Haastattelut


Altaria - Uusia tuulia


Mitä tapahtuu, kun edellisenä päivänä keikka on toisella puolella Suomea, matkalla keskellä yötä hajoaa bussin rengas ja kiirettä pitää? Tapahtuu niin, että keikkapaikalle saavutaan juuri ja juuri ennen keikan alkua, jonka vuoksi setin aloitus vähän venähtää, mutta bändi ystävällisesti vetää sitten lyhyemmän setin jotta muiden aikataulu ei mene vituralleen. Näin kohtelias on Altaria.

Keikan jälkeen tavoitin kohteliaan ja erittäin mukavan basistin, Marko Pukkilan, backstagen ah niin ihanan viileän katoksen alta. Kumosin kassini sisällön pöydälle löytääkseni tarpeelliset tavarat, jotta tyhmien ja vähemmän tyhmien kysymyksien heittely voitiin aloittaa.

Koska kertaus on opintojen äiti, tähän heti alkuun on hyvä kerrata Altarian historian lyhyt oppimäärä. Marko tosin heti kärkeen huomauttaa, että ei sitä voi lyhyesti kertoa... No pitkästi sitten, kiitos! Altaria ja rumpali aloittivat 2000, ja nämä veikkoset olivat soittaneet yhdessä jo 90-luvulla bändeissä. Biisejä oli valmiina kolme tai neljä kun Altaria päätettiin pistää kasaan. Biiseistä ajateltiin tehdä demo/omakustanne kunhan ne ensin nysvättiin valmiiksi. Hemmot kutsuivat tuttuja studioon vetämään biisit nauhalle, jonka jälkeen tehtiin muutama keikkakin.

- Siitä se lähti. Nyt on kolme levyä julkaistu.

Uusin albumi on saanut parhaimman vastaanoton. Ensimmäinen albumi joka tuli vuonna 2003, kuulosti kuulemma aika pitkälle siltä miltä pojat halusivatkin Altarian kuullostavan. Toinen levy olikin enemmän poppimainen, mutta se olikin entisen kitaristin visioimaa Altariaa.

- Fallen Empire on ikään kuin paluu juurille, se oikea Altaria, missä on rankemmat kitarasoundit ja enemmän syntikoita.

Mieleeni juolahti, että olin nähnyt Altarian aiemmin Tavastialla, kun Urban Tale soitti herrojen lämppärinä. Tämä nimenomainen keikka on tähän saakka ainoa Helsingissä vetäisty setti. Kysymys kuuluukin, miksi? Hyvä kysymys, seuraava. Tähän mitä ilmeisin syy on se, että ei ole ollut kysyntää. Jossain vaiheessa oli jotain vääntöä Nosturille, mutta aikataulut menivät Janin (ex-kitaristi) kanssa pahasti ristiin. Syyskuussa on tulossa kuitenkin vähän suurempi Suomen-kiertue, joka käsittää 16 keikkaa neljän viikon aikana. Helsinkikin on tässä kietuelistassa mukana. paikkana on On The Rocks.

Ja kun aikatauluista ja niiden ristiinmenosta on jo ollut puhetta, niin on pakko ihmetellä että eikö ne nykyään muka mene ristiin? Taagehan laulaa myös Kilvessä.

- Kilpi on sen luokan bändi, että heidän kanssaan pystyy hyvin sopimaan aikataulut sopiviksi, ainakin vielä toistaiseksi. Kaikkihan on loppupelissä kiinni Altarian muista hemmoista sekä Taagesta. Aikataulut saa sopimaan yhteen kun vain tahtoo. Janin kanssahan oli se ongelma että Sonata oli jo niin suuri nimi, että oli Japanin, Etelä-Amerikan ja USA:n rundia, joten kaikki aika käytännössä katsoen alkoi mennä Sonatan kanssa, joka luonnollisesti vaikutti negatiivisesti Altariaan. Altariahan silloin oli kehittyvä bändi, jonka suosio oli kasvamassa. Uuden albuminkin nauhoitus venähti melkein vuodella.

Mitenkäs sitten tuo levynkansi -osasto? Ne tekee kuka? Altarialla on kuulemma hovinysvääjä Jason Englannissa, joka on tehnyt toisen ja kolmannen albumin kannet.

- Mun mielestä kannet synkkaa hyvin musiikin kanssa. Mulla yleensä on selkeä visio tulevasta kannesta, josta sitten kirjotan suurin piirtein romaanin. Siitä sitten lähdetään tekemään kantta.

Sitten pääsemmekin biisiosastolle ja niiden tekoon. Onko se nyt muka niin hankalaa kun kaikki aina väittää? Rajalan mielestä ei ole. Toki voihan ne biisit vaikeastikin tehdä. Biisin teko on kuulemma julmetun yksinkertaista, muutama kitarariffi ja niin pois päin. Altaria satsaakin enemmän laulumelodiaan, joiden he soisivat jäädä ihmisten päähän junnaamaan. Altarialle biisinteko on siis aina ollut helppoa ja heillä onkin enemmän materiaalia kuin mitä ikinä on levytetty.

Hyvin monella bändillä on albumeillaansa tosi tujut taustalaulut. Sitten kun rytmiryhmä pomppaa lavalle, niin taustalaulut ovat usein miten pelkkää pihinää (poikkeuksena Tad Morose), ja tämäkös ottaa nuppiin sillä musiikki pääsee siinä jotenkin lässähtämään. Altarialla tätä kauneusvirhettä ei ole. Onkohan herra Rajala huomannut saman vai olenko minä luulo- tai kuulotautinen? Voisikohan tälle tehdä jotain?

- Jaa'a, enpäs oikein tiedä, sehän on jokaisen bändin oma asia. Jos pitää levyille tunkea niin paljon laulu- ja syntikkajuttuja, että niitä ei voi livenä toteuttaa niin kannattaa miettiä, että pitäisikö ottaa taustanauhat käyttöön. Mutta jos käyttää taustanauhaa, biisi ei pysty elämään lavalla, se on se sama tempo joka biisissä ja inspiroinnille tai vähän reippaammalle temmolle ei jää tilaa.

Altaria onkin päättänyt vetää liveä koko ajan. Onhan joka levyllä taustalauluja jonkin verran muttei kuitenkaan niin paljoa etteikö niitä saisi toimimaan myös lavalla. Jokainen taplaakin omalla tyylillään.

- Niin no, onhan niitäkin bändejä jotka vetää lavalla taustanauhalta enemmän tavaraa kuin laki sallii....

Entäpä sitten Altarian tulevaisuus, miltä se mahtaa näyttää? Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää Rajalan mukaan aika julmetun hyvältä. Toisen albumin jälkeen meininki oli vähän mitä sattuu. Olihan sitä tarjolla jotain Euroopan rundia ja isoja festarivetoja, mutta nehän sitten kaatui Janin Sonatan kiireiden takia, jolle ei tietenkään voinut mitään. Divinityn jälkeen Altaria ei tehnyt keikan keikkaa, joka luonnollisesti potutti jonnin verran. Silloin tulevaisuus näytti vähän siltä että mitäköhän tästä tulee? Tällä hetkellä näyttää huomattavasti paremmalta, kun bändissä on toimiva kokoonpano, Euroopan rundi alla ja syyskuussahan on se jo kerrottu Suomen rundi. Vaikeaahan se on arvuutella mitä tapahtuu neljännen albumin jälkeen, joka julkaistaan 2007 kesällä mikäli aikataulussa pysytään. Altaria on neljännen albuminsa jälkeen levy-yhtiöllisesti sitten vapailla markkinoilla, nykyinen sopimus kun päättyy tuon tulevan pläjäyksen jälkeen.

- Sitten katotaan josko joku lafka olisi meistä kiinnostunut.

Jaa että Altaria ei aio sopimuksen päätyttyä jatkaa nykyisellä levy-yhtiöllä?

- En mä niin sanonut, mutta katellaan vaihtoehtoja.

Vaihtoehtojahan toki pitää olla! Altarian nykyinen lafka on keskisuuri, ja se mitä heidän kanssaan pystyy saavuttamaan, on periaatteessa jo saavutettu. Mikäli Altaria haluaa tästä eteen päin, pitäisi kyllä saada uusia tuulia siipien alle. Se voikin sitten olla yllättävän vaikeaa vaikkakin levyjä on jo alla. Bändejä, jotka levyttää, on kuitenkin ihan jumalaton määrä. Isommat lafkat taas tänä päivänä pyrkii vähentämään bändejä, joten hommahan vaikeutuu entisestään. Toisaalta taas jo levyttäneen bändin on helpompi saada diili isommaltakin yhtiöltä kuin vasta-alkaneen. Levy-yhtiöhän joutuu kasvattamaan juuri aloittaneesta bändistä myyntituotteen, kun taas jo vähän nimeä omaava bändi on puolivalmis myyntituote. Noh, oli niin tai näin, hankalaa se on kuitenkin.

Hetken vielä ihmeteltyämme levy-yhtiöitä ja sopimuksen saannin kiemuroita alkaa aika olla lopuillaan, joten luovutan viimeisen sanan joka on tunnetusti vapaa. Viimeisen sanan ilmoille saa kajauttaa Altarian uusi kitaristi.

- Halibatsuippa vaan kaikille!

Jaahas... Voiko sitä enää selkeämmin sanoa? Ei välttämättä, joten päätän kerätä rojuni ja luuni ja suunnistaa muualle. Jäämme siis innolla odottamaan seuraavaa Altarian albumia, Suomen kiertuetta ja sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


Kotisivu: www.altariamusic.com
Julkaistu: 2006-07-31
Toimittaja: Sarita DeFeis