Haastattelut


Amorphis - Kalevalan taikaa uudella laulajalla


Jo kunnioitettavan mittaisen uran suomalaisen hevin saralla tehnyt Amorphis on tullut jälleen tienhaaraan. Kun yhtyeen entinen nokkamiehes Pasi Koskinen ilmoitti jättävänsä bändin keskittyäkseen muihin projekteihinsa jäivät Amorphiksen fanit odottamaan mielenkiinnolla orkesterin seuraavaa liikettä. Kenet valittaisiin täytämään Koskisen saappaat ja miten miehistönvaihdos tulisi vaikuttamaan yhtyeen musiikilliseen linjaan? Vai jatkaako bändi yleensäkään?

Kaikkiin näihin kysymyksiin on nyt saatu vastaus, kun orkesterin uusi levy Eclipse on kauppojen hyllyillä. Vokalistin hommat perineen Tomi Joutsenen myötä koko yhtye tuntuu saaneen piristysruiskeen, sillä Eclipse on todella komea kokonaisuus, jolle on helppo povata menestystä. Muutamaa aiempaa levyä hevimpi soundi pukee Amophista paremmin kuin hyvin ja kappaleissa riittää voimaa.

Bändin kitaristi ja perustajajäsen Esa Holopainen kertoi ajatuksiaan uudesta levystä ja yhtyeen tulevaisuudensuunnitelmista.

Minkälaisissa tunnelmissa uuden levyn tekeminen sujui? Kauanko levyn äänittämiseen meni ja jäikö siltä biisejä ylikin?

- Biisejä jäi yli. Äänitimme 14 kappaletta, joista 10 valittiin levylle. Ei siinä mitään, äänitykset sujuivat aika mukavasti Sonic Pumpin uusissa tiloissa. Homma hoitui oikeastaan kahdessa sessiossa, ensin äänitettiin kaikki instrumentit sisään ja pidettiin pikku breikki, ja sitten Tomi rupesi Hietalan Marcon kanssa äänittämään lauluja. Se oli oikeastaan aika kivuton sessio, Karmilan Mikko miksasi sen sitten ja Jussilan Mika hoiti masteroinnin Finnvoxilla. Se oli tosi mutkaton studiorupeama, ei ollut mitään sen kummempia kommervenkkeja.

Teillä oli siis kaksi tuottajaa? Hietala laulutuottajana ja toinen muulle osastolle?

- No, ei meillä musiikin puolesta oikeastaan ollut, bändi tavallaan itse tuotti musiikin. Nino Laurenne oli siellä painamassa äänitysnappulaa, ja toki me Ninoltakin saatiin ihan hyviä vinkkejä noin ulkopuolisen näkökulmasta. Mutta Marcon panos oli aika merkittävä siinä miten ne laulut loppupeleissä onnistuivat, siellä on paljon hyviä stemmoja ja lauluideoita, jotka syntyivät vasta studiossa.

Miten vertaisit uusinta levyä muihin tuotoksiinne? Minusta kuulostaa kuin se olisi hevimpi kuin viimeisimmät levynne ja rokimpi kuin alkuaikojen levyt. Miten sijoittaisit Eclipsen diskografiaanne?

- Ehkä jonnekin Elegy- ja Tuonela-levyjen välimaastoon se noin musiikillisesti taitaa pudota. Tavallaan Tomin mukaantulon myötä soundimaailmakin meni taas vähän rankempaan suuntaan. Tomi ilmaisi mielenkiintonsa rankempaa laulutulkintaa kohtaan ja sitä kokeiltiin treeniksellä sovittaa uusiin biiseihin. Homma toimi aika mainiosti. Tietenkin soundimaailmaa sitten myös muokattiin palvelemaan laulajaa niin, että siitä sitten tuli itse asiassa huomattavasti rankempi, tai hevimpi, levy kuin pari edellista. Vaikutteet ovat kuitenkin ehkä enemmän omasta kataloogista kuin lähdetty hakemaan jostain muualta.

Nyt kun uusi laulaja tuli puheeksi, niin täytyy tietenkin kysyä hänestä. Miten vertaisit Joutsenta Pasi Koskiseen? Miten mies on vaikuttanut yleissoundiinne?

- Aika merkittävästi. Totta kai molemmat laulajat ovat sillä tavalla monipuolisia, että laulavat aggressiivisempaa laulua siinä missä melodistakin. Ihan noin soittajan näkökulmasta sellaisia selkeitä vertauksia on, että Pasin ääni pyöri keskialalla ja vähän korkeammalla, kun taas Joutsenen ääni on aavistuksen matalammalla, mutta molempia laulajia yhdistää se, että heillä on rekisteri aika laaja. Äänialaa siis löytyy. Tavallaan ehkä Joutsen eläytyy enemmän, jos näin voi sanoa. Häneltä löytyy sellaista herkempääkin puolta laulusta, kun taas Pasi meni aika rokkimeiningillä jossain vaiheessa. Siinä on ehkä ne erot, mutta molemmat laulajat ovat kyllä todella monipuolisia.

Mitä mieltä olet Koskisen uusista projekteista? Oletko kuunnellut vaikka Ajattaraa tai Shape of Despairia?

- Joo, siis Ajattaraa tietenkin jo silloin, kun Ajattara oli vielä aika alkuvaiheessa. Ajattaran ekan levyn kynnyksellä tuli aika paljonkin sitä kuunneltua, Pasihan sitä soitatti joka välissä ja jos ei ollut musiikkia, niin sitten se jurrissa lauloi niiden biisien sanoja ja aiheutti pahennusta. (naurua). Mutta hyvää materiaalia se on ja tosi pasimaista meininkiä.

- Shape of Despairista mä tykkään itse noin musiikillisesti, siinä on tosi makeita juttuja ja tuollainen doom-meininki on itseäni enemmän lähellä. Siitä tykkään itse asiassa aika paljonkin. Ja sitten on tietenkin Mannhai, jossa Pasi laulaa myös. Sehän on aika rokkimeininkiä, siinä se Pasin rokimpi puoli pääsee hyvin oikeuksiinsa. Pasilla on oikeastaan nyt... Siinä missä se lauloi ennen yhdessä bändissä kaikilla tyyleillä, niin nyt Pasilla on neljä aktiivista bändiä.

Uudesta laulajasta vielä, että teille tuli kuulemma aika paljon demoja ja vokalistiehdokkaita riitti. Mikä Joutsenessa loppujen lopuksi kiinnitti huomionne?

- Tomissa varmaan paino nimenomaan se äänirekisteri ja se, miten Tomi lauloi vanhoja biisejä treenikämpällä. Niistä demonauhoista ei oikeastaan löytynyt yhtään sellaista, joka olisi oikeasti ollut hyvä. Mutta en mä tiedä, Tomista me kuultiin frendin kautta ja tutustuttiin sillä lailla, että se ei ollut oikeastaan minkään demokuuntelun kautta. Silleenhän ne jutut yleensä syntyy, että kuulee jostain tyypistä ja sitten sitä kokeillaan.

Ja Joutsenella on yhä Sinisthra käynissä?

- Joo. En tiedä, Sinisthra on kai nyt vähän käymisvaiheessa tällä hetkellä, mutta kyllä ne treenaa ja on bändi aktiivinen aina silloin kun voi.

Uusi levy on siitä jännä, että se esittelee uudistuneen Amorphiksen, mutta toisaalta sillä on mukana myös jo kertaalleen haudattuja juttuja. Tällaisia ovat tietenkin Kalevala-teemat teksteissä. Miten te päätitte palata Kalevala-aiheisiin ja oliko Paavo Haavikon Kullervon tarina teille jo ennestään tuttu?

- Me tutustuttin siihen Haavikon versioon muutama vuosi sitten, kun ohjaaja Pekka Lehto oli tekemässä tv-elokuvaa Kullervosta ja se olisi ollut Rauta-Ajan päätöstarina. Silloin oli ideana, että me tehtäisiin siihen musiikki, ja sen tv-jutun piti perustua Haavikon tekstiin. Jotenkin se idea vesittyi, kun Lehdosta ei kuultu mitään, ilmeisesti rahoituspuoli jäi vaiheeseen. Nyt sitten kun rupesimme miettimään uusia aiheita, niin se idea Kullervosta sitten tuli esiin. Kun musiikkikin on taas enemmän folk-pitoista, ajattelimme, että sitä voisi ehkä käyttää. Sitten vaan ruvettiin katsomaan sitä Haavikon versiota ja miettimään, että miten sitä voisi soveltaa meidän musiikkiin. Lähestyimme myös Haavikkoa ja kysyttiin lupaa, ja Haavikko oli ihan innoissaan ideasta. Se oli oikeastaan se lähtölaukaus. Aloimme kunnolla katsomaan sanoja ja mietittiin, että mitkä aihepiirit Kullervon tarinasta sopisivat levylle. Hyvin se loppupeleissä toimi, musiikin ja tekstin synkka on oikeastaan tosi hyvä. Että onnistuttiin siinä paremmin kuin itse uskoinkaan.

Miten kattava kiertue teillä on edessä levyn timoilta ja aiotteko keskittää sitä johonkin tiettyyn maanosaan?

- Maaliskuussa on Suomen keikat ja huhtikuussa lähdetään Eurooppaa kiertämään, siinä on semmoinen kolmen-neljän viikon Euroopan rundi, ja sitten on kesäfestarit. Niitä onkin aika lailla, melkein joka viikonloppu ollaan buukattu kiinni. Sitten katsotaan loppuvuosi, sinne ei ole vielä löytynyt mitään. Kyllähän tossa on keikkaa nyt ihan tarpeeksi seuraavalle parille kuukaudelle, tai oikeastaan puolelle vuodelle.

Nyt kun Jenkeissä on suomalaisella hevillä pikkuisen aiempaa enemmän kysyntää, niin aiotteko suunnata myös sinne?

- Kyllä varmaan. Jenkkijulkaisu tulee kuukauden myöhässä, maaliskuussa, ja kyllä mä uskoisin, että loppuvuodesta viimeistään tehdään siellä taas jotain.

Itse näin teidät viimeksi keikalla joku vuosi sitten Louhela Jam -pikkufestarilla. Meikäläiselle tuli varsin nostalgiset muistot mieleen kun mm. Black Winter Day lähti soimaan. Miten itse suhtaudut aivan ensimmäisiin julkaisuihinne ja miltä tuntuu tänä päivänä soittaa vaikkapa sitä Black Winter Dayta?

- No, Black Winter Day on kyllä itselle sellainen aikamoinen henkilökohtainen riippakivi. Sitä on tullut soitettua niin monta kertaa, että... Onhan se aina hauska soittaa, mutta se alkaa mennä jo vähän turhankin rutiininomaiseksi. Mutta toisaalta kun me otettiin viime kiertueella ihan ekalta levyltä biisejä ohjelmistoon, joitain vanhoja biisejä joita ei oltu soitettu vuosikausiin, niin niitähän oli tosi hauska soittaa. Että kyllä niitä on ihan hauska vetää, mutta totta kai vaihtelu virkistää. Black Winter Day on sellainen biisi, mitä ollaan soitettu suht monella keikalla, että se on vähän semmoinen pakkopulla. Mutta kyllä toisaalta ymmärrän, että ihmiset haluaa sen kuulla.

Halusitko kehittää uudella levyllä kitaransoittoasi johonkin suuntaan? Kokeilitko joitain uusia juttuja?

- Ihan suoraan sanoen ei sillä ole hirveästi sellaisia juttuja, mitä olisi tavallaan keksinyt tai kehitellyt edellisen levyn tiimoilta. Enemmän se on sellaista vanhojen juttujen jalostamista ja osittain kierrättämistä. Akustisia kitaroita siellä on aika paljon ja soittajana tykkään niistä kovasti, se on mun mielestä tosi tervettä meidän musiikille, että niitäkin löytyy. Mutta sanotaan, että siellä on aika paljon delay-juttuja ja melodiakuvioita, jotka on tavallaan tuttuja vanhoilta levyiltä, mutta niitä on ehkä vähän jalostettu. Mitään suoranaisesti soitannollisia uusia juttuja ei välttämättä ole, ei tule ainakaan mulle mieleen. Kyllä se aika tavallisella amo-meiningillä menee.

Tulet isännöimään Finnish Metal Expossa putkivahvistinklinikkaa. Mitä siellä on luvassa?

- En mä sitä varsinaisesti isännöi, mutta olen siellä mukana. Siellä on kaksi sellaista kovan luokan gurua, eli Lerchen Petteri, jazz-kitaristi, joka on ihan mielettömän hieno kitaristi ja itse arvostan kyseisen miehen erittäin korkealle, ja sitten on Lassi Ukkonen, joka on oikea purkivahvistinvelho. Hän keskittyy siellä enemmän teoriapuoleen ja siihen, miten putkivahvistimen soundi syntyy. Minä ja Peter varmaan sitten enemmän demotaan. Ainakin toivottavasti meidän osuudeksi jää enemmän demota vahvistimia, mutta toki me vastaillaan myös kysymyksiin, mitä ihmisillä on. Mutta siellä on tosiaan kaksi minun listallani niin kovaa ukkoa mukana, että en voi kokea hostaavani sitä tilaisuutta.

Mitä vahvistimia itse tykkäät käyttää?

- Sen takia mä varmaan tuossa mukana olenkin, kun olen itse henkeen ja vereen putkivahvistinmies. Olen aina tykännyt putkivahvistimien soundista ja jonkin verran perehtynyt putkien maailmaan. Mä käytän itse Koch-merkkistä vahvistinta, se on sellainen hollantilainen pikkupulju, mulla on sellainen 120-wattinen. Se on sellainen firma, jonka kanssa mulla on ollut useamman vuoden yhteistyösuhde. Ne ovat hienoja vahvistimia. Mutta itselleni putkivahvistimet ovat sellainen friikkailun kohde, olen aina kiinnostunut uusista putkivahvistimista ja innokas kokeilemaan uusista putkista, miten ne vaikuttavat yleissoundiin.

Onko tämä klinikka jonkinlainen vanhan liiton vastaisku, kun nykyään kohtuullisen useat nuoremmat hevibändit ovat alkaneet käyttää transistoripelejä?

- Joo, ei ne transistorivahvistimet pääse lähellekään putkivahvistimen soundia, varsinkaan jos tarvitaan vähän äänenpainetta. Transistorivahvistimet yleensä kyykkää viimeistään siinä vaiheessa. Trankkuvahvistin on ihan hyvä, jos haluaa vaikka treenata jossain pienessä tilassa. Mutta kyllä se soundin henki lähtee putkista.

Osaatko vielä veikata, että mitä seuraavalta Amorphis-levyltä on odotettavissa?

- Itse asiassa me ei olla päästy vielä treenaamaan edes uuden levyn biisejä, on ollut vähän treenibreikkiä, saati että olisimme kehittäneet mitään uusia biisejä. Mutta kyllä mä uskon, että aika paljon samoilla jäljillä mennään kuin tälläkin levyllä. Tämä kuitenkin tavallaan esittelee Joutsenen uutena laulajana. Uusien biisien ja uusien tuulien kanssa sitten nähdään, että minkälaista seuraavan levyn matsku on, mutta kyllä mä uskon, että se kuitenkiin pyörii Eclipsen hengessä. Se, että tuleeko se levy olemaan enemmän akustista soundia vai rankempaa soundia, jää nähtäväksi.


Kotisivu: www.amorphis.net
Julkaistu: 2006-02-13
Toimittaja: Saku Schildt