Haastattelut


Sear - Henkistä blackmetallia


Kautta Luciferin! Mikä on tämä aivot musikaalisella rienauksellaan räjäyttävä kotimainen debyyttiakti? Noise.fi otti yhteyden alakertaan, josta Searia koskeviin uteluihin vastasivat sävellyksistä vastaavat kitaristi M. Helle (MH) ja rumpali L. Laaksonen (LL) sekä bassosta ja sanoituksista kunnian ottava M. Nieminen (MN).

Debyyttialbuminne Begin the Celebrations of Sin ilmestyy piakkoin. Millä mielellä odotatte levyn julkaisua?

MH: Kyllähän tuota helvetisti odotellaan, varsinkin kannet kiinnostavat todella paljon! Myös tulevat arvostelut kiinnostavat todella paljon, koska tähän mennessä on tullut vain hyvää palautetta. Tosin bändihän ei vielä hirveän monen tietoisuudessa ole, koska tota demoa ei hirveästi promottu, joten keikat ja yleisön vastaanotto kiinnostaa kovasti.

LL: Helvetin hyvillä mielin. Kunhan ehtisi vaan julkaisupäivänä kauppoihin niin olen tyytyväinen. Kyllä sitä odottelee muutenkin minkälaista palautetta tulee ja mistä. Nyt rupeaa keikkavarvaskin pikkuhiljaa kutisemaan.

MN: Kyllähän tässä vähän jännittää, kun on kummiskin ensimmäinen ihka oikea lätty, jolla soittaa. Itse musiikkihan on jo lähes loppuunsoitettua, mutta innolla odottaa, että pääsee hypistelemään kansilehtisiä.

Ennen syvempää paneutumista albumiin olisi mukava kuulla Searin historiasta. Miten orkesterin taru on alkanut ja miten se on päätynyt tähän pisteeseen?

MH: Sear perustettiin tosiaan vuonna 2001, mutta se pari vuotta oli sellasta hirveetä säätöö. Kunhan treeniksellä soiteltiin ja juotiin kaljaa. Yksi demo pyöräytettiin vuonna 2002, mutta itse en sitä miellä nyky-Searin demoksi, koska miehistö oli eri ja musatyyli aika paljon kevyempää. Vuonna 2003 löysimme puolivahingossa Laaksosen patteriston taakse. Laaksonen oli kehunut netissä meidän biisejä ja hänen käyttäjäprofiilista näin, että kaverihan soittaa rumpuja ja asuu Helsingissä, joten kysäsin huvikseni, jos hän haluaisi tulla soittamaan rumpuja Seariin. Kaikki sitten loksahti kohdilleen. Laaksosen kanssa sitten ruvettiin vääntämään deathmetal-painotteisia biisejä, joita itse olen aina halunnut soittaa, mutta aikaisemmilla rumpaleilla ei ollut tarpeeksi taitoa/visioita toteuttaa mun biisejä. Oikeastaan voisi ajatella, että Sear perustettiin vasta vuonna 2003 Laaksosen liittyessä bändiin. Ajan saatossa kokoonpano on täydentynyt. Lähinnä kaveripiiristä löytyi kaikki nykyiset soittajat.

MN: Minä änkesin itseni väkisin mukaan vuonna 2003, koska musiikki oli niin mahtavaa. Helteen kanssa me aikoinamme opeteltiin soittamaan samoissa bändeissä ja Kuuselankin kanssa olen aikoinani ollut muutamissa projekteissa mukana. Laaksonen ja Wass ovat ainoat, joihin olen tutustunut vasta Searissa. Myös tuo Laaksosen soitto oli niin täydellistä, että oli pakko päästä bändiin, jossa on näin lahjakas rumpali.

Miten kuvailisit Searin musiikkia sellaiselle, joka ei vielä tunne bändiä?

MH: Deathmetallia blackmetal-vaikuttein. Biiseissä tappavia koukkuja, kovaa soitantaa ja nopeutta. Omasta mielestäni levy on myös todella onnistunut kokonaisuus, eli dynamiikkaa löytyy ja paljon temmonvaihdoksia. Itseäni ainakin ärsyttävät DM-levyt, jotka biisistä toiseen toistavat itseänsä. Paahdetaan hullulla vauhdilla levy alusta loppuun ja usein myös mielenkiinto loppuu kuuntelijalta levyn puolivälissä. Tähän seikkaan panostimme todella paljon levyn kirjoitusvaiheessa. Yritettiin tehdä levy, joka jaksaisi kiinnostaa kuulijaa alusta loppuun ja biisien välillä ja myös biiseissä itsessään olisi tarpeeksi vaihtelua/tarttumapintaa. Mielestäni tässä onnistuimme hyvin, tosin parantamisen varaa on aina!

Mitkä asiat ovat toimineet suurimpina vaikuttajina Searin musikaalisen ilmeen muodostumisessa?

MH: Mitään bändejä tähän on todella vaikea luetella, koska mielestäni en ota niinkään paljon vaikutteita yksittäisiltä bändeiltä. Suurimmaksi vaikuttajaksi voisin nimetä bändikaverit Laaksosen ja Kuuselan. Lauri on mielestäni niin lahjakas soittamaan että, se inspiroi minua todella paljon biisien sävellysvaiheessa. Kaveri saattaa soittaa treeneissä jonkun ihan hämärän kompin ja siitä inspiroituneena saatan tehdä biisin. Myös Kuuselan työskentely inspiroi minua todella paljon, lähinnä se on tämä helvetin hyvä bändihenki. On aina ilo esitellä uusia biisi-ideoita porukalle ja nähdä kuinka he innostuvat niistä. Soittoharratuksen alusta asti olen soittanut eri bändeissä, joten se oma soittotyyli/omien taitojen tiedostaminen on muodostunut hyväksi vuosien varrella ja se mielestäni vaikuttaa paljon siihen, miltä biisit kuulostavat.

LL: Varmaankin se, että ollaan soiteltu sen verran yhdessä, että riffejä ja biisinpalasia tulee niin kivuttoman helposti, että meininki pysyy koko ajan mielenkiintoisena. Tietenkin moni bändi tai levy on voinut tuoda joitain vaikutteita musiikkiin, mutta mitään "suurinta vaikuttajaa" ei pysty todellakaan suoralta käsin nimeämään.

Minkälaiset metodit orkesterillanne on musiikin luomisen suhteen? Ken on vastuussa sävelistä ja sanoista? Minkälaiset olosuhteet vaaditaan täydellisen Sear-kappaleen syntymiseen?

MH: Laaksosen kanssa ollaan levylle kaikki musiikit sävelletty ja Mika ja Tapsa tehneet sanoitukset. Suurin osa biiseistä syntyi ihan jammailupohjalta treeniksellä, myös Laaksonen sävelsi kaksi kipaletta levylle! Yleensä treeniksellä väsäilemme rakenteen hyvään kuntoon ja nauhoitamme rummut tietokoneella. Valmiit rumpuraidat vien sitten kotiin ja soitan komppikitarat biiseihin ja rupean kehittelemään leadeja ja muuta pikkusälää biiseihin. Myös muutama biisi on tehty valmiiden rumpuraitojen päälle, eli Laaksonen on improvisointi pohjalta nauhoittanut rumpuraidan ja mä sitten sävellän biisin "jälkikäteen" rumpujen pohjalta. Ennen studion alkamista Laaksonen väsäsi klikkiraidat rummuille ja siinä vaiheessa biiseihin tuli pieniä rakenteellisia muutoksia. Laulut sovitamme Tapsan kanssa treeniksellä nauhoitettuhin demobiiseihin.

LL: Oikeastaan levyn kaikki biisit on syntynyt sillä kaavalla, että Helle ja minä väännetään musikki, Kuusela ja Nieminen sanat. Helteellä homma lähtee käsittääkseni riffeistä, eli sitä soitellaan ja testaillaan yhdessä ja mietitään miten ja mitä seuraavaksi sen jälkeen länttäisi. Itelläni on tuo sävellystyö mennyt siihen suuntaan, että funtsin ekana tulevan kappaleen yleisfiiliksen, tempon ja "kikat ja koukut", jos niitä sinne tulee. Joitain riffejä tai sointukuvioita saattaa olla valmiina, mutta enemmänkin lähden rakentamaa toimivaa kokonaisuutta rakenteen puolesta ja sitten mietin tarkemmin riffejä.

MN: Kuusela kirjoitti ennen kaikki sanoitukset (paitsi Vade Retro Deusin, jonka rustasi Herra Jukka Jussila Orokista) ja itse aloin sanoittaa kappaleita vasta täysipitkää varten.

Tämäntyyppisessä musiikissa sanoituksilla on hyvin tärkeä rooli. On selvää minkälaisia lyyrisia teemoja Begin the Celebrations of Sin sisältää, mutta mistä nämä ajatukset kumpuavat?

MN: Vihasta elämää, maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Kliseiseltähän tuo kuulostaa, mutta niin se vain on. Ei sitä tule koskaan mitään kirjoitettua, kun kaikki menee hyvin. Kun katsoo tätä maailman menoa, niin parempihan se olisi kaikille, että koko ihmiskunta pyyhkiytyisi pois maan päältä. Luonto on kaunista katseltavaa, eikä meillä ole minkäänlaista tulevaisuutta ilman sitä, mutta se ei tunnu menevän meille myöskään perille. Jatkuvasti keksitään lisää kaikkea turhaa paskaa, joka "helpottaa" elämistä, mutta samalla työntää meitä askel askeleelta lähemmäs sukupuuttoa. Se olisi myös parasta ja mieluiten ennen kuin koko maailma on täysin raiskattu. Tämä taannoinen tsunamikin oli oikein hyvä esimerkki siitä, miten luonto pisti kampoihin ja oikein kunnolla. En ole mikään luontoaktivisti, eli jos ihmiskunnan tuhoutuminen vaatii myös koko maapallon kuihtumista, niin siitä vaan.

Koetteko bändin olevan blackmetallia myös filosofisella tasolla?

MN: Kärjistäen voisi sanoa, että Sear on fyysisesti deathmetallia, henkisesti BM:ää. Kannatan vapaata mieltä, en uskontojen rajoittamia "elämiä". Kristillisen elämän tekopyhyys kuvottaa minua. Eläimiähän me ollaan, eikä voida luonteellemme mitään. Kaikki teot, jotka ihmisille tulevat luonnostaan, ovat syntiä. Mitä järkeä elää elämäänsä ilmanminkäänlaisia ilonaiheita, vain että pääsisi johonkin vitun taivaaseen? Itse olen kyllä tuon alakerran fani, jos taytyy puolet valita, eli kyllä sitä Mustaa Metalliakin löytyy.

Murskaavuudestaan huolimatta Begin the Celebrations of Sin on yllättävän melodinen kokonaisuus. Ovatko melodiat mielestänne oleellinen osa musiikkia?

MH: Melodiat biiseihin syntyvät oikeastaan puolivahingossa. Treenaamme paljon Laaksosen kanssa kahdestaan ja kun on vain yksi kitara ja rummut niin sitä yrittää tehdä mahdollisimman mielenkiintoisia biiseistä, eli pelkkä voimasointujen sahaaminen saattaa kuullostaa todella tylsältä ilman lauluja ja toista kitaraa. Kyllähän sitä ennen studiota mietittiin pari kohtaa, että onkohan näissä nyt liian paljon melodiaa, mutta hyvin ne loppupeleissä sinne istuivat. Kyllähän toisaalta niistä melodioista tulee sitä tarttumapintaa biiseihin ja ne erottuvat paremmin toisistaan ja deathmetallissa laulustahan sitä melodiaa ei hirveesti kyllä revitä...

LL: Melodiat lähinnä on mausteita eikä itseisarvo. Pääpaino kuitenkin on enemmän tässä death metal -meiningissä ja jyräämisessä, mutta melodioilla saa biiseihin tarttumapintaa ja vaihtelua eikä biisit puuduta kahden sekunnin päästä.

Kuinka laulukieleksi muodostui englanti? Levyllä on kuitenkin yksi suomenkielinen biisi, Viimeinen Voitelu. Tarkoittaako tämä sitä, että tulevaisuudessa omaa äidinkieltämme kuullaan enemmänkin?

MN: Searin tyylihän ei ollut kovin raskas, eikä deathmetallinen alkuaikoina. Groovimpi ja rokimpi tyyli vissiin vaati englanninkielisen laulun toimiakseen. Sanoitukset vain tuli aina kirjoitettua englanniksi ja kun liityin ryhmään, niin automaattisesti aloin kirjoittaa englanniksi. Viimeinen Voitelu oli tavallaan toivottu vahinko. Mitkään valmiiksi kirjoitetut sanoitukset eivät sopineet musiikkiin, joten Kuusela otti käyttöön toista bändiään varten kirjoittamat sanoitukset, jotka sattuivat olemaan suomeksi. Ja biisihän kuulostaa aivan saatanan upealta suomeksi huudettuna. Jatkossa tullaan kyllä kirjoittamaan suomeksi lisää. Säkeistö sinne tai tänne, tai ehkä jopa kokonaisia biisejäkin, se riippuu taas siitä miten mikäkin mihinkin sopii.

Millainen prosessi Begin the Celebrations of Sinin synnyttäminen oli? Sujuiko studiotyö helposti? Vastaako se täysin sitä, mitä olitte odottaneet saavuttavanne?

MH: Studiotyö sujui helvetin hyvin. Tosin kauhea kiire pukkas päälle ennen studioa, koska kaikki biisit eivät olleet valmiina, mutta toisaalta näen tämän vain positiivisena asiana. Dauntless-studio oli jo meille entuudestaan tuttu ja kaikki luotimme Santeriin (nauhoittaja) 100%:sti, joten tästä ei paineita syntynyt. Levyn lopputulos oli kyllä helvetin positiivinen yllätys. Levy onnistui kaikkien osalta yli odotusten. Tottakai siellä on paljon asioita, joita olisi voinut korjata ja hioa, mutta aikataulu oli sen verran kiireinen, että aikaa ei moiselle jäänyt! Kitarat ja bassot nauhoitettiin kodissani, joten niiden suhteen ei ollut paineita.

Myös biisit syntyivät levylle todella helposti. Neljä biisiähän oli jo levyltä nauhoitettu demolle ja uudet biisit nauhoitimme myös ennen studioon menoa treenikämpällä, joten ennen studioon menoa tiesimme miltä biisien pitää kuullostaa. Etuna oli myös se, että Santtu oli nauhoittanut meidän demon, joten äijä tiesi tarkalleen minkälaista musaa oli odotettavissa. Yksittäisiä saundeja sitten studiossa hinkattiin enemmänkin esim. rummuissa virveli/basari. Halusimme levylle mahdollisimman luonnolliset rumpusaundit, eikä mitään triggerihuttua vailla mitään dynamiikkaa.

LL: Prosessi oli nopea. Kahdessa paikassa kun nauhotettiin niin en paljoakaan seurannut kuin omat osuudet. Kitarat, bassot ja laulut nuo muut rykäs itsekseen nauhalle ja lähinnä soittelin, että no joko on valmista. Studiotyö ei aikanaan meikäläisellä suju todellakaan helposti, kun jännään sitä niin perkeleesti. Ahdistaa ajatella kellon raksuttavan ja setelitukkujen lentävän takkaan paskasti menneen oton takia. Kai siihen vielä joskus tottuu... Lopputulokseen olen kyllä helvetin tyytyväinen. Aika uniikin kuuloinen soundimaailma, eikä pysty varmasti sanomaan, että "jahas tämähän on Abyssissa/Tico Ticolla/siellä täällä nauhoitettu. Luonnollinen, selkeä mutta raskas ja sopivan rosoinen soundi oli justiinsa sitä mitä haettiinkin.

Levy on tähän mennessä saanut jo paljon positiivista palautetta. Yllättikö se teidät?

MH: Kyllähän sitä salaa osasi jo toivoa, koska omasta mielestä levy kuulosti todella hyvälle ja demo aikanaan sai myös hyvää palautetta. Toisaalta kyllähän se yllätti, että joka paikassa on kehuttu todella paljon ja hyvä mielihän siitä tulee tottakai. Tosin paskaakin varmasti tulee ja sekin on hyvä, kunhan on oikein perusteltu.

LL: Kyllä ja ei. Levyhän on ihan vitun hyvä, niin vikahan on arvostelijoissa ja kuuntelijoissa, jos on eri mieltä. Tosissaan kyllä pitää sanoa, että onhan se yllättänyt jonkin verran, koska mahdollisuuksia saada huonot pisteet ja paska arvostelu on melko paljon. Pienetkin jutut voi kääntää homman vinoon suuntaan ja tietenkin meidän hypettömyys voisi aiheuttaa sen, että levy ohitetaan olan kohautuksella. Se, että kuuntelee kerran pari läpi, ei riitä kuitenkaan muodostamaan kunnollista kuvaa levystä. Kaikkia ei voi eikä pidäkään miellyttää, mutta silti vielä on tullut pelkkää positiivista palautetta. Vielä sieltä tulee se nelonen (toim.huom. ilmeisesti asteikolla 4-10) ja joku on keksinyt hyvän syyn hukuttaa bändi paskaan.

Otetaan haastattelun loppuun tälläinen Begin the Celebrations of Sin -kavalkadi. Millaisia ajatuksia levyn kappaleet herättävät teissä? Entä millaisia tarinoita ne sisältävät?

Lobotomy With a Crucifix

MH: Yksi lepparibiiseistä soittaa livenä! Oli helvetin vaikea keksiä levylle aloitusbiisi, mutta tää lähti niin räväkästi, että oli pakko saada aloitusbiisiksi. Biisin sanoituksistahan on napattu levyn nimikin.

Bless the Child

MH: Tää on Laaksosen säveltämä biisi, joka on jo varmasti toista vuotta vanha. Biisi kaivettiin arkistoista ja muokattiin sopivammaksi Sear konseptiin. Levyn jälkeen biisiin on tullut pieni intro. Toimii varmasti keikoilla kuin höyryveturi! Biisi kertoo papista ja lapsesta.

LL: Toinen kokonaan minun levylle väsäämä biisi. Oikeastaan helvetin vanha biisi oman DM-proggiksen ajoilta. Ei vaan voinut jättää käyttämättä tätäkään viisua ja halusin ehdottomasti kuulla tämän kunnolla soitettuna. Ja jonkun muun soittamana, minä kun olen about maailman paskin kitaristi. Ei tosin ole ihan yks yhteen, mutta melko lailla samaa kamaa. Onnistui älyttömän hyvin ja varsinkin Kuusela vetää laulut aivan saaatanan mahtavasti.

Scythe of Blasphemy (Kiss the Goat)

MH: Ensimmäinen Sear-biisi. Alussa biisi lähti liikkeelle siitä tokasta hitaasta "diesel"-riffistä. Mielestäni tämä biisi parani eniten demoversiosta. Tässäkin biisissä oli alunperin suomihöpinää, mutta se jätettiin tietyistä syistä pois levyltä.

LL: Tästä se koko spedeily lähti. Jollain tapaa tuon iän ehkä huomaa tuosta biisistä, mutta onneksi ihan positiivisella tavalla. Ei voinut jättää levyltä ja oltiin aika innoissaan saada kuulla uudelleen äänitetty versio "uusilla soundeilla". Toimii törkiän hyvin.

Mankind's Last Breath

MH: Tämäkin Laaksosen säveltämä. Yks päivä se vaan heitti mulle biisin ja sano, että harjottele tästä. Kyllä siinä aluksi meni sormi suuhun, kun ei oikeen meinannut aina selvää saada, että mitä biisissä tapahtuu. Ihan lempparibiisi soittaa. Hyvä, raskas ja runttaava meininki ja ne Kuuselan "puhekohdat" lämmittävät mieltä! Maailmanlopun meininkiä!

LL: Melkeinpä ainoita biisejä, joka lähti siitä ajatuksesta, että nyt teen tälläisen ja tälläisen biisin. Muuthan on syntyneet täysin spontaanisti, mutta nyt funtsin, että pitää tehä hidas ja murskaava slovari tasapainottamaan lättyä. Onnistui yli odotuksen kaikin puolin.

Vade Retro Deus

MH: Ehdoton yleisön suosikkibiisi. Taas kerran biisi parani huomattavasti demoversiosta. Kovemmin soitettu, paremmat saundit ja tempoa vähän nostettu. Aikamoista rienaamista tämä biisi.

LL: Meinasi joutua romukoppaan, kun mielestäni soitin niin paskasti studiossa (verrattuna esim. promoon). No eihän se nyt IHAN katastrofi ollutkaan, kun valmiina kuuli. Oli vaan niin tottunut demoversioon, josta osasi jokaisen iskun ulkoa ja nyt kun uudelleensoitettuna jotkut kohdat oli hieman muuttunut, niin en oikein meinannut pystyä sulattamaan muutosta. Ihme hitti tämäkin.

Temptations of Flesh

MH: Vaihteeksi härskiä meininkiä. Omasta mielestäni levyn intensiivisin biisi, myös rankin soittaa. Ainakin rumpalille... Sanotuksissa käännytään taas tuonne pornogore-osastolle.

LL: Temptations oli pitkään vähän kysymysmerkki. Ei meinannut oikein skulata, vaikkei siinä mitään vikaa ollutkaan. Oikeastaan tajuttiin biisin parhaus siinä vaiheessa, kun saatiin demoversiot äänitettyä ja kuultua muuallakin kun treeniksellä. Helvetin vittumainen soittaa, kun on sellasta saatanan tärinää koko biisi.

Monument 666

MH: Ehdoton hittibiisi! Yleensä vaan treeneissä ollut huonon onnen biisinä. Joka kerta kapulat katkee tai jotain muuta jännään tapahtuu. Iski taas nauhoitusvaiheessa suuruudenhulluus, siinä suvannossa on varmaan kuusi eri kitararaitaa päällekkäin, joten keikkoja varten pitää tehdä hieman kompromisseja. Biisin sovitusvaiheessa Kuusela vetäs laulut nauhalle helvetin nopeasti ja seuraavaan aamuun mennessä olin miksannut laulut ja kaveri meinas tippua tuolilta... Toimii helvetin hyvin, ja tässähän on ihan singalong-kertsi keikoille!

Blindfolded Fuck

MH: Tämä biisi taidettiin tehdä samalla Scythe of Blasphemyn kanssa, elikkä ensimmäisiä Sear-veisuja. Mielestäni todella hyvin bändin tyyliä kuvastava biisi ja letkee soittaa. Tää tais myös studiossa mennä helpoiten, varmaan johtuu siitä, että biisi on jo soitettu tuhanteen kertaan.

Viimeinen Voitelu

MH: Heh, suuret orgiat nunnaluostarissa. Puolivahingossa suomenkieliseksi muuttunut biisi, nykyään ehdottomia suosikkeja. Aina tulee pieni virne naamalle tätä soittaessa. Ennen studiota pähkäiltiin, että tulikos tästä nyt liian härski, mutta hyvin toimii!

LL: Alun treenikämppäsäätämisen jälkeen saatiin sittenkin biisi toimimaan ja nyt siitä on tullut ihan lempibiisejä levyllä. Tuntuu, että kappaleen rakenne saatiin toimimaan älyttömän hyvin ja pitämään otteessan sopivasti. Keikoilla voisi toimia niin, että perseet räjähtää ja pallit sulaa.


Kotisivu: www.officialsear.com
Julkaistu: 2005-05-31
Toimittaja: Toni Peltola