Haastattelut


Machine Men - Varjojen galleria


Kotimaisen heavy-yhtyeen Machine Menin uran kehitystä on ollut ilo seurata jo usean vuoden ajan. Bändi on kasvanut yhä suurempiin mittasuhteisiin jokaisella albumillaan. Uusi ja samalla kolmas levy Circus of Fools julkaistiin 14. helmikuuta. Kyselin vokalisti Antonyn mietteitä levystä, tulevista rundeista ja vähän muutakin.

Kertoisitko alkuun millainen levystä tuli verrattuna aikaisempiin?

– Siitä tuli helvetin paljon parempi ja rankempi levy kuin aikaisemmista. Itse näkisin uuden levyn niin, että siinä yhdistyy kaksi aikaisempaa Machine Men -levyä ja 666 kiloa synkkää metallin rytkettä päälle.

Levyllä on mukana monenlaista metallia. Border of the Real World on jopa thrashia, ja perinteisempää heavy-osastoa löytyy edelleen. Tuntuu kuitenkin, että tämä levy on monipuolisempi jokaisella osa-alueella kuin aiemmat.

– Oikeassa olet. Toi rankkuus tuli vaan jotenkin luonnostaan, se tuntui luontevalle ja hyvälle. Sellaiset perinteiset ja varmat kohdat, mitä ennen viljeltiin, yritettiin jättää pois ja luoda jotain erilaista niiden tilalle. Levyllä on kaikille vähän kaikkea, on fiilispaloja ja nyrkintakomisbiisejä. Ensimmäinen lähtökohta oli, että lähdetään tekemään sellainen levy, jonka voi soittaa kokonaisuudessaan livenä, ja siinä kyllä onnistuttiin. Tehtiin parempia skittariffejä, mutta ei unohdettu kuitenkaan tärkeintä osaa biiseissä, eli melodista laulua.

Jos tarkastellaan Circus of Foolsin kappaleita lähemmin, niin huomataan että jos ei kappaleilla ole mitään yhteistä nimittäjää, niin jotain yhteistä sentään on.

– Ne on synkkiä ja raskaita viisuja kaikki. Sellainen pieni yksityiskohta huomattiin masteroinnissa, että shadow-sana esiintyy aika monessa biisissä, joten aikaisempi nimivaihtoehto The Shadow Gallery olisi ollut mainio nimi levylle. Omituista muuten, että kyseinen asia huomattiin vasta masteroinnissa, eikä esimerkiksi tekstien kirjoitusvaiheessa. Välillä jää jokin sana päälle, eikä huomaa käyttävänsä sitä monessa biisissä. Noh, levyn nimi me vaihdettiin, kun oltiin saatu levy masteroitua – idea tuli managerilta ja me sitten uskottiin häntä. Hyvä nimihän se on, mutta musa se on kuitenkin se tärkein asia.

Circus of Fools on Machine Menin toinen levy Century Median palveluksessa. Yhteistyö tuntuu luistavan nyt hyvin hieman karikkoisemman alun jälkeen.

– Edellisen Elegies-levyn alkutakkuilun jälkeen kaikki on kyllä mennyt ihan hyvin, eipä ole valittamista. Rundilla ollaan oltu ja rundille ollaan taas lähdössä. Elegies-levyn julkaisun kanssa oli valtavat ongelmat, kun jakelijat vaihtuivat meidän julkkarin alla ja sitä myöten levy meni vähän niin kuin ohitse, mutta eipä siitä voi ketään syyttää. Elämä on valintoja täynnä ja harmi, että kyseiset valinnat oli tehtävä meidän levyn julkkarin aikoihin. Nyt ollaan hieman taas vahvempia ja kaikki kiukku ja paska on vuodatettu uusimpaan levyyn.

Usein puhutaan, että juuri kolmas levy on bändille kuin bändille se vaikein tehdä. Machine Men on ollut nousukiidossa levy levyltä yhä enemmän ja enemmän, joka omalta osaltaan tuo varmasti musiikin synnyttämiseen tiettyjä paineita.

– Eipä meillä ollut yhtään sen enempää paineita kuin aikaisemmillakaan levyillä. Tuntuu siltä kuin tekisi vielä ensimmäistä levyä Eurooppaan, kun ensimmäistä levyä (Scars & Wounds, 2003) ei julkaistu Suomen ulkopuolella käytännössä ollenkaan ja Elegiesin kohdalla oli edellä mainitut ongelmat. Ehkä tässä hommassa ei ole niin suuria paineita, koska toimeentulo ei riipu tästä vielä tällä hetkellä.

Ensimmäinen single Circus of Fools -levystä julkaistiin biisistä No Talk Without the Giant, joka ei sinänsä yllätä. Itsekin rakastuin kyseiseen kappaleeseen korviani myöten jo ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Kappale on hyvin menevän rokkaava ja perinteinen heavykappale, joka saa jalan vipattamaan sen tahdissa aika helposti.

– Kyllähän se biisi on eniten tällainen "sinkkumainen". Ärsyttävän hyvä skittamelodia alussa ja mukana laulettava kertsi, joka tempaa mukaansa ja on kestoltaan sopiva. Oli meillä toinenkin vaihtoehto sinkuksi, mutta biisi oli liian pitkä kuulemma. Noh, jos sitä saisi toisen mahdollisuuden ja julkaisisi toisen sinkun ja tekisi toisen videon.

Viimeinkin eroon Iron Maiden –leimasta

Machine Men alkaa olla jo supersarjassa ulkomaita myöten. Onko levyn myötä odotukset ja tavoitteet asetettu taas astetta korkeammalle kuin aiemmin?

– Kyllähän tuossa oli muutamat megafestarit ympäri Eurooppaa aikaisemman levyn tiimoilta, mikä oli aivan sairaan siistiä. Olisi se tietty typerää, jos samanlaisille festareille ei olisi tämän levyn myötä asiaa. Totta kai on odotuksia ja tavoitteita levyn suhteen, mutta ei viitsi lähteä rakentelemaan pilvilinnoja. Meidän tavoitteena on saada lisää keikkoja tälle vuodelle ja uusia faneja. Ei me odotella liikoja.

Alkupään levyillä Machine Men -musiikkia syytettiin liiaksi Iron Maiden -vaikutteistaan ja ne oikeastikin kuuluivat, mutta nyt ainakin tällä uudella levyllä moisista suoranaisista yhtymäkohdista ei ole enää tietoakaan. Yhtyeen soundi on nyt enemmänkin sekoitus 80-lukulaista ja tämän päivän heavyä.

– Tämä on se iänikuinen puheenaihe ja murheenkryyni, eli "no talk without the giant". Meidän musassa tulee aina kuulumaan meidän juuret ja se on mun mielestä ainoastaan positiivinen asia. Aikaisemmin jotkut valitti, että Machine Men on liikaa Iron Maidenia. Nyt varmaan kyseiset ihmiset valittavat, että Machine Men ei ole enää Maidenia. Onneksi maapallolla ihmisiä, jotka kuuntelevat itse musiikkia eivätkä etsi siitä väkisin jotakin toista bändiä.

Jos vertaat tässä vaiheessa Machine Menin uraa kaikkia bändin levytyksiä toisiinsa, niin mikä on ollut kaikkein vaikeinta jonkin levyn tai biisin synnyttämisessä?

– Mä en voi Jarnon puolesta puhua, että onko ollut vaikeaa synnyttää biisejä levyille. Hän on varmasti joskus potenut luomisen tuskaa – niin kuin minäkin, mutta kyllä Elegiesin ja Circus of Foolsin nauhoitusprosessit ovat olleet aika rankkoja. Elegies nauhoitettiin Helsingissä, tehtiin pitkää päivää ja majailtiin erinäisissä hotelleissa, oli luukkua ja vähemmän luukkua. Sama nauhoitusmetodi jatkui uudella levylläkin. Tehtiin todella pitkää päivää, koska meillä oli studio varattuna 24 tuntia päivässä. Meidän kitaristi JV osaa käyttää ProToolsia, joten hän nauhoitteli taas kitaroita ja osan lauluistakin. Me tehtiin kahdesti uuden levyn nauhoituksissa 20 tunnin päivä.

- Viimeinen miksauspäivä oli järkyttävä, mutta onneksi ihan viimeiset pilkkimistunnit jäivät bonusbiisille. Onhan se aina rankempaa lähteä eri kaupunkiin tekemään levyä, jossa sitten majailet hotelleissa, joissa ei välttämättä ole mitään tekemistä, ja kaikki tietää millä sen tekemisenpuutteen aina suomalaiset miehet korvaavat.

Pian rundeille

Levyn tiimoilta on lukkoon lyötynä parikin kiertuetta. Maaliskuulla Machine Men soittaa Suomessa kymmenisen keikkaa ja huhti-toukokuulla bändi suuntaa vahvasti suomalaispainotteiselle Euroopan kiertueelle yhdessä Tarotin, Finntrollin, tanskalaisen After Foreverin, saksalaisen Apocalyptischen Reiterin ja ruotsalaisen All Endsin kanssa.

– Joo, ja lisää olisi tulossa. Ei malta odottaa päästä soittamaan uusia biisejä. Ja tuota Euroopan rykäisyäkin odotellaan kovasti, vaikka keikkatahti on murhaava. En tiedä, mitä siitä reissusta jää käteen, enkä hirveästi ole itse asiassa miettinytkään. Ääni lähtee ja tuskin se järkikään jää. Maksa pitäisi sen sijaan olla kyllä kunnossa.

Maaliskuussa kierrätte kotimaan lavoja. Millaisin odotuksin lähdette liikenteeseen?

– Toivotaan, että sana kiirii uuden levyn myötä ja sitä kautta keikkapaikatkin täyttyisivät. Mutta täysiä lähdetään vetämään, oli siellä sitten kaksi tai 2000 ihmistä.

Kestääkö vuonna 2003 julkaistu, bändin nimeä kantava ensimmäinen mini-CD vielä kuuntelua?

– Eipä ole tullut kuunneltua kyseistä tuotosta herran aikoihin. Kait se kestäisi, kun ottaisi pullollisen viiniä, niin maistuisi kummasti sekin levy. Ehkä niitä on tarkoitus kuunnellakin joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kiitän. Onko loppuun terveisiä?

– Terveisiä äidille!


Kotisivu: www.machinemen.net
Julkaistu: 2007-02-28
Toimittaja: Petri Klemetti