Haastattelut


Au Pair - Ihan kivaa kiistanalaisuutta


Et ole ”saattanut kuulla” Au Pairia, sillä bändin ulosantia on vaikea olla huomioimatta. Etkä luultavasti pidä Au Pairia ”ihan hyvänä” yhtyeenä, sillä jyväskyläkeskeisen plutoonan taipumuksena on ollut herättää voimakkaita ja varsin polarisoituneita tunteita musiikinkuluttajissa. Yhtyeen vokalisti Tomi Tuomaala kantoi vastuunsa ja selitteli yhtyeensä viimeaikaisia edesottamuksia. Ensi alkuun leppoisa taiteilija saa hieman taustoittaa tuoreen albumin syntyprosessia.

”Helvetin raskastahan levyn tekeminen on”, hörähtää Tuomaala. Kaikesta säätämisestä ja tuskailusta huolimatta Lajien Välistä -kiekolle varattu studioaika ei mennyt kattoon syljeskellessä. ”Hommat sujuivat nopeasti ja paketti oli koossa noin viikossa. Tosin Beatlesin debyytti taidettiin purkittaa kolmessa tunnissa”, laulaja miettii. Debyyttilevyn jälkeen Au Pair ei jäänyt odottelemaan korkeamman voiman johdatusta. ”Yhtään ei ole edes yritetty muuttua. Meille suoduilla lahjoilla tehdään niin hyviä ralleja kuin vain osaamme. Vähästäkään palautteesta ei ole otettu mitään opiksi”, Tuomaala kuittaa tiedusteluni mahdollisista pyrkimyksistä uudistua. ”Ripeä sävellys- ja äänitysprosessi teki albumista kotikutoisen ja spontaanin oloisen. Se kirskuu miellyttävämmin kuin esikoinen, joka jäi hieman steriiliksi”, summaa tyytyväinen vokalisti.

Voiko Tämä Rakkaus Olla Synti sai vuolaita kiitoksia useammalta kriitikolta. Debyytin suoma iskuvoima on kuitenkin ainutkertainen etu. ”Nyt on jo alkanut esiintyä tällaisia haaleita ”ihan kiva” -arvioita. Eivät ole varmaan taiteilijat kehittyneet riittävästi”, laulaja tuhahtaa. ”Seuraavaksi sitten taidamme uudistua ihan toden teolla. Ryhdymme soittamaan suomenkielistä metallia, poseeraamme tiiliseinää vasten hymyilemättä ja levytämme Spinelle”, Tuomaala uhkaa.

Toisinaan uudistuminen on kivuttominta ja konsensus löytyy Treenikämpällä jamittelu ei ole ainakaan Au Pairin ratkaisu uusien ideoitten metsästämisessä. Perheet, työt sekä ruuhka-Suomeen paennut rumputaiteilija ovat haasteita dynaamiselle harrastustoiminnalle. ”Treeneihin kohdistuu kyllä melkoisesti paineita, kun niiden järjestely on monimutkaista ja kuluttavaa”, Tuomaala kuvailee. ”Siinä saadaan odotella rumpaliamme Räisästä, kun Helsingin juna sattuukin olemaan myöhässä. Sitten rumpali valittaa nälkää ja pitää päästä Siwaan ostamaan vissyä ja sämpylää. Ja me kaikki haluamme kuristaa hänet, jos se ei veisi kallisarvoista treeniaikaa. Kun sitten on itse viisi minuuttia myöhässä, saattaa ovella törmätä uhkaavaan basistiin, joka osoittaa kelloa ja ärjyy”.

”Saimme debyytin aikoihin näkyvyyttä ja huomiota osaksemme, vaikka markkinointi oli huonosti hallussa. Nyt syntyi ehdottomasti terävämpi kokonaisuus, mutta vastaanotto on kielinyt levyn laadusta päinvastaista”, ihmettelee Tuomaala. Debyyttilevylle antoi aivan uutuudenviehätys suomalaisen rockin kummaa lehtolasta kohtaan. Laulaja ymmärtää tämänkin näkökulman. ”Itsekin tykkään eniten niistä rosoisista ja hioutumattomista debyyteistä”, aloittaa Tuomaala, mutta hetkisen mietittyään kiistää: ”…ei vaan hetkinen…kakkoslevyt ne muuten ovatkin niitä parhaita. Kuten vaikka Kotiteollisuuden Eevan Perintö, Radiopuhelimien K.O tai Maj Karman Kaakao. Kakkoslevyn jälkeen lähtee järjestään alamäki”. Tapaus Au Pairhan on vielä avoin tämän teorian suhteen.

Kriitikkoringin hyväksyntä ei välttämättä riitä tanssisalien täyttäjäksi. Konkreettinen osoitus kiinnostuksesta olisi ilahduttanut Au Pairiakin. ”Debyytin vastaanotto oli positiivinen yllätys, mutta olisihan se ollut kiva jos joku olisi keikallekin tullut. Tai edes ostanut sen levyn”, naurahtaa Tuomaala. Au Pair olisi aktiivisempi keikkailija, jos se vain riippuisi itse yhtyeestä. ”Suomessa on paljon hyviäkin rockbändejä mutta vähän meille sopivia keikkapaikkoja. Haluaisimme laajentaa keikkapaikkakuntiemme skaalaa, tällä hetkellä vakiokeikat tulee soiteltua vuosittain vain Jyväskylässä ja Seinäjoella”.

Millaisia stereotyyppejä sinne keikoille sitten vaivautuu? ”Kamalinta ihmistyyppiä edustaa se musiikista kaiken tietävä, miksauspöydän vieressä päivystävä nuori mies. Tästä bändistä ei suorittajia löydy, joten meidän teknistä kohellusta on turha tulla arvioimaan”, manailee Tuomaala. ”Toisinaan taas törmää siihen känniseen hevariin, joka tulee keikan jälkeen selittämään että ”tehän olittekin hyviä”. Parrakkaat ja Triumph-takkiset moottoripyöräilijät tykkäävät taputella basistia hyväksyvästi selkään”, Tuomaala analysoi. Jotkin väestönryhmät ovat olleet yleisössä valitettavan heikosti edustettuina, minkä lisäksi mieluisimman kuulijakunnan osoittama huomio on suuntautunut orkesterin kuopukseen, maskottirumpali Räisäseen. ”Kyllähän tuttavuutta tulevat pääsääntöisesti tekemään voimakkaasti humaltuneet mieshenkilöt. Jos naiset lähestyvät, he haluavat vain tavata rumpalin ja saada häneltä nimikirjoituksen rintoihinsa”, solisti kertoo viitaten tositapahtumiin.

Au Pairia on vaikea luonnehtia sivuuttamatta Tuomaalaan omintakeisia sanoituksia ja laulutekniikkaa. Absurdia sarkasmia, irstautta, huumoria ja ekologista kritiikkiä teksteissään yhdistelevä Tuomaala on etenkin lavalla maaninen mylvijä, jonka ulosanti tasapainottelee koomisuuden ja pelottavuuden kapealla rajalla. ”Kaikki syntyy intuitiivisesti. Ei sanoittaminen ole jotain, minkä voi tiivistää oppikirjaksi. Itse en pidä äärimmäisestä teknisestä sujuvuudesta, sellaisesta Heikki Salo -taituruudesta. Hyvien tekstien pitääkin olla vähän kömpelöitä", Tuomaala miettii. ”Teksti saattaa herätä henkiin vasta pitkäänkin hauduttuaan. Pari kuukautta kipaleen tekemisen jälkeen saattaa havahtua kesken keikan tajutessaan, mitä joku tekstinpätkä tarkoittaakaan ja kuinka hienosti se olikaan muotoiltu”. Tuomaala ei usko intentionaaliseen kirjoittamiseen. ”Omalla kohdallani se vain ei toimi niin, että kirjoitanpa nyt tästä ja huomenna pitää saada teksti Pohjois-Karjalan Mielenterveysseuran vaiheista 1990-luvun alussa”.

Lajien Välistä -albumin teksteissä Tuomaala leikittelee hieman epätavallisilla rooleilla. Se, Joka Näyttää Tietä on Sympathy for the Devil -pastissi, jonka teksteissä mielevä ja karismaattinen paholainen johdattaa ihmiset harhaan. Pettynyt Teihin taas turhautuneen jumalan epäuskoista avautumista oman ihmiskuntansa kelvottomuudesta. Megalomaanisuus ei kuitenkaan ole vienyt miestä mennessään. ”Saatanan tai Jumalan rooliin asettuminen ei ollut haasteellista tai tarkoitushakuista. Kuten muidenkin sanoituksien kohdalla, kyseiset biisit vain tulivat jostain ilman mitään pakotteita”, laulaja toteaa.

Otetaan pieni intertekstuaalinen ajatusleikki. Voiko Tämä Rakkaus Olla Synti sisälsi suoraviivaisen kaahauksen 10kk, jossa ruman ja pienen kaupungin oma Casanova pohtii mielessään mahdollista osallisuuttaan aviottoman lapsen siittämiseen. Lajien Välistä tarjoaa rallille hengenheimolaista Tyttö Tule Lasteni Äidiksi -vonkauksellaan. Jälkimmäisessä biisissä lisääntymisvimmansa vallassa tuskaileva uros on jälleen hyvää perimää jahtaamassa. Onko musiikillinen ja sanoituksellinen yhteys sattumaa, vai viekö Au Pair meteliään korkeammalle asteelle? ”Tässä on kyseessä puhdas sattuma, joka on peräisin alitajunnan ihmemaasta. Jotkin aiheet vain sattuvat toistuvasti pyörimään päässä”, Tuomaala kertoo. ”Koko biisihän on niin simppeliä Hurriganes-tykitystä, että sen olemassaolokin saa oman Robert Frippimme, kitaristi Esa Kosken nyrpistelemään nenäänsä”. Suoraviivaisen rokin ja himokkaiden tekstien välillä on Tuomaalan mukaan selvä yhteys. ”Rytmikkäästi nylkyttäessä luonnolliset vietit heräävät”.

On aika vähentää puhetta ja siirtää huomio konkreettisiin tekoihin. Au Pairin todistaminen livetilanteessa on tulevana keväänä harvinaista herkkua. Tuomaala lupailee kuitenkin, että yleisön toiveita kunnioitetaan. ”Marjaana on meidän Ace of Spades. Se pitää soittaa aina ja joka paikassa”. Tartu siis tilaisuuteen. Harvoin voit löytää itsesi tärykalvoja silpovasta metelistä, jonka seasta erotat tarinan rehevästä lestadiolaisemännästä. Tutustumalla Lajien Välistä -levyyn voi jokainen ainakin tehdä arvionsa siitä, onko Au Pairista todella tullut haaleaa ja ihan kivaa musiikkia.


Kotisivu: www.aupa.ir
Julkaistu: 2006-12-19
Toimittaja: Jukka-Pekka Ronkainen