Haastattelut


Jere & The Universe - Vanhan liiton meiningillä


Jostain syystä mieleeni on jäänyt erään turkulaista bändikilpailua tuomaroimassa olleen herran kommentti. Mies oli nimittäin ihmetellyt kuinka nykypäivänä ei löydy enää juuri lainkaan perinteistä Suomi-rockia soittavia bändejä. Asiaa hetken pohdittuani tulin samaan lopputulokseen: siinä, missä viime vuosikymmenellä löytyi vielä yksi jos toinenkin Eppu Normaalin jalanjäljissä kulkeva orkesteri, ovat ne nyt kadonneet lähes täysin.

Koska suomalaiset kuitenkin yhä arvostavat kyseistä musiikkityyliä, voidaan todeta, että bändikartassamme on täyttämätön aukko. Näin Jere & The Universellä on hyvä tilaisuus tehdä itsensä tutuksi suurelle yleisölle, etenkin kun Pauli Hanhiniemen Perunateatteri ilmoitti juuri hajoamisestaan. Työtä helpottavat myös Jeren kyvyt sekä sanoittajana että biisinikkarina. Onhan Suomi-rockissa teksti yhtä tärkeä kuin varsinainen sävellys.

Minkälainen on Jere & The Universumin syntyhistoria? Yhtyeen primus motor, Jere Ijäs, vastaa.

- Syksyllä 2002 oltiin Jaskan kanssa juteltu, että mentäis soitteleen kaksin rumpuja ja baritoniskittaa. Juho kertoi, että ois mukava, kun ois bänditouhuja, ja pyysin sitäkin messiin. Kesti aika kauan, että saatiin treenit aikaiseksi, mutta keväällä ääniteltiinkin sitten ekaa demoa, josta Pokolla varovaisesti kiinnostuttiin. Sitten vielä kesän lopulla, kun olin Mikko Virran kanssa keikalla, pyysin sitäkin bändiin.

Yhtye mieltää itse ammentavansa vaikutteita eniten alternative countrystä, mutta mielleyhtymät esimerkiksi Eppuihin ovat väistämättömiä. Jere itsekin myöntää tuntevansa Suomi-rockin suuruudet itselleen läheisiksi.

- Varmaankin siinä on jonkinlaista sielunveljeyttä. Oon diggaillut Eppuja kovasti. Eput on kitarabändi niin kuin mekin, ja jos ei nyt ihan suoraan, niin mutkien kautta Epuillakin on country-vaikutteita ainakin kitaroinnnissa. Mä oon kuunnellut paljon suomalaista rokkia, ja kyllä se varmaan kuuluu biiseistä. Suomenkielen rytmi on tosi erilainen englantiin verrattuna ja sekin varmaan sitoo meitä noihin vanhempiin suomirokkibändeihin. Mehän vedetään kuitenkin suomeksi, eikä mitään ihan teinimusaa.

Jere & The Universe nauttii eräänlaista vanhan liiton bändin mainetta paitsi musiikkinsa, myös työskentelytapojensa johdosta. Esimerkiksi studiossa yhtye käyttää mieluummin 16-raitaista analogimankkaa kuin Pro Toolsia. Tällainen asennoituminen kuvastaa hyvin yhtyeen yleistä suhtautumista musiikkiin.

- Meitä kiinnostaa sellainen hyvä vuorovaikutus ja yhteissoitto, se on tosi mielenkiintoista. Koitetaan hakea hyviä tunnelmia ja mennä eteenpäin sillä lailla vähemmän väkisin. Me ei haluta puunata musasta pois persoonallisuutta.

Uusimmalla Matkalla Tokioon -levyllä Jere onkin erityisen tyytyväinen sen livemeininkiin ja lämpimään soundiin.

- Siitä olen levyllä erittäin ylpeä, että se tuntuu kokonaisilta otoilta, koska soitettiin niin paljon livenä. Ja siitä, että sen äänittäminen sujui tosi hienosti. Pystyttiin parantamaan ottoja, kun välillä jäätiin vähän miettimään.

Yksi Matkalla Tokioon -levyn parhaista kappaleista on tunnelmallinen Helsinki. Kun Jereltä kyselee hänen suhteestaan pääkaupunkiimme, kuittaa hän asian lyhyesti.

- Täällä pääkaupunkiseudulla me kaikki pyöritään. Ja kyllä mä olen viihtynyt.

Yhtä tiiviisti mies vastaa uteluun bändin uran mieleenpainuvimmasta hetkestä.

- Sellainen voisi olla Tampereen Telakan keikka Musiikki & Media 2004 -tapahtumassa.

Jere & The Universen lähitulevaisuuteen kuuluu normaalia uuden matskun promoamista ja seuraavan levyn pohjustamista. Yhtye aikoo jatkaa valitsemallaan tiellä vielä hyvän aikaa.

- Kirjoittelen kovasti biisejä. Ei tulla tällä porukalla ainakaan ihan älyttömästi keikkailemaan, on niin paljon kiireitä. Mutta yhdessä pysytään.

Hyvä niin. Suomi-rockilla on siinä tapauksessa sittenkin tulevaisuutta. Vaan missä ovat muut genren tuoreet kasvot?


Kotisivu: www.jereandtheuniverse.com
Julkaistu: 2005-10-31
Toimittaja: Saku Schildt