DJPP – Mies, sämpleri ja parikymmentä räppäriä

DJPP teki albumillisen hiphopia ja pyysi pariakymmentä räppäriä kirjoittamaan kappaleisiin riimit. Noise.fi tapasi miehen ravintola Juttutuvassa pari päivää Tuottajalevyn ilmestymisen jälkeen. Seuraavassa DJPP kertoo hiphopista, uudesta levystään ja mahdollisesta yhteistyöstä amerikkalaisten räppäreiden kanssa.

Kuvataideakatemiassa opiskelevan DJPP:n päivä on ollut kiireinen. Hän on suunnitellut koulussa promojulisteen, jota hän nyt näyttää digikameransa näytöltä. Nelivärijulisteessa näkyy tyyliteltyjä kuvia tutuista kasvoista: Raimo, Edu Kehäkettunen, Ruudolf – itse asiassa kaikki DJPP:n tuoreella Tuottajalevyllä räppäävät artistit.

– Mä painoin näitä parin neliömetrin kokoisia julisteita kolmisenkymmentä kappaletta. Sitten kävin heittämässä niitä levykauppojen seinille. Eikö olekin siisti?

On toki, sitä ei voi kieltää. DJPP:llä on monta rautaa tulessa joten sovimme, että tässä haastattelussa puhutaan ainoastaan musiikista. Ja mieluiten vain hiphopista. Se ei ole helppoa, sillä mies on menestyneen Uusi Fantasia -elektroyhtyeen toinen puolisko.

– Mä ostin ensimmäiset hiphop-levyni Tunnelin levystä kaverin yllyttämänä kasarin lopulla. Frendi osti Eric B & Rakimin levyn, mun ostoskoriini päätyi Mc Hammeria ja Numarxin levy

Tuolloin kasarirock oli kuitenkin pääasia, ja DJPP:n levysoittimessa pauhasi tehosoitossa Iron Maiden. Myöhemmin tilanne muuttui.

– Mä kelailin lukion ensimmäisellä, että en enää koskaan kuuntele heavya ja myin kaikki Metallicat ja Iron Maidenit pois. Kuukausi sitten tuli kova ikävä tuota kamaa ja kävin ostamassa Stokkalta Metallican Justice For Allin, Master of Puppetsin ja Ride the Lightningin.

Kitarasta koneeksi

DJPP treenasi ala-asteella kitaraa ja perusti kavereidensa kanssa progebändin. Homma kaatui myöhemmin bändikämpän puutteeseen ja kitara lojui sängyn alla neljä vuotta soittotaidon samalla ruostuessa.

– Mulla oli hyvä kitara, jonka vaihdoin musiikkikaupassa päittäin sämpleriin. Tuolloin elettiin vuotta 1999.

DJPP oli jo pari vuotta aikaisemmin ostanut levarit ja mikserin ja hamstrasi levyjä helsinkiläisistä levykaupoista. Kitaran vaihto sämpleriin oli alkusysäys, joka johti myöhemmin myös Uuden Fantasian syntyyn.

– Funkiestista vuonna 1997 hankittu Fintelligensin Finvasion/Vapaa tyyli -sinkku sai mut uskomaan, että räppiä voi tehdä suomeksi.

Sinkusta innostuneena hän teki hiphopia heti kun pääsi käsiksi sämpleriin. Ensimmäiset hiphop-biitit eivät kuitenkaan toimineet, vaan ne kuulostivat liian konemaisilta.

– Olen pyrkinyt biiteissä orgaanisempaan suuntaan ja tekemään rosoisempaa soundia. Aluksi sitä ajatteli, että jokaisen rummuniskun pitää olla tarkasti omalla paikallaan.

Vuosituhanteen vaihteessa alkoi sittemmin vähemmälle jäänyt räppääminen. DJPP sylki salanimellä riimejä yhdellä Sinisten Punaisten Miesten raidalla, joka julkaistiinkin myöhemmin.

– Mä räppään uudella levyllä vain Ruudolfin Thunderking-kappaleessa. Mä tuotan tällä hetkellä Edu Kehäkettusen albumia, ja Edu pakottaa mut myös kirjoittamaan riimejä ja räppäämään. No, jos mulla on puoli vuotta aikaa kirjoittaa, niin kai mä jotain asiallista saan kasaan.

Melkein kolme vuotta duunia

Ajatus omasta tuottaja-albumista syntyi, kun valmiita biittejä oli satamäärin.

– Mulla on tapana kokeilla, miltä mun biitit kuulostavat, jos niissä on räpit mukana. Otan hyllystä jonkun biisin accapella-version ja laitan sen mun taustojen päälle. Näin syntyi ajatus, että olisi siistiä tehdä oma tuottaja-albumi.

Ensimmäiset kappaleet Tuottajalevylle on nauhoitettu melkein kolme vuotta sitten, uusimmat muutama kuukausi ennen levyn ilmestymistä. Pari valmista raitaa jäi levyltä pois, koska räppärit eivät halunneet niitä julkaista. Liisanpuiston Kolean tekemä soolokappale oli hänen mielestään turhan yhteiskuntakriittinen ja Pietarin raita liian sisäänpäin lämpiävä.

Levynteon aikana DJPP on soittanut satoja puheluita ja patistanut räppäreitä kirjoittamaan riimejä. Ohjaksia ei ollut helppoa pitää käsissä pitkän projektin aikana. Ensimmäinen valmis kappale oli jo aiemmin mainittu Ruudolfin Thunderking.

– Projekti hieman venyi, ja Ruudolf jopa epäili mun albumin ilmestymistä. Siksi Rudy teki biisistä uuden version ja julkaisi sen omalla levyllään.

DJPP tarjosi jokaisen räppärin tyylille sopivia taustoja, mutta viimeisen sanan biitin valinnasta teki räppäri itse. Tuottajan mielestä sopivin biitti ei aina ollut räppärin mieleen.

– Annoin Raimolle viisi biittiä, joista yksi oli gangsta-vingutus, jonka ajattelin olevan ehdottomasti Raimon kamaa. Mutta levylle päätyikin kappale, joka on kaukana Raimon tavallisesta materiaalista. Siinä on mukana livenä soitetut Rhodesit ja kitarat.

Räppärit kirjoittivat riimit sellaisiksi kuin itse halusivat, DJPP ei puuttunut tekstien aiheisiin tai sisältöihin.

– Ainoa poikkeus oli Eevil Stöö, joka kysyi onko jotain valmista teemaa, että olisi helpompi kirjoittaa riimejä. Keksimme Asan kanssa jostain sananparren Venäjälle linkkejä. Asa meinasi ensiksi tehdä siitä itselleen kappaleen, mutta sain hänet suostuteltua tekemään biisin Stöön kanssa mun levylleni.

Mukana olevat räppärit ovat DJPP:n tuttuja tai kavereita, Stigg Dogg on entinen kämppäkaveri. Huilua Setä Koposen Puffaa, puffaa -kappaleessa soittava Jimi Tenorkin on entuudestaan tuttu: DJPP ja Tenor tutustuivat toisiinsa reilu vuosi sitten, kun Uusi Fantasia keikkaili Japanissa.

Rapakon taakse?

DJPP:n piti julkaista Tuottajalevy omakustanteena tai Penasol-levy-yhtiön kautta. Saman lafkan kautta ilmestyi aikoinaan DJPP:n ensimmäinen elektroraita. Yhteistyö Monsp Recordsin kanssa alkoi DJPP:n Steen1:n ja Saimaa-yhtyeen sinkulle tekemän remiksin myötä.

– Soitin Monspin pomolle eli Kepelle Steen1 ja Saimaa -remiksiä ja siinä sivussa ensimmäisiä Tuottajalevylle nauhoittamiani kappaleita. Vielä samana iltana Kepe otti muhun yhteyttä ja sanoi, että Monsp haluaa julkaista levyni.

DJPP:n kehuu vuolaasti Monsp-lafkaa ja sen pomoa. Samalla hän kertoo, että ilman Kepen apua levyn julkaiseminen olisi vienyt ikuisuuden.

– Jos mulla meni kolme vuotta tehdä levy, niin kuinkahan pitkään olisi mennyt sen julkaisuun? Eikä mulla olisi ollut rahaa painaa levyä itse. Edellisestä omakustanteesta jäin vaarille velkaa tuhat euroa ja makselin sitä takaisin seuraavat vuodet.

Tuottajalevy on DJPP:n työnäyte mutta samalla läpileikkaus suomiriimiin. Mukana on vakavaa yhteiskuntakritiikkiä, arkista oman elämän kuvaa ja päihdehuuruista äijähuumoria. Millaisesta lyriikasta DJPP itse pitää eniten?

– Mä itse diggaan gangsta-häröilystä ja päihdehuuruisista riimeistä. Tuottajalevyn lempibiisiä en viitsi nimetä, sillä se ei olisi reilua. Mutta Stigg Doggin meiningistä olen pitänyt aina.

Vaikka Tuottajalevy on vasta hiljattain ilmestynyt, on uutta musiikkia jo työn alla. DJPP nauhoittaa Asan uutta levyä, joka ilmestyy Numbers Entertainmentin kautta. Pari klubiräppiraitaa on tekeillä Ruudolfille ja seuraava Uusi Fantasia -levykin jo valmisteilla. Se julkaistaan myös ulkomailla. Jos asiat sujuvat suunnitelmien mukaan, DJPP:n biittejä kuullaan tulevaisuudessa jenkkiräppäreiden levyillä.

– Boot Camp Clickin jäbät kävivät Suomen vierailullaan mun himassa kuuntelemassa biittejä ja pitivät joistakin. Törmäsin R.A the Rugged Maniin ravintola We Got Beefissä ja oli puhetta, että lähetän hänellekin taustoja. Mun ja Vakiosäätäjän on tarkoitus tehdä Jenkkeihin sämplevapaita biittejä, joiden tekijänoikeuksia ei tarvitse miettiä.

Kuinkahan moni suomalainen tuottaja haaveilee tekevänsä biittejä jenkkiräppäreille ja etenkin sellaisille, joita on itse kuunnellut vuosia? Varmasti jokainen. Mutta mitä DJPP tekee viiden vuoden kuluttua? Musiikkia vai kuvataidetta?

– Tavoitteena on, että mulla on silloin oma studio ja vakiintunut asema tuottajana. Pyrin siihen, että teen tasapuolisesti kuvataidetta ja musaa. Siisteintä olisi, jos tuottaisin taustat, kirjoittaisin riimit ja tekisin vielä kannetkin itse!

Mieleeni muistuu t-paita, jonka näin viime kesänä. Siinä luki kissankokoisin kirjaimin ”I Hate Multitalent People”.

Haastattelu julkaistu : 2006-03-28
Kirjoittaja : Panu Hietaneva

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua