Haastattelut


Kamara - Hevimetallia hiki hatussa ja hiukset takussa


Hankasalmelainen Kamara julkaisi hiljattain debyyttialbuminsa. Synti, Tuomio, Katumus –tittelin kylkeensä saanut opus puskettiin pihalle Firebox Recordsin suomenkieliseen musiikkiin keskittyneen Roihu Recordsin kautta. Suomenkielisen metallin julkaisulista sai näin yhden lisäluvun. Bändin vokalisti-kitaristi Juha ja basisti Henri kertoivat hiukan lisää bändin vaiheista.

Kertokaapa alkuun lyhyesti mistä kaikki on Kamaran kohdalla saanut alkunsa ja miksi bändi yleensäkin on pistetty kasaan?

- Kaikki sai alkunsa noin viisi vuotta sitten. Laitettiin kitarataiteilija Janhusen Tuomaksen kanssa pystyyn suomenkielistä raskasta rokkia veivaava cover-orkesteri. Kun yhtyeen jäsenistö vakiintui nykyiseen muotoonsa, omia kappaleita rupesi syntymään ja saatiin sopimus Fireboxin kanssa, muuttui nimi Kamaraksi. Siinäpä se lyhykäisyydessään, summaa Juha.

Millainen tausta bändin jäsenillä on? Ts. millaisia luurankoja on ehditty kaapin perukoilla kasailla nuoruusvuosina.

- Tuota noin, eipä niitä luurankoja pahemmin kaappiin ole ehtinyt kasautumaan. Ja jos on niin niistä ei pahemmin jaksa huudella. Aika perusnuoruus on tullu vietettyä, eli kaljaa kitattu salapäiten Siwan takana ja ihmetelty tyttöjen tissien kasvua. Musiikillista taustaa, jos ajatellaan niin hevistä on jokainen kossi tykännyt jo kersasta asti, kuvaavat Juha ja Henri kasvuprosessiaan täysveriseksi hevariksi.

Miten kuvaisitte omaa musiikkianne, jos täysin tietämätön kysyisi ”mitä työ veettä”?

- No myöhän vitja veetään suomenkielistä hevimetallia hiki hatussa ja hiukset takussa. Siinäpä se, tiivistää Henri.

Päädyitte Fireboxin leiriin ilmeisesti demon kautta. Oliko tämä ihan puhdas vahinko vai oliko kyseessä perinteinen demo levy-yhtiöön –testi?

- Kun saatiin demo valmiiksi, lähetettiin se sitten muutamalle levylafkalle, joihin lukeutui mm. Firebox. Jonkin ajan kuluttua sieltä otettiin yhteyttä, että demon julkaisu EP:n muodossa kiinnostaisi ja loppu onkin sitten jo selvää. Eikä ole valittamista ollut. Joustava firma ja hommat pelaa mallikkaasti, kertoo Juha eli on se signautuminen mahdollista myös pelkällä demon lähettelylläkin.

Kuvailkaapa mitä on tapahtunut Kamara-leirissä sitten debyytti-EP:n. Siitä on kuitenkin aikaa jo puolitoista vuotta. Jonkinlaisia muutoksia on varmasti tapahtunut tuona aikana?

- Ollaan kasvettu bändinä ja muutenkin hiottu musiikkiamme enemmän Kamaran kuuloiseksi. Hommiin panostetaan nykyään paljon enemmän eli meininki ei ole enää sitä, että "kuhan vejetään". Toki vieläkin hommassa on säilynyt mielekkyys sekä soittamisen hauskuus. Ei tätä touhua kuitenkaan kannata liian totiseksi tässä vaiheessa viedä, kertoo Henri.

Onko teidän biisinkirjoituksessa jotain erikoista vai pärjätäänkö perinteisellä ”mä teen biisejä ja vien niitä sitten treenikselle”-lähestymistavalla?

- Yleensä se menee niin, että minä teen kappaleen pohjan, esittelen kyseisen teoksen seuraavaksi kitaristeille ja basistille. Tämän jälkeen, kun kitarat ja bassot on kateltu kohdalleen, esitellään biisi rumpalille. Viimeisenä sitten koko bändi sovittaa kappaleen vakituiseen muotoonsa. Sanat tulevat yleensä vasta sitten, kun koko kappale on väännetty valmiiksi. Periaatteessa tuo "mä teen biisejä ja vien niitä sitten treenikselle" -metodi toimii meidänkin kohdalla, mutta siinä matkan varrella treenikselle on yleensä joitain "mutkia", kuvailee Juha prosessia.

Kamara rinnastetaan aivan varmasti hyvinkin usein näihin nykysuomimetallin suuruuksiin. Mikä on se Kamaran erottava juttu?

- Sanotaanko, että jos kiinnitetään huomio kappaleiden rakenteeseen sekä sovitukseen, voidaan löytää eroavaisuuksia näihin suomimetallin suuruuksiin. Meillä on mukana myös aika lailla sooloja, joita ei pahemmin suomimetalliskenessä vielä tavata. Puhtaita kitaroita käytetään nykyään, kun Tämäkin vielä -EP:llä niitä ei vielä käytetty ollenkaan. Tämä on ainakin yksi erottava tekijä, kaksikko pohdiskelee.

Millaisia tavoitteita on debyyttialbumille asetettu eli missä vaiheessa alkaa bändin jätkät olla itse tyytyväisiä?

- Tyytyväisiä ollaan, jos vastaanotto ja levyn myynti on suhteellisen hyvä. Ei olla pahemmin mitään odotuksia asetettu kyseisen lätyn kohdalle, sillä on se tässä vaiheessa kuitenkin parempi pitää ne jalat siellä maan kamaralla, rauhoittelee Henri.

Levyn julkaisun jälkeen on varmasti luvassa lisääkin keikkoja. Tällä hetkellä näyttää varmistuneena olevan vasta tuonne Suomen keskiosiin. Onko tulossa laajempaakin settiä tuossa syksyn/talven mittaan?

- Toivottavasti tulisi lisää, sillä sehän riippuu hyvinkin pitkälti tuosta levyn vastaanotosta. Mutta nyt syksyllä tosiaan pyöritään mm. Seinäjoella, Joensuussa, Lahdessa, Kuopiossa ja Kajaanissa. Toivottavasti saadaan keikkoja lisää levyn myötä muuallekin päin Suomea. Ja onhan tuo Kajaani enempi tuolla pohjoisen Suomen puolella, kertoo Henri.

Otetaanpa loppuun vielä perinteisesti terveiset lukijoille?

- Lukekaa hei Noisee, ei oo olo enää haikee! Ja käykeepä ostamassa Kamaran tuore rieska jahka ehditte. Syksyn alkuja!


Kotisivu: www.kamara1.com
Julkaistu: 2005-09-09
Toimittaja: Tero Kallio