Haastattelut


Pekka Productions - Aloittelevan levymogulin aatteita


Toisen kokoelmansa julkaissut Pekka Productions on uusi pelaaja suomalaisen hardcoren ja punkin kentällä. Eräänä kauniina päivänä otin härkää sarvista ja houkuttelin pääpiru Sauli Hirvosen olutpulloa hyväksikäyttäen puistoon, jossa tenttasin mieheltä paljonko kello on. Lopputulos oli hämmentävä paketti aikuisen miehen mietteitä musiikista ja elämästä.

Kerro hiukan itsestäsi ja miten päädyit kokoamaan punkkareita ja muita häiriköitä samalle levylle?

- Mä oon 27-vuotias lahtelainen komistus ja toi ideahan ei ole kovin uusi...

Tehdä kokoelmia vai?

- Haha, niin. Muistaakseni se oli just sillon 1800-luvun lopulla, kun John Compilation...Siis ensin oli ideana tehdä 7-tuumainen, mutta homma ei oikein edennyt mihinkään. Vuodet vieri ja bändejä tuli lisää ja alko tuntumaan siltä, kun julkaisi ton You Gotta Start Somewheren ilman mitään kummempia ongelmia ja viime vuonna oli Lahen 100-vuotissynttärit, että nyt ois hyvä ajankohta repästä tähän tämmönen Lahti-aiheinen kokkari. Sitten kyselin jengiä messiin ja kaikki oli, tottakai, mukana. Viimevuonna, ns. Lahden juhlavuonnahan se ei tullu, mutta ei se nyt niin justiinsa ole. Tää on ollut niin sanotusti pitkä prosessi, yllättävänkin, mutta ei mitään suurempia takaiskuja ole tullut. Kunhan sitä nyt saisi sitten kaupaksikin.

Onko Lahden ulkopuolella ollut kiinnostusta tällaista Lahti-aiheista kokoelmaa kohtaan?

- Kokoelmissa on usein se vaarana, että siitä tulee sellanen halppistuotetun olonen, jossa on sitä sun tätä, mutta tässä on kaikki materiaali ihan nauhotettu tätä varten, kahta biisiä lukuunottamatta. Ehkä tätä ei tarttis nähä Lahti-kokoelmana, vaan tää on ihan punk ja hardcore –kokoelma, jossa viitekehyksenä toimii sitte Lahti. On sitä keikoilla kyselty, mutta mä oon jotain mutissu ja juossu karkuun ja paskonu housuun.

Millaisia haasteita julkaisutoimintaan siirtyminen on tuonut ja mikä toimii ajavana voimana?

- No, ajavana voimanahan tietysti egon pönkitys. Sehän saa vaikka mitä aikaseks. Haasteita... No toki siinä on omat riskinsä, se kuitenkin sitoo pääomaa. Sä pistät rahaa menemään niin kauan kunnes se tulee ulos ja sitten sen jonku pitäs ostaakki. Nykyään ku saadaa internetin kauttaki niin helposti ja voi polttaa tällasta materiaalia. Ekan kokoelman kohalla meni yllättävän helposti, et se saatiin tosi nopeesti pihalle. Toki kokoajan tulee uutta asiaa ja riskit pitää minimoida. Virheitä tulee aina, mutta niistä pitää oppia. Suurin ongelma on varmaan ollut se, että ei osaa laittaa oikeaa deadlinea. Tänhän piti tulla ulos jo marraskuussa, mutta se on venynyt, että ehkä sellanen kokonaisvaltanen kontrollointi pitää saada tiukemmaksi.

Millaista on pyörittää pienlevy-yhtiötä Suomessa tällä hetkellä ja tällä musiikin alalla?

- Aivan perseestä. Mä en ymmärrä miks mä siihen alunperin lähin, varmaa just sen egon pönkityksen takia, että nyt laitan Pekka Productionsin ja saan huomiota ja naisia. Mitään en oo saanu vielä, enkä tuu saamaanka varmaan. Toi pyörittäminen on aika vahva ilmaisu. Ei tää oo sellasta, että herään aamulla, laitan koneen päälle ja tsekkaan faxit. Kyl se melkee menee vaa siinä kaiken muun tekemisen ohella, koittaa handlata niitä asioita oikeella tavalla. Ainoot riskitekijäthä täs on vaan noi rahajutu, mut muuten menny oikee hienosti. Sellasta puuhasteluahan tää tällä hetkellä vaan on.

Oletko ajatellut laajentaa toimintaa ja keskittyä enemmän tuohon julkaisutoimintaan?

- Itseasiassa sen verran voin paljastaa, että tässä on nyt jotain suunnitelmia yhen toisen levy-yhtiön kanssa fuusiosta, mutta ei siitä sen enempää voi sanoa rakkaille lukijoille ja muille, jotka tätä paskaa selailee. Mutta tarkoitus olisi hiukan tehostaa ja julkaista muutakin kuin kokoelmia.

Eli kasvu on mielessä?

- Kyllä, jalkojen väliin.

Millaista on toimia tuossa genressä? Onko punk ja hardcore –väen kesken solidaarinen meininki vai onko puurtaminen epäkiitollista raatamista?

- Sanotaan, että päällisin puolin homma skulaa, mutta Suomessa on niin pienet piirit, että väkisin tulee jossain vaiheessa eturistiriitoja. Tähän asti homma on toiminut kuitenkin hyvin.

Punk ja hardcore –skene voi hyvin ja uusia, hyviä bändejä tulee kaiken aikaa. Miten toimintaa voisi parantaa?

- Juu, kyllähän se on hyvällä mallilla. Ehkä se johtuu siitä, että uusia yrittäjiä tulee ja tällaset vanhemmat, jos ei laske 80-luvun juttuja, metallisemman hardcoren vääntäjät alkaa olla jo vakiintuneemmissa elämäntilanteissa, jossa käydään töissä ja on sitä ylimäärästä rahaa julkaista ja järjestää juttuja. Mutta just ku mainitsin, että Suomi on pikku paikka, ni enemmä on, esimerkiksi Unity Bookingsin ja Fullhousen toimesta, tonne ulkomaille yritystä. Se on ehkä se vuorovaikutus, että vaikka me asutaan täällä saarella, ni tarvitaan yrittäjiä, jotka lähtee rakentamaan sitä siltaa tonne muualle. Homma toimii tällä hetkellä oikeestaa helvetin hyvin. On tavallaan ne omat pikku piirit, mut osataan toimia myös piirien välillä. Ei tarvi kaikista pitää, mutta kunhan osaa hoitaa asiat ku aikuiset. Jokainen tekee mitä tykkää ja se vie tätä asiaa eteenpäin.

Miten tulevaisuus? Kuinka aika jakautuu julkaisutoiminnan ja bänditoiminnan kesken?

- No aika jakautuu silleen, että 90 prosenttia ajasta mä wänkkään ja sitte yheksän prosenttia menee siihen ku mä syön sipsejä. Mutta, se yks prosentti, se aika pien mut tärkeä osa, aatellaan musatouhuja. Pekka and the Other Losers'han on ihan sellanen puuhastelubändi, se on ollu jo viisi vuotta pystyssä. Käydää sillon tällön soitteleen ja tehää jotain joulusinkkuja ja biisejä kokoelmalle. Kyllä se koko ajan kuitenki pinnan alla pyörii ja nyt kesällä ois tarkotus tehä ehkä ihan keikkakin. Se on sellanen positiivisella tavalla ikuisuusprojekti, et käydään sillon tällön vähä läiskimässä soittimia. Nyt on vähä tyyli muuttunu, että ei mitään emoa, mutta vähän yksinkertasempaa. Enemmä tekijöiden näköstä. Onhan tossa jotain julkasujuttuja ollu mielessä, mutta niistäkään ei uskalla vielä sanoa mitään. Taustalla kuitenkin tapahtuu ja työskennellään ahkerasti. Tuo levy-yhtiöhomma on varmaan se, mihin tulee enemmän panostettua. Siinä ei tarvi kuitenkaan tehä niin paljoa, riittää ku netin ääressä hoitaa asioita, eikä tarvi lavalle mennä nolaamaan itteään.

Olisiko jotain loppusanoja?

- Uusille kideille sen verran, että kannattaa tarrautua niihin vanhempien ”ohjenuoriin”, esimerkiksi keikoilla ja keikkojen jälkeenkin. Mun mielestä uudet tyypit pitäs toivottaa tervetulleeks, esimerkiksi keikoilla, kiihkeällä suudelmalla.

Kiitos Sauli, tämä oli mielenkiintoista!

- Ole hyvä.


Kotisivu: www.pekkaproductions.com
Julkaistu: 2006-06-06
Toimittaja: Olli Ripatti