Haastattelut


Semmarit - Hiekkalaatikon kanssa luokkaretkellä


Seminaarinmäen mielaulajat ovat jo 15 vuoden ajan olleet voimissaan muuttamassa käsitystä perinteisestä mieskuoromusiikista. Keväällä heiltä ilmestyi Filminauhaa-DVD, jonka innoittamana poikia päätettiin jututtaa. Nyt aurinkoisena perjantaiaamuna seinäjokelaisessa kahvilassa minua vastapäätä istuu hyväntuulinen Pasi Niemelä, Semmareitten tuorein jäsen.

Pasi, mitä Semmareille kuuluu?

- Ihan hyvää kuuluu. Kesä on mennyt ihan mukavasti. Kuorolla oli kesäkuussa Saksan kiertue, olimme siellä omalla rekalla. Keikat olivat hyvin eri tyyppisiä, muutama ulkoilmaveto toreilla, mm. Brandenburgin torilla. Ja sitten Kielissä esiinnyimme festareilla. Eihän meillä Saksassa mitään mainetta ole, paitsi muutamia ihan friikkejä, jotka tietää. Se oli hienoa siellä festareilla kun oli useita tuhansia väkeä.

- Berliinissä sitten oli klubikeikka. Se klubi vastaa täällä ehkä Tavastiaa tai Kaapelitehdasta. Päivä vietettiin kuumassa rekan kontissa ja kierrettiin Berliiniä, ja sitten kun oli sopiva paikka, semmonen kun nähtiin että on ihmisiä, niin tultiin ulos ja laulettiin muutama laulu ja mainostettiin illan keikkaa. Ja taas mentiin konttiin sisälle. Meillä oli puvut päällä ja siellä kontissa oli varmaan 40 astetta lämmintä. Eihän siellä mitään ilmaluukkuja ole, paitsi katossa pieni luukku, mistä joku kävi sitten aina vähän kurkistamassa, että missä mennään. Sellanen kunnon kiertoajelu, mitään ei kyllä nähnyt mutta kyllä se sitten kannatti. Kierrettiin varmaan joku viisi tai kuusi tuntia.

- Illalla sitten olin väkeä ihan mukavasti. Ihmiset tuli katsomaan ja kyllä ne oli positiivisesti yllättyneitä sitten sen alkuhämmennyksen jälkeen, että "mitä tää oikein on". Siitä saa itselleen hyvän fiiliksen.

- Heinäkuussa sitten oltiin Jyväskylän kesässä ja Kaustisella, eikä meillä muuta nyt sitten ole. Viime syksynä oli sellanen klubikiertue ja vielä keväällä jatkettiin. Keväällä oli myös tuon DVD:n julkaisukiertue, ja sitten huhtikuusta vuosi taaksepäin meillä oli levynjulkaisukiertue. Eli on ollut vuoden sisällä kolme suurempaa kiertuetta peräkkäin, eli nyt on aivan mukavaa ottaa vähän rennommasti.

Miltä Kaustisen kansanmusiikkiyleisö tuntui?

- Joidenkin lehtitietojen mukaan siellä oli noin 9000 ihmistä ja kovasti tuntuivat tykkäävän. Siellä oli tosi hyvä, aivan mahtava tunnelma. Päivällä siinä satoi, mutta illalla sitten aurinko paistoi. Tuntuu kuitenkin siltä, että siellä kansanmusiikkijuhlilla on paljon sellaista väkeä, että jotka käyvät siellä aina. Kyllähän tuokin tapahtuma on nyt laajentanut yleisilmettään, kaikki Eppu Normaalit ja niin. Mutta kyllähän kaikkien on hiukan muuntauduttava. Eihän Porin Jatseillakaan pelkää jatsia soitella. Niin, ja miksei tuo meidänkin touhu olisi kansanmusiikkia... Tosiaan, ihan hyvät fiilikset jäi. Olisiko ollut ihan kesän tähtihetkiä.

Millaisia fiiliksiä Filminauhaa-DVD luo pienen kypsyttelyn jälkeen?

- Ihan hyvältähän se tuntuu. Itse kun olen viimeisin kuoroon liittynyt, niin DVD:n historiallisiin osiin ei ehkä ole samanlaista kosketusta kuin muilla. Tuntuu, että tähän meidän systeemiin tämä DVD sopii jotenkin ehkä paremminkin kuin levy, koska tärkeä osa tätä juttua on se visuaalisuus. Ehkä seuraavakin julkaisu on DVD eikä CD.

Kun kerroit olevasi Semmareitten uusin tulokas, niin liittykö tähän joukkoon liittymiseen jotain rituaaleja, että pääsee tasavertaiseksi Semmari-veljeksi?

- Tietysti aina on sellasia puheita, mutta ei oikeastaan. Enemmänkin ne puheet oli sellasta pelottelua. Minähän puolitoista vuotta ihan vaan roudasin ja kun lähdin mukaan, oli tarkoitus olla remmissä vain yksi kiertue, mutta sitten vain jotenkin jämähdin siihen. Niihin aikoihin Semmarit ottivat käyttöön videoskriinin ja minä sen käyttöä sitten opettelin. Oikeastaan sen myötä sitten tuli onneksi muutakin kuin sitä roudaamista. Sitten minulle tuli sellaisia pieniä soittohommia. Kun olin siinä hetken ollut ja mietin, että lähdenkö pois niin tuli puhetta, että jos laulutaitoa löytyis jonkin verran niin olisi mahdollista päästä kuoroon. Sitten oli sellanen laulutesti ja syvähaastattelu. Tämä kuoro kun on iso porukka ja yhdessä ollaan aika paljon muutenkin kuin vain niillä keikoilla niin suuri juttu siinä kuitenkin on se, että tullaan toimeen keskenään. Eli se on paljon muutakin kuin sitä laulua.

Mitä se semmarius sitten oikeastaan on?

- Osa on sitä laulua ja osa sitä leppoisaa yhdessä olemista. Semmarit on oikeastaan isojen poikien sellainen hiekkalaatikko. Kyllä se on aina mahtavaa, kun istutaan autoon ja matka alkaa, niin kyllä siinä on aina sellaista luokkaretkitunnelmaa. Semmarius on paljon positiivisia asioita, paljon muutakin kuin sitä laulamista.

Onko teillä kuorossa sitten jonkinlaisia rooleja?

- Joo, kyllä meillä on rooleja. Meillä on tällainen hallitus ja siihen valitaan joka vuosi uudet jäsenet. Tosin joku voi olla monenakin vuotena hallituksessa. Siellä on puheenjohtaja ja tiedottaja ja sihteeri, ja toinen huolehtii talousasioista. Sitten on näitten tällaisten roolien lisäksi sellaisia luonnostaan lankeavia rooleja, kun joku on taitava jossain. Toisella on visuaalisista silmää ja hän tekee mainoksia. Ja se joka on supliikki puheihminen niin hoitaa erilaisia yhteyksiä. Joku on ehkä liikunnallisessa mielessä lahjakkaampi, ja hänen toimestaan syntyy ideoita johonkin lavaesiintymispuoleen. Biisien tekoon osallistutaan oikeastaan kaikki, mutta siinäkin on kyllä tapahtunut pientä urautumista. Joku tuntee enemmänkin omaksi hommakseen miettiä tuota sanoituspuolta ja joku taas sävelpuolta. Kun niitä biisejä tehdään yhdessä niin aika hyvin ne sitten aina vaihtuu se vastuu, ettei oo aina ne kaksi, jotka tekee kaikki kappaleet. Me tehdään yhdessäkin paljon niitä kappaleita, koko porukka kerralla paikalla. Joku haluaa tehdä jotain ja joku toinen taas osaa tehdä. Sitte tulee niitä hommia tyyliin "kun viimeksikin hoidit tämän jutun niin hienosti".

Kuinka suuri osa elämää Semmarit sitten oikeastaan on? Paljonko te treenaatte ja niin edelleen? Vai onko Semmarit kenties koko elämä?

- Ei se tietenkään koko elämä silti ole. Suurella osalla meillä on perheet ja muuta. Ei se sillälailla voi viedä kaikkea aikaa. Mutta esimerkiksi viikonloppuja tämä syö kyllä aika hyvin. Esimerkiksi kahden viikon päästä meillä on sellanen juttu, että valitaan uudet kappaleet. Tietysti paljon on myös keikkoja, ja syksyllä taas ruvetaan treenaamaan keskimäärin joka kolmas viikonloppu. Perjantaina aloitellaan töitten jälkeen ja vedetään myöhään. Lauantaina aikaisin alkaneet treenit venyy yleensä tuonne jonnekin lauantai-sunnuntai väliseen yöhön. Keikkoja on usein arkenakin, silloin moni on virkavapaalla töistä. Tietysti on paljon juttuja, joita tehdään omalla ajalla kuten esimerkiksi niitä kappaleita. Tämä meidän homma nyt kuitenkin on lähinnä vaan harrastus eli melkein kaikki asiat tehdään itse. Yleensä kaikki lavasteet, jos niitä on, niin rakennetaan itse, myös markkinointi on myös aikalailla itse tehtyä. Keikkoja myös myydään jonkin verran itse. Kiertueet kaikki ovat oikeastaan itsejärjestettyjä.

Uusi kappalemateriaali alkaa siis olemaan jo valmista? Jos jokin Semmari-tyyli tai suuntaus on määriltävissä, onko se pysymässä samanlaisena?

- Se on aina oikeastaan yllätys, kuinka paljon uutta materiaalia on tarjolla. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin siellä varmaan on jotain 15-20 kappaletta. Niistä valitaan yleensä kutakuinkin puolet. Paljon tippuu poiskin, mutta niitä voidaan sitten yrittää tarjota vielä seuraavilla kierroksilla. Vielä on sellainen reilu viikko aikaa, mutta kyllä se varmaan jää monella sinne viimeiseen iltaan ja yöhön, sillon tulee ihan huimia tuloksia. Inspiraatio iskee kun on pakko. Biisien valitseminen on sellainen mahtava tilaisuus, kun ei ikinä yhtään tiedä, mitä sieltä tulee. Jollakin se kappale on hyvinkin valmiina, ehkä jopa jo nauhoitettuna, että tältä se sitten kuulostaa. Jollakin sitten ei ole mitään melodiaa eikä edes sanoja, on vaan joku idea, että siihen kappaleeseen tulis sellanen tyyppi joka vaeltaa lavalla ja se näyttäis sellaiselta, ja jotain ihan ufoja ideoita. Mutta se idea voi olla sitten niin hyvä, että se kannattaa ottaa vaikka siinä ei mitään muuta vielä olisikaan. Ja jos meillä jokin linja on niin se on laaja. Sitä tulee mitä tulee, eipä niistä kappaleista osaa oikein mitään sanoa etukäteen. Kaikki riippuu siiitä, että mitä nyt oikein tulee tarjolle ja mitä sitten oikein valitaan.

Vaikeuttaako se kuoron toimintaa, että jäsenet asuu aikalailla ympäri Suomea?

- Ei se oikeastaan, kun suurin osa kuitenkin asuu tuossa Jyväskylän seudulla. Muutamat asuu täällä Pohjanmaalla ja sitten muutama asuu Helsingissä. Se on lähinnä sitten niiden ongelma, jotka joutuvat kulkemaan. Ihmeen hyvin sitten kaikki nekin, jotka asuu kauempana, jaksaa kulkea ja omasta selkänahasta repivät sen matkustamisen sitten.

Ovatko Semmarit suunnitelleet paluuta televisioon?

- Mitään ei ole sovittuna, mutta kyllä niitä on aina sellasia puheita, että vois olla joku mahdollisuus tehdä joku juttu. Tällä hetkellä ei ainakaan oo lyötynä mitään lukkoon.

Mikä sitten kaikkein on parasta siinä, että on Semmari?

- Mikä siinä on parasta.. Ehkä yleensä ottaen se ryhmä. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin se tarve kuulua johonkin ryhmään. Ehkä se sitten on se, että siinä on hyvä porukka, viihdytään hyvin yhdessä. Tietenkin myös sellainen onnistuneen esiintymisen jälkeen, kun se juttu on vedetty loppuun ja päästään johonkin takahuoneeseen. Se hetki on mahtava, kun asiat on tehty onnistuneesti. Myös kaikki matkat ovat kuin palkintoja siiitä kovasta työstä.

Keskustelumme rönsyili mukavasti ja tee oli herkullista. Noise.fi kiittää Semmareita ja jää jännityksellä odottelemaan kappaleiden valintaillan tuloksia.


Kotisivu: www.semmarit.fi
Julkaistu: 2005-08-08
Toimittaja: Kaisa Harju