemme, on hienoa huomata, että joitain aineksia voi pistää sekaan juuri nimenomaan tietylla respect-mentaliteetilla. Jokainen, joka kuuntelee levyä, voi varmasti huomata nämä tarkoitukselliset kunnianosoitukset meihin vaikuttaneille yhtyeille. Jos yhden minulle tärkeän porukan nimen saan tässä mainita, on sen oltava Dead Can Dance. Jumalaista musiikkia, joka resonoi kaikkialla soluissani.

Perttu: Levyltä löytyy mielestäni myös sellaisia juttuja, jotka ovat päätyneet biisiin vain sen takia, että tämän-täytyy-olla-tässä-kohdassa-juuri-näin. Sen jälkeen onkin saattanut tulla mielleyhtymä, että hei, tämähän kuulostaa hieman tältä toiselta bändiltä.

Saku: Vaikutteita on totta kai hirvittävä määrä, ehkä jopa enemmän kuin bändeillä keskimäärin, sillä kaikilla meidän tyypeillä on todella erilainen musiikkimaku. Bändistä löytyy niin etnodiggari, progehirviö, punkkari, Vesku Loiri -fani kuin vanhan goottirockinkin ystävä.. Kyllä se musiikillinen avarakatseisuus levyltä kuuluu, ja siitä olen itse asiassa aika ylpeä.

Mitä kuulija saa vastineeksi rahalleen ostaessaan levynne?

Pastori: Mahdollisuuden laajentaa käsitystään nykyaikaisesta raskaasta musiikista. Mahdollisuuden tehdä itseensä voimakas jälleenluomisen matka ja löytää tiensä takaisin alati vaihtuvan nyt-hetken pariin. 57 minuuttia täydellä sydänverellä kyllästettyä ääntä. Enkä nyt tarkoita mitään emo-vinkumista, vaan tiedostavaa ja väkevää värähtelyä.

Perttu: Ostaja saa vastineeksi rahalleen aitoa, työllä ja tuskalla tehtyä pyyteetöntä musiikkia. Musiikkia, jonka kohdalla tietosanakirjasta ei löydy sanaa kompromissi.

Insert Remedy ei julkaise musiikkia vain julkaisemisen ilosta. Kertokaa arvoista bändin takana.

Pastori: Insert Remedy on selkeä, aktiivinen kannanotto nykyaikana yhä lisääntyvää passiivisuutta, sarkasmia, välinpitämättömyyttä ja hedonismia vastaan. Samalla kun ihmisille tarjotaan päivittäin tuhansia eri aistiärsykkeitä, heitä pommitetaan mielikuvilla, joiden esittämät toimintamallit vievät loppujen lopuksi täydelliseen henkiseen, fyysiseen ja psyykkiseen rappioon. Tämä aivojen ylikiihotus yhdistettynä näihin mielikuviin on erottanut valtaosan ihmisistä omasta elinympäristöstään, eli maapallosta, niin tyystin, että olemme hyvää vauhtia tuhoamassa planeettamme nykyisen ekosysteemin ja siten myös ihmiskunnan mahdollisuuden kehittyä. Vaikkei lopullista pelastusta olisikaan näköpiirissä, Insert Remedy haluaa tarjota ihmisille mahdollisuuden herätä ainakin tähän hetkeen ja löytää siinä ne tavat elää, jotka johtavat ennemminkin jälleenluomiseen kuin hävitykseen.

Mikä on Insert Remedyä liikuttava voima? Mihin suuntaan ollaan tulevaisuudessa menossa?

Pastori: Täytyy sanoa, että juuri tällä hetkellä on niin moni asia vaakalaudalla, ettei tulevaisuutta uskalla edes ajatella.

Saku: Nyt on takana tosiaan niin valtava urakka, että ei vielä viitsi ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteen. Heitetään kevään keikat kauhealla raivolla ja sitten pidetään hyvin ansaittu breikki. Usealla miehistöstä on tulossa aika suuria mullistuksia elämässä, perheenlisäystä ja sellaista, joten konsepti pitää varmaan katsoa uudelleen syssymmällä. Ainakaan uutta yhtä kuluttavaa projektia emme taida pistää tulille ihan hetkeen…

IR:n tekstit ovat piristävää luettavaa/kuunneltavaa usein hieman vähemmän kunnianhimoisten metallilyriikoiden joukossa, miten tekstinne syntyvät?

Pastori: Kiitos! Kun biisi on soitannollisesti saavuttanut suhteellisen kypsyyden asteen, alkaa Ana tuottaa intuitionomaisesti laulua sävellyksen päälle. Tässä vaiheessa ei välttämättä sanoja edes ole. Kaikki lähtee äänten yhteensointuvuudesta. Vähitellen tämä mongerrus sitten ottaa sanallisen muodon, joka on kuitenkin edelleen erittäin altis vaihtelulle. Jossain vaiheessa, kun tuskien taivalten kautta olemme päätyneet soittamaan kappaletta suurinpiirtein samalla tavalla kerta toisensa jälkeen, Ana kirjoittaa senhetkisen sanamuodon paperille ja sitten istumme velikullat yhdessä tunnit pääksytysten puremassa toisiamme niskaan. Lopputuloksena on rytmitetty, sanallinen versio musikaalisesta visiosta. Raakaa, synnytyskipujen täyttämää puuhaa, sanon minä.

Pastori: Pakko on se tässä julkisestikin vielä mainita, että suomalaisten metallibändien englanninkieliset lyriikat ovat mielestäni muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta todella alhaista tasoa. Ilmeisesti vain aniharvoja todella kiinnostaa sanoihin sisältyvä voima ja sen mahdollisimman tarkka julkituonti. On järkyttävää lukea menestyvienkin bändien kotisivuilta tai levyjen kansilehtisistä englanniksi kirjoitettuja sanoja, joista tulee lähinnä mieleen angstisen seiskaluokkalaisen aine, kauhukertomus. En ymmärrä, mikseivät bändit käytä sanoituksiaan jonkun kieltä osaavan kautta ennen niiden lopullista muotoilemista. Kyllähän kotomaassakin kaikki nauraisivat pihalle jonkun jenkkibändin, joka tulisi örisemään päin näköä suomenkielellä: “toivo tulla kuolemaan” tai “minä ei olisi haluta elää kuollakseni”. Tässä vain muutama könö esimerkki. Oikein tulistun!

Levynne on kyseisen tallin ensimmäinen julkaisu. Kertokaa levy-yhtiön toiminnasta, miten päädyitte näinkin työlääseen ratkaisuun?

Saku: Tuo Dreams Untouched Music syntyi käsittääkseni ihan puhtaasta tarpeesta, kun useampikin kaveri eri bändeistä ja eri musiikkibisneksen aloilta alkoi kyllästyä perinteisiin toimintamalleihin. Tämän ajatuksen tiimoilta sitten pistettiin firma pystyyn, ja sen tavoite on tarjota bändeille erittäin artistiystävällinen ja tehokas tapa tuoda matskuaan esille. Ei tästä meidänkään lätystä olisi tullut yhtä arvaamatonta, jos ei oltaisi saatu pitää kaikkia lankoja niin tiiviisti omissa käsissä kuin nyt saimme. IR ei toki ole puljun ainokainen bändi, vaan lisää kiinnityksiä on tulossa ihan lähiaikoina. Yksi sangen mainio stadilainen rässibändi on jo melko varma tapaus ja lisää on näköpiirissä. Vokalistimme Ana pyörii firmassa mukana hyvinkin tiiviisti.

Koko Insert Remedy on varsin pitkälle hartiavoimin tehtyä käsityötä, kuvitus, paidat, merchandise, levy-yhtiö jne. Miksi näin? Paljonko orkesterinne vie aikaa kuukausitasolla?

Pastori: Jos näkemys on yhtä fanaattinen ja eksakti kuin meillä, niin harvoin löytyy ketään, joka pystyisi sen jakamaan. Onneksi bändin sisältä löytyy monitaitureita, että pystytään duunaamaan paletti itse kasaan. Tottahan se vie voimia aivan tolkuttomasti, kun elämään soisi mahtuvan paljon muutakin kuin vain bändin. Tämän levyn tiimoilta on varmasti jokainen käynyt lähellä, ja Ana ylittänytkin, hermoromahduksen rajan.

Perttu: Hommaahan on ollut ihan vitusti, mutta ei näitä hommia kukaan muukaan tee. Ja mieluummin näin kuin sätkiä jossain tuottajan narussa.

Mitä teillä on luvassa liveyleisölle? Kommentteja metallibändin keikka-arjesta?

Pastori: Jos joku oli tarkastamassa viime Curium Metal Festin keikan, voi yhtyä siihen, että ainakin jotain tuoretta ja uutta pyritään jatkuvasti tuomaan lavalle. Pienemmät keikkapaikat vedetään perussetillä armotta, brutaalisti ja henkihieverissä, mutta suuremmille keikoille pyritään saamaan mukaan aina jotain ekstraa. Ainoana kommenttina keikka-arjesta voin sanoa: kauan sitten on kuollut naiivi unelma kiertue-elämän loistokkuudesta. Itse olen kyllä enemmän “harvakseltaan ja hyvin” kuin “jatkuvasti ja jotenkuten”-tyyppiä.

Saku: Metallibändin keikka-arki koostuu keikkaa edeltävästä tautisesta säätämisestä ja hommien ristiin delegoimisesta, mutta kun lavalle noustaan, niin aika nopeasti siinä muistuu mieleen, että miksi tätä hommaa alunperin lähti tekemään. Meillähän tuppaa mopo lähteä keulimaan välittömästi, kun ensimmäinen biisi alkaa. Etenkin Analla tuntuu naksahtavan päässä jotenkin todella peruuttamattomasti, se matkustaa ihan jollekin toiselle tasolle keikan aikana. Ja näin tehdessään loikkii pöydillä, potkii basistia, kiipeilee seinillä ja sellaista. Se on aika unohtumaton näky.

Perttu: Täytyy sanoa, että keikkareissuilla saa jakaa lavan monien loistavien bändien, kuten Dead Shape Figuren, kanssa ja usein saa myös seurata upeiden ja asialleen omistautuneiden ihmisten soittoa.

Mistä IR tunnetaan kymmenen vuoden päästä?

Perttu: IR tunnetaan toivottavasti tinkimättömästä ja luovasta asenteesta. IR tunnetaan yhtyeenä, jonka silmille hyökkäävää vimmaa ei voi pysäyttää.

Saku: IR muistetaan bändinä, joka sen sijaan, että olisi tyytynyt pelaamaan varman päälle, uskalsi laittaa peliin kaiken luovan hulluutensa niin äänitteillä kuin lavallakin.

Mikä on seuraava muutoksen tuoma tila IR:lle?

Pastori: Perheeseeni on syntymässä näinä päivinä kaksospojat, joten muutoksen tilat sen kuin kiihtyvät vaan.

Perttu: Muutoksen tilat tosiaan kiihtyvät. Kitarasankarimme Tapsa loukkasi kätensä Glorian keikan jälkihurmiossa ja on tällä hetkellä hanska paketissa. Lamantiinin lauluääntä hieman häiritsee rasituksesta ja stressistä johtuva äänihuulten romahdus. Eli ei tämäkään paletti mennyt ihan niin kuin suunniteltiin. Periksi ei silti anneta. Muutoksen tuulet puhaltavat muutenkin vinhasti, mutta mihin suuntaan, se on vielä arvoitus.

Laittakaapa sitten vielä terveiset perään.

Pastori: Pysähdy. Hiljenny. Avaudu. Päästä irti.

Haastattelu julkaistu : 2007-03-14
Kirjoittaja : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua