Haastattelut


Beseech - Boråsin gootit minikiertueella Suomessa


Göteborg-soundin naapurista, Boråsista, saapui loppukesäiseen koleuteen Suomen minikiertueellaan goottimetallipumppu Beseech. Muikkukukon ja Hesburgerin syntysijoilla sekä Lammin Pellavarockissa bändi takoi tummia tunnelmiaan metalliväen korville ja länsirannikon keikkojen perusteella bändi on suotuisassa nousukiidossa. Samaisella kiertueella levyliikeketjun tiloissa Kuopiossa ja Turussa koettiin bändin kaikkien aikojen ensimmäiset akustiset keikat ja toisen niistä katsastaneena täytyy kommentoida, että bändin kannattaa vakavasti harkita akustisen materiaalin lisäämistä, siksi hyvin riisutut versiot toimivat ilman raskaita sähköisiä kitaravallejakin.

Ennen Turun Klubilla heitettyä keikkaa minulla oli ilo jutella mukavia bändin nokkamiehen, kitaristi Robert Vintervindin sekä laulajakaksikon, Erik Molarinin ja Lotta Höglinin kanssa.

Noise.fi:n lukijoiden puolesta todettakoon, että mitä lämpimin tervehdys ja tervetulotoivotus koleaan ja märkään Suomeen. Kuinka Suomen kiertue on tähän asti sujunut?

- Kiitos, kiitos. Säähän olemme jo tottuneet, mutta kiertue alkoi hieman synkissä tunnelmissa tullessamme lautalla Suomeen, jossa sattui pieni hässäkkä, mutta tästä ei kuitenkaan sen enempää, myhäilee Robert. Kiertue on sujunut hyvin ja akustiset keikat ovat olleet positiivinen juttu kaikin puolin, ovathan ne meidän ensimmäiset, Robert jatkaa.

Niin, mistä idea akustisiin keikkoihin oikein syntyi ja millaiselta palaute ja tunnelma on niistä tuntunut?

– Joo, saimme mahdollisuuden soittaa Levykauppa X:n myymälöissä Suomessa ja kaikki on todellakin mennyt hyvin, vaikka emme akustisia keikkoja ennen ole tehneetkään ja keikat ovat todella tuntuneet erilaisilta. Toisinaan on ollut melkoisen alaston olo soittaa niin lähellä yleisöä, Lotta toteaa.

- Akustisella keikalla olemme voineet improvisoida hieman enemmän ja tehdä sovituksista erilaisempia, kuin mitä biisit alun perin ovat, analysoi puolestaan Robert.

Uusi albumi Sunless Days sai päivänvalon näin loppukesästä. Millaiset fiilikset albumista on päällimmäisenä mielessä?

– Levy on jollakin tapaa soljuvampi ja ylipäätään olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Biisit ovat parempia, bändi soittaa paremmin ja kaikin puolin tunne on tosi hyvä. Kokeilimme uutta matskua uusissa tyyleissä ja studiotyöskentely oli kaikin puolin hyvin hedelmällistä aikaa, Robert kertoo.

– Joo, ja ylipäätään studiotyöskentelyn tunnelma oli parempi kuin aikaisemmin, Lotta komppaa.

Beseechin luomisvoima kumpuaa biiseiksi asti hyvin ruotsalaisella ”kaikki pelaa”-asetelman kautta.

– Kaikki antavat oman panoksensa biiseihin, jokainen voi esittää omia parannusehdotuksiaan ja ideoitaan, biisien teko on meille hyvin kokonaisvaltainen ja kollektiivinen prosessi. Samalla opimme toisiltamme, Robert sanoo ja jatkaa, että luullakseni nyt uuden levyn kautta olemme löytäneet melko lailla oman, haetun linjamme.

Bändejä rinnastetaan usein johonkin genren vastaavaan esiintyjään. Jotkut ovat löytäneet Beseechin musiikissa rinnastuksia Type O Negativeen, jotkut Lacuna Coiliin tai myöhäisempään Paradise Lostiin. Miten bändi itse suhtautuu rinnastuksiin?

–En välitä suoraan sanoen, jos meitä rinnastetaan johonkin toiseen bändiin. Jotkut osat musiikistamme varmasti saattavat kuulostaa samalta ja aina jos ei tiedä ja tunne bändin musiikkia paremmin, on helppo verrata sitä johonkin samanlaiselta kuulostavaan. Mielestäni olemme kombinaatio sitä ja tätä, kaikki bändit, joihin meitä on verrattu ovat mainioita, mutta tietysti meidän mielestämme teemme omankuuloista musiikkia. Samaan hengenvetoon on hyvin vaikea ajatella, ovatko edellämainitut bändit olleet meillä vaikuttajia. Olemme saaneet vaikutteita hyvin laajalta pohjalta, joten suoranaisesti en pistäisi bändimme syntyä ja toimintaa jonkun toisen bändin ansioksi, Robert kertoo.

Beseechin vahvuus on kahden laulajan, mies- ja naisäänen käyttö. Millä tavoin sitten päätetään, kumpi laulajista toteuttaa minkäkin laulumelodian kappaleissa?

– Jos meillä ei ole selkeästi valmiina ideaa siitä, kumpi vokalisoinnit tekee, kokeilemme kumpaakin, Erik kertoo.

– Joskus molempien samanaikainen vokalisointi on parempi, Robert jatkaa, eikä ylipäätään kahden laulajan mukanaolo ole lainkaan ongelma, vaan mahdollisuus, kaikki sanovat yhdestä suusta. Kahden laulajan käyttäminen ei ole silti syntynyt tietoisesta ideasta.

– Vuonna 1994 kokeilimme ensimmäisen kerran kahden laulajan käyttöä ja se tuntui toimivan. Siitä lähtien idea kasvoi jollakin tavalla oleelliseksi osaksi koko Beseechiä. Emme ole kuitenkaan ajatelleet sen olleen tietoinen idea, Robert toteaa.

Kuten bändin sävellyspolitiikkakin, myös lyriikoiden kohdalla noudatetaan kollektiivista toteutumista.

– Kenellä tahansa on toteuttamisen arvoinen idea, se otetaan talteen, Erik kertoo.

– Minä esimerkiksi saatan saada idean biisin aiheeksi ja kerron siitä Erikille. Muut bändin jäsenet saattavat myös antaa lyriikoihin oman panostuksensa, kertoo Robert bändin demokraattisesta linjasta.

– Lyriikoiden tekeminen on varsinaista tiimityötä, vaikka jotkut biisien aiheet saattavatkin olla hyvin henkilökohtaisia, kuten itseno kohdalla Lost-kappaleessa, Lotta jatkaa.

- Lost onkin uuden levyn parhaimmistoa. Kappale sai alun Lotan ja kosketinsoittaja Mikael Backin yhteisestä ideasta, jossa piano ja laulu olisivat laulun kantava rakenne. Tähän runkoon Lotta kirjoitti sitten tarinan ja lopputulos on hyvin herkkä ja kaunis, mutta myös hyvin tunnistettavan ”beseechmäinen”. Levyn toista ääripäätä käsittää Danzig-coveri Devil´s Plaything, joka päätyi levylle alun perin kitaristimme Manne Engströmin ideasta. Robertin mukaan biisi tuntui kaiken kaikkiaan yksinkertaisen hyvältä ja sopivalta, joten se päätettiin ottaa levylle mukaan.

Ylipäätään bändille on ajan mittaan kertynyt yhä enemmän radiosoittoa ja asemat varsinkin Tukholmassa ja Göteborgissa soittavat bändin musiikkia yhä useammin. Bändin musiikki saatetaan Ruotsissa paikoin rinnastaa esimerkiksi Lake Of Tearsin tai vaikkapa Tiamatin musiikkiin ja vaikkakaan bändin mukaan biisejä tehdessä tätä yhteyttä ei ajatella, saattaa edellämainittujen bändien menestys auttaa myös Beseechiä uran etenemisessä.

Tulevaisuus näyttää siis lupaavalta. Myös Lotan mukaan viimeisin pitkäsoitto on yhtyeen paras ja hän uskoo, että sen myötä ovet aukeavat suuremmille areenoille paremmin. Bändin seuraava suurempi haaste on kuitenkin löytää uusi levy-yhtiö, sillä Robertin mukaan nykyinen levy-yhtiö Napalm Records ei ole satsannut bändiin riittävästi panostusta ja täten bändi toivookin saavan suuremman levy-yhtiön tuen ja turvan, jotta suotuisa kehitys olisi myös taustojen avulla mahdollinen.

– Ylipäätään bändi haluaa kasvaa suuremmaksi ja tavoitteet ovat korkealla, joten miksipä sitä ei tähtäisi eteenpäin joka osa-alueella. Usko itseemme on kova, Robert toteaa.

Beseech on saanut julkaistua musiikkiaan myös elokuvaan, nimittäin vuonna 2002 bändin musiikkia kuultiin Alien Agenda 5-Alien Conspiracy -kauhuelokuvassa.

Onko bändillä suunnitelmia tai toiveita saada musiikkiaan julkaistuksi enemmän elävissä kuvissa, vai mitkä mietteet edellisestä projektista jäi?

– Kenties Dirty Dancing 3 tai joku vastaava voisi olla hyvä, naurahtaa Robert. Vakavasti ottaen bändin lyriikat saattaisivat sopia joihinkin David Lynch-tyyppisiin elokuviin tai jos Salvador Dalista

Nyt kun bändin ura on nousujohteinen, onkin syytä kysyä siitä, miten bändin jäsenet tunnistetaan kotikaupungissaan, Boråsissa, joko pieni julkisuusasema on saavutettu?

– Bändin jäsenet ovat tosiaan pääasiassa Boråsista, joskin Lotta on Göteborgista kotoisin. Näiden paikkakuntien keikoilla on aina hyvin paljon ihmisiä ja totta kai kotiyleisön edessä tunnelma on aina hieno, Robert toteaa.

Miten bändi sitten suhtautuu kritiikkiin ja palautteeseen, joita omista julkaistuista hengentuotteista lehtien ja nettisaittien kautta saa? Mikäli palaute on huono, meneekö päivä pilalle tai jos ylistetään, ylpistytäänkö?

– Kyllähän se tietysti jotakin tunteita saa aikaan, mutta samalla täytyy muistuttaa itseään, että kyseessä on ainoastaan yhden ihmisen mielipide, Robert toteaa. Lotan mukaan esiintymistilanteessa saa ylipäätään parhaimman palautteen, koska se tulee suoraan bändiä seuraamaan tulleelta yleisöltä. Siinä vasta punnitaan, onko bändistä mihinkään.

- Toisaalta, jos tulee huonoa palautetta, voi se olla kasvun paikka, kenties olemme tehneet joitain asioita väärin, ja tällöin voimme palautteesta oppia, Lotta jatkaa.

Löytyykö Beseechin lisäksi bändiläisillä muita musiikillisia projekteja?

–Lähinnä olen laulanut häissä, Lotta naurahtaa. Robert puolestaan kertoo, että olisi kerran voinut soittaa kitaraa mallikilpailussa. Erikin mukaan jokaisella on joitain virityksiä, osa vakavammin otettavia, kuten kitaristi Manne Engströmin projektit, hän nimittäin soittaa myös bändissä nimeltä Cemetary 1213.

Unelmafestariksi bändi mainitsee Ozzfestivalin, sen bänditarjonta saattaisi sopia hemmojen mukaan kuin nakutettu myös Beseechin kaltaiselle orkesterille. Kovalla työllä ja aimo ripauksella onnea nouseminen Ozzfestin lavalle jonain päivänä saattaa olla tälle ruotsalaiskuusikolle hyvinkin mahdollista. Olkoon jumalat armollisia heidän tielleen.


Kotisivu: www.beseech.net
Julkaistu: 2005-09-26
Toimittaja: Gao