Haastattelut


Children Of Bodom


Children Of Bodom ei enää ainakaan Suomessa pahemmin esittelyjä kaipaa. Yksi kotimaisen metallin menestyneimmistä bändeistä julkaisi hiljattain neljännen albuminsa Hate Crew Deathroll, joka meni samantien listaykköseksi. Kävimme kyselemässä bändin toiselta kitaristilta Alexanderilta (A) bändin kuulumisia.

-Heti kättelyssä onnittelut ensimmäisestä Suomen virallisen albumilista ykköstilasta.

A: Kiitos. Oli se hienoa kuulla, että Robbie Williams on kakkosena. Se oli vielä hienompaa kuin se, että itse oltiin ykkösenä.

-Henkilökohtaisesti en kyllä yllättynyt tuosta. Itse asiassa päin vastoin. Olisin ollut aika ihmeissäni, jos levy ei ykköseksi olisi kiilannut.

A: Itse en tuota osannut odottaa, vaikka tiesinkin sen myyneen hyvin heti alkuun. Se varmaan putoaa koko listalta ulos heti ensi viikolla. Yleensä meidän levyt ovat myyneet heti ilmestyessään melkein koko määrän. Sen jälkeen ei sitten paljoa ole enää mennytkään. (Ennustus meni muuten pieleen. Haastattelun teko hetkellä levy oli siis juuri julkaistu. Nyt levy onkin keikkunut listan kärjessä jo kolme viikkoa.)

-Ensimmäinen albumikultalevy on varmaankin tulossa. Onko tuolla jotain merkitystä?

A: Onhan se hienoa, mutta ei sillä meihin varsinaisesti vaikuta. Enemmänkin nuo markkinointi-ihmiset sitä seuraavat.

-Nousee bändi silloin kuitenkin lopullisesti raskaaseen Suomi-sarjaan.

-Kävitte pitkään neuvotteluja levydiilistä, kun Spinefarmin sopimus meni umpeen. Lopulta kuitenkin päädyitte jatkamaan Spinellä.

A: Tuo sopimuksen viilaaminen oli todellista paperisotaa, kun sopimusluonnoksia läheteltiin edestakaisin Saksan ja Suomen välillä. Siksi siihen meni aikaa niin paljon. Käytimme ensimmäistä kertaa manageripalveluja tuolloin. Kyseinen manageri on saksalainen ja siinä tehtiin käännöksiä useampaan otteeseen. Seitsemän kuukautta siinä meni sellaiseen papereiden pyörittämiseen, mistä me ei itse tajuta yhtään mitään. Siinä pitääkin luottaa hemmoon, joka tuon hoitaa. Tämä heppu on ainakin toistaiseksi hoitanut hommansa hyvin. Hän hoitaa myös Stratovariuksen asioita.

-Oliko paljon todellisia vaihtoehtoja tarjolla?

A: Olihan siinä muutamia ihan varteenotettavia ehdokkaita. Spinelle kuitenkin haluttiin alusta alkaen päätyä yhtiön nykyisen maailmanlaajuisen kontaktin takia. Haluamme kuitenkin siirtyä taas uudelle tasolle. Onhan tässä omat riskinsä, mutta uskon, että kaikki menee hyvin. Japanin ja Englannin Universal on jo tuon lupautunut julkaisemaan.

-Amerikka onkin niitä harvoja paikkoja, jossa Bodom ei vielä juurikaan ole nimeä saanut.

A: Sinne meneminen tarkoittaa kyllä kaiken aloittamista alusta. Olemme menossa sinne yhdelle promofestivaalille käymään maaliskuussa. Toivottavasti saataisiin jonkinlainen jenkkirundi aikaiseksi.

-Uusi levy on huomattavasti suoraviivaisempaa kuin aikaisemmat. Onko tuota haettu vai onko siihen ajauduttu?

A: Se on kyllä suoraviivaisempi ja omasta mielestämme tämä on ehdottomasti meidän raskain levy ja sitä on kyllä haettukin erilaisilla voimariffeillä ja kitaroita alaspäin virittämällä. Melodioita ei ole kuitenkaan unohdettu. Levy onkin meidän paras kokonaisuus. Kaikki on tasapainossa keskenään. Tällainen tästä tuli, jotkut pitää ja jotkut vihaa.

-Kitarasooloja diggailevat varmaankaan eivät levystä niin paljoa pidä.

A: Noissa biiseissä ei soolot ole enää itsetarkoitus, vaikka onhan siellä mukana hienoja tilumelodioita.

-Onko bändi jo todistanut osaavansa soittaa, joten sitä ei enää tarvitse erikseen näyttää?

A: Ehkä vähän niinkin. Ei biisejä sen ehdoilla ole kuitenkaan tehty. Voi olla, että se on tiedostamatonta ja uskaltaa heittää joukkoon sellaistakin osaa, joka vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään. Joku on kanssa valittanut siitä, että ”onpa täällä nyt mukana sitten hienoja teknosoundeja”. Ei tuotakaan kuitenkaan tule pelätä. Jos syntsa sopii hyvin johonkin, niin miksei sitä voisi siihen laittaa. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää. Emme halua kuitenkaan kangistua aikaisemmin asetettuihin kaavoihin.

-Joidenkin mielestä se on huono asia, jos kaikki ei olekaan samanlaista kuin aikaisemmin. Uskottavuus muka menetetään siinä vaiheessa, kun jotain mennään muuttamaan.

A: Kokonaisuutena tämä on kuitenkin paljon monipuolisempi kuin aikaisemmin.

-Levy nauhoitettiin taas vaihteeksi Astia-studiolla. Oliko jotain erityistä syytä mennä takaisin tuttuun ympäristöön?

A: Alunperin kun aloimme miettiä tämän levyn nauhoitusta niin tarkoitus olikin mennä takaisin Abyss-studiolle. Peter Tåtgren ei kuitenkaan enää pyöritä paikkaa eikä siitä tullut lopulta sitten mitään. Joten palasimme takaisin tuttuun ja turvalliseen. Täytyy kyllä myöntää, että Follow The Reaperin ongelma oli se, että se on liian hutaisten tehty. Peter on liian kiireinen mies eikä se ehtinyt keskittyä ehkä tarpeeksi tuohon projektiin. Anssi Kippo puolestaan on sellainen tyyppi, joka jaksaa etsiä sitä täydellisyyttä. Tuollakin levyllä on vedetty noita riffejä niin, että on soitettu 20 kertaa sama osa ja sitten valittu niistä. Anssin kommentit voivat kuitenkin olla sellaisia, että tuo oli täydellinen, mutta kokeillaan, jos siitä saisi vielä paremman. Jos tuolla saa jotain tehtyä niin voi olla varma, että se on loistavaa tavaraa.

-Oliko pelkoa siitä, että levy kuulostaisi taas liian samalta kuin aikaisemminkin?

A: Tuo oli alunperin se syy, miksi Follow The Reaper tehtiin Ruotsissa. Halusimme murtaa sen Pyhän kolminaisuuden (Spinefarm-Astia-Finnvox). Anssille annettiin ohjeet, että mukana täytyy olla tiettyä rosoisuutta ja siinä onnistuttiin hyvin tällä kertaa. Ehkä joissakin asioissa Anssi oli hieman tiukka, mutta se on hyvä niin. Anssi on kyllä maailman tarkin ihminen kuulemaan virheitä soitossa. Juuri sellainen mies pitää paikalla ollakin. Hän onkin varmaan maailman ainut ihminen johon me luotamme täysin.

-Oliko levyn suhteen paineita?

A: Sanotaan, että tämä oli helpoin levy tehdä. Edellisen levyn aikana Laiholla oli vähän sellainen olo, että ovatko nämä nyt tarpeeksi hyviä biisejä. Nyt studioon mennessä olimme treenanneet niin paljon, että joka jätkä oli täysin varma omasta osuudestaan. Studiossa ei sitten tarvinnut enää treenata. Muutenkin nauhoitus meni täysin ongelmitta. Tehtiin muutama biisi kerrallaan, että jokaisella oli koko ajan jotain tekemistä paitsi Jaskalla, joka painelikin sitten mökille. Koko nauhoituksiin meni yhteensä kuusi viikkoa.

-Ilmeisesti levyyn ollaan tyytyväisiä?

A: Tämä on ensimmäinen kerta, kun jokainen bändijätkä on levyyn täysin tyytyväinen. Aikaisemmin on aina ollut jotain mikä on jäänyt hampaankoloon.

-Levyltä lohkaistaan jälleen video. Ja tälläkin kertaa kyseessä ei ole sinkkubiisi vaan Needled 24/7. Millainen video on luvassa?

A: Tässä kävi taas niin, että bändillä ei hirveästi ollut tietoa mitä tuleman pitää. Meille sanottiin, että menkää tuonne, siihen aikaan ja siellä on sitten tämä heppu, joka tekee videon. Hiukan ennen kuvauksia meille selvisi, että tuo meinataan kuvata jossain sirkuksessa. Ei oikein innostuttu asiasta. Olen nähnyt tuosta nyt joitakin yksittäisiä osia ja mukana on ihan soittokuvaa ja jotain lävistäjiä. Sama ohjaaja on tehnyt myös Nightwishin videoita. Videoon on yritetty luoda jonkinlaista painajaismeininkiä.

-Olette lähdössä kiertueelle tässä lähiaikoina. Aika pitkälle sellaiselle vielä. Kolmessa kuukaudessa kierretään ympäri maailmaa keikka joka toinen päivä –tahtiin. Alkaako tuo jo tuntua työltä?

A: Onhan tämä työn tekoa ollut jo jonkin aikaa, mutta hauskaa sellaista. Meidän paikka on kuitenkin lavalla. Silloin olemme parhaimmillamme. Enemmän nämä haastattelut työltä tuntuvat. Nyt on hirveä hinku päästä lavalle, kun viime vuosi meni aika vähällä keikalla.

-Nähdäänkö Bodom Suomessa festareilla?

A: Käsittääkseni Provinssi ja Tuska on tänä kesänä ohjelmassa. Noista on ollut puhe. Pienellä varauksella nuo kuitenkin ovat.

-Loppuun vielä terveisiä lukijoille.

A: Tulkaa ihmeessä ihmettelemään maalis-huhtikuussa keikalle.

Uusi albumi Hate Crew Deathroll on nyt kaupoissa ja Suomea bändi kiertää 21.3.-5.4.


Kotisivu: www.cobhc.com
Julkaistu: 2003-01-30
Toimittaja: Tero Kallio