Haastattelut


Virgin Steele - Aatamin puvussa vaiko Jumalan kaavussa?


Sanotaan, että hyvää kannattaa aina odottaa ja odottavan aika on pitkä. Tämän hyvän odotteluun meni hetki jos toinenkin. Tai itseasiassa ei haastattelun odotteluun, kysymykset vastauksineen tulivat ennätysajassa (alle puoli tuntia) takaisin. Enemmän sitä sai odotella Virgin Steelen uutta albumia, joka julkaistiin 08.09.2006. Ongin netitse piinapenkkiini bändin keulakuvan, David DeFeis'n, joka tuttuun tapaan ei osaa vastata mihinkään kovinkaan lyhyesti.

Uusi levy viimeinkin pihalla. Mikä maksoi?

- Itseasiassa levyn nauhoituksiin ei mennyt kauaakaan. Albumien välissä oli kuitenkin aikamoinen rako useastakin syystä. Ensinnäkin, tunsin että olimme julkaisseet niin paljon musiikkia vuosien 99-03 välillä. Tuli The House of Atreus, joka oli kolmen CD:n setti ja heti tämän jälkeen The Book of Burning, jossa oli täyden levyn verran uutta musiikkia sekä joitain vanhojen biisien uudelleennauhoituksia. Näiden lisäksi kasasin Hymns of Victoryn, joka julkaistiin TBoB:n kanssa samaan aikaan. Tämän jälkeen valmistelin kahden ensimmäisen albumin sekä ensimmäisen EP:n uudelleenjulkaisuita. Ajattelin, että ehkäpä on aika pitää taukoa minkäänlaisista julkaisuista.

- Tämän jälkeen, vuonna 2003, aloin säveltämään kolmatta metallioopperaani, joka avasi vuoden 2003 kesällä ja jota esitettiin yli 50 kertaa. Oopperaa kirjoittaessani olin kuin riivattu ja kirjoitin yli 60 kappaletta. En yksinkertaisesti lopettanut kirjoittamista ja halusin julkaista tuon kaiken yhtenä isona julkaisuna. Levy-yhtiö ei kuitenkaan ollut kiinnostunut julkaisemaan mitään niin massiivista, joten... Jouduin siis karsimaan tavaraa varsin rankalla kädellä ja se oli erittäin vaikeaa. Tämä oli yksi syy miksi julkaisu venyi. Tämän lisäksi aloin rakentamaan talooni omaa studiota, joten pääsin mukaan myös eri tuotantovaiheisiin, joka sekin lisäsi aikaa julkaisuun. Kaiken tämän lisäksi minua kohtasi satunnaisia henkilökohtaisia ongelmia. Tästä kaikesta selvittyäni, albumin kasaaminen kävi nopeasti.

Olet sanonut, että et usko jumalaan. Silti uusin albuminne on jo kolmas, jonka tarinat perustuvat Raamattuun. Onko uskonto vain mielenkiintoinen aihe vai onko tämä kenties oma versiosi siitä miten ihmiskunta on syntynyt?

- Uskon itseeni, uskon luontoon, uskoon jumaluuteen ja voimaan joka asuu jokaisessa ihmisessä. Vastaavasti en usko mihinkään suureen taivaan isään, joka istuskelee taivaissa kultaisella valtaistuimellaan partaansa sukien, maailman kanssa shakkia pelaten. Ihmiset ovat luoneet jumalan tai jumalat, jota olemme aina tiettyyn aika tarvinneet. En usko myöskään Saatanaan tai paholaiseen, sillä nämä ovat myös ihmisen luomia hahmoja.

- Ja ei, tämä ei ole kolmas albumi joka perustuu Raamattuun. En ajattele, että yksikään albumeistamme perustuisi siihen. Edellinen albumi perustui muinaisen Kreikan myytteihin ja sitä edeltävät albumit ihmiskunnan vastustukseen taivaan auktoriteettejä vastaan. Tällä albumilla esiintyy kyllä muutamia hahmoja Raamatusta, mutta se ei silti perustu Raamattuun. Visions of Eden ei kerro onnesta, rauhasta ja ikuisesta elämästä, päinvastoin. Se kertoo epäjärjestyksestä, taistelusta, vallasta, kulttuurin tuhosta, elämäntavasta, ihmisen tuhosta. Se perustuu pakanuuden ja gnostisismin tuhoon, sekä yleisen jumaluuskuvan katoamiseen. Kuten aiemmin mainitsin, näitä vanhoja uskomuksia vastaan tuli vahvoja iskuja ajan mittaan. Ensin tämä yleinen "Isä Jumala" -uskomus ja sen jälkeen järjestäytyneet uskonnot. Albumista löytyy esimerkiksi Lilith, Aatamin ensimmäinen vaimo, sekä useita sumerialaisia myyttejä koskien Lilithin suhdetta Aatamiin, Eevaan sekä Jumalaan. Itseasiassa albumi kertoo nykypäivästä...miten olemme päätyneet tähän pisteeseen missä olemme ja miksi asiat ovat kuten ne ovat. Halusin kiinnittää ihmisten huomion maailman eri uskontojen alkulähteisiin, jotta he voisivat ajatella ja keskustella asioista joita heille on opetettu, sekä voivat tutkia miten asiat oikeasti ovat olleet.

Musiikillisesti Visions of Eden ei ole niin power metalia kuin on totuttu kuulemaan. Aikooko Virgin Steele palata niin sanotusti juurilleen tulevaisuudessa?

- Riippuu pitkälti siitä miten määrittelet metallin. Joskus musiikki on täynnä "ääntä ja raivoa, tarkoittamatta mitään". Metalli merkitsee minulle enemmän kuin täysillä surraavia kitaroita ja hakkaavia rumpuja. Jopa punkrockissa on tuota. Metalli on minulle tietynlainen yhdistelmä harmoniaa ja melodiaa, joka välittyy kuulijalle myös, jos kappaleet esitetään akustisesti. Metalli on niin paljon enemmän kuin täysille käännetty Marshallin kaappi ja sanat, joissa lauletaan lohikäärmeistä ja haltioista. Se on filosofia, henkinen haaste. Elämän läpi kestävä sitoutuminen voimaan, kunniaan ja oman paikkansa säilyttämiseen maailman vaikeuksia vastaan. Minulle metalli on yhdistelmä bluesia, gregoriaanista musiikkia, klassisia ja oopperallisia elementtejä ja tottakai hard rockia. Lyriikkapuolella yhdistelen myös näitä kaikkia elementtejä. Jopa hyvin rauhallinen kappale, kuten Iphigenia in Hades on metallia, sillä se sisältää sekä metallille ominaisen tarkoituksen että asenteen.

- Kirjoitan musiikkia edelleen samalla tavalla kuten olen aina kirjoittanut. Minulla on historiani, juureni, tieto siitä mistä olen tullut ja minulla on edelleen se sama nälkä luoda uutta pitäen kuitenkin sen alkuperäisen Virgin Steelen hengen. Mielestäni olen tähän asti tämän saavuttanut.

- Metallin olemukseen vaikuttaa myös se, miten sitä tulkitaan. Esitetäänkö se riittävällä palolla, täydellisen hallinnan tunteella? Mikä on sen tarkoitus? Ollakseen metallia, musiikki on esitettävä täydellä asenteella. Täytyy olla samaan aikaan raivoisa, mutta tarkka. Mukana täytyy olla vapautta, villiyttä, pelottomuutta ja raivoa. Mikä tahansa hitaasta doomista balladeihin voi olla metallia, jos se vain esitetään oikein.

- Mitä tulee juurillemme palaamiseen, sitähän me teemme! Nämä ovat juuremme, mutta lisäämme niihin vain uusia ulottuvuuksia. Ihmiset käyttävät tuota juurille palaamis -fraasia usein. Ihmettelenkin että mitä hittoa he horisevat, olemmeko alkaneet yhtäkkiä soittamaan teknoa tai jotain?

Jotkut ihmiset ovat väläytelleet virallisilla sivuillanne että rummut kuulostavat kovin elektronisilta uudella albumillanne. Haluatko sanoa tähän mitään?

- Jos joku väittää että rumpalimme ei olisi soittanut kaikkea, hän on väärässä. Olen sanonut sen ennemminkin ja sanon sen taas, rumpalimme on mielestäni paras mies paikallaan tämän päivän rock/metal-scenessä ja hän soittaa jokaisen raidan Visions of Edenillä. Jos olisimme käyttäneet rumpukonetta joissain kohdissa, siitä olisi mainittu kansilehtisessä. Rumpusetti itsessään oli digitaalinen, eikä akustinen. Monet bändit nykyään käyttävät akustista settiä, mutta triggeroivat sen joka tapauksessa. Me menimme suoraan asian ytimeen ja käytimme digitaalista settiä.

Tullaanko uudelta levyltä yli jääneet kappaleet kuulemaan jossain muodossa myöhemmin?

- Yli 60 kappaletta sävellettynä, kuten sanoin... Myös nuo kappaleet tulevat näkemään päivänvalon tulevina kuukausina.

Uuden albumin tarina esitettiin lavoilla Saksassa. Minkälainen menestys tämä oli?

- Se sai hyvän vastaanoton. Teimme yli 50 esitystä, joka saavutti todella paljon erilaisia ihmisiä vanhoista nuoriin ja erilaisista oloista. Tämä oli kolmas metalliooppera jota saimme esittää.

Soitat myös muutaman kitarasoolon uudella albumilla. Miksi näin, ja miksi et soita keikoilla kitaraa?

- Pidän enemmän laulamisesta ja koskettimien soittamisesta. Yleisö haluaa minut lähemmäs heitä, lavan etuosaan laulamaan, joten tämä on se mihin tahdon panostaa. En halua että kitaran tapailu rajoittaa minua. Haluan laulaa ja hyppiä ympäriinsä kuin hullu.

Uusi albumi on levinnyt netissäkin jo hetken aikaa. Uskotko että tähän ongelmaan löydetään tulevaisuudessa ratkaisu ja mikä tämä ratkaisu voisi olla?

- Todellakin, olen tietoinen tästä ja pidän sitä varsin harmillisena asiana. Ratkaisuna voisi toimia ehkäpä CD:n hintojen alennus tai internetin räjäyttäminen.

Myös bootlegit ovat käytännössä piratismia, mitä mieltä olet niistä?

- Ne voivat itseasiassa olla varsin kiinnostavia. Eivät ne niinkään mieltäni vaivaa. Minulla on monia niistä itselläni ja jotkut niistä ovat jopa varsin hyviä.

Mikä on oudoin asia mitä olet koskaan tehnyt?

- Elin yli 25-vuotiaaksi.

Teillä oli äskettäin keikka, jossa ei nähty Frankia. Mitä tapahtui?

- Frank sekoili lentojensa kanssa. Olimme jo Espanjassa odottamassa hänen saapumistaan, kun meille soitettiin, että hän ei pääse keikalle. Tämä oli noin tuntia ennen hetkeä, jolloin meidän oli lähdettävä hotellilta keikkapaikalle. Pidimme nopean palaverin huoneessani ja vaihdoimme setin sisällön täydellisesti. Itselleni tämä ei ollut mitenkään hätkähdyttävä kokemus, olemmehan heittäneet akustisia keikkoja kaksistaan Edwardin kanssa sekä harjoittelemme usein niin, että yksi tai useampi bändin jäsenistä on poissa. Yleisö reagoi varsin vahvasti, muttei kuitenkaan negatiivisesti. Jos tämä tapahtuisi uudestaan, esiintyisimme silti. Miksi perua keikkaa kokonaan? On vain jännittävää kun asiat menevät hieman eri tavalla kuin on totuttu, ottaa hieman riskejä. Tästähän metallissa on kyse. Liian moni pelaa aina varman päälle.

Lähdette pian uudelle kiertueelle. Onko mitään päivämääriä tai paikkoja jo varmistunut?

- Ei vielä. Emme ole vielä päättäneet mitä tehdä ja milloin. Pelko pois kuitenkin, aiomme palata myös Eurooppaan.

Lopuksi todettakoot, että tuijoteltuani hetken jos toisenkin albumin kannen komeaa... heppaa, oli pakko kysyä, että osaako David itse ratsastaa? Vastauksen mukaan kyllä osaa. Ei välttämättä ole maailman taitavin ja aina humma ei mene siihen suuntaan mihin ohjastaja toivoo, mutta kyllä. No mikäs siinä sitten, se jos mikä on rentouttavaa puuhaa. Näihin hevosmaisiin tunnelmii onkin sitten hyvä päättää haastattelu ja sitten voikin vaikka laukata levykauppaan ostamaan Visions Of Eden.



Kotisivu: www.virgin-steele.com
Julkaistu: 2006-09-12
Toimittaja: Sarita DeFeis