Laura Sippola – Lauluntekijä ja heittäytyjä

Suomalaisten indieartistien joukkoon on melkein varkain ilmestynyt uusi varteenotettava tulokas. Laura Sippolan debyyttilevy Sahara on raikas ja eheä kokonaisuus, jonka arkisiin tarinoihin kykenee helposti eläytymään. Sippolan pianon ja laulun varaan rakentuvat kappaleet tuovat herkästi mieleen vaikkapa Tori Amosin ja Aimee Mannin, mutta hänen kappaleensa seisovat kuitenkin tiukasti omilla jaloillaan. Paras yhtymäkohta edellämainittuihin kollegoihin on siinä, että myös Sippolan laulut ovat huolella ja rakkaudella tehtyjä. Onkin helppo uskoa, että Sippola pianoineen kahvilan nurkassa esiintymässä on yleisön huomion tiiviisti vangitseva kokemus.

Sahara on itse asiassa niin toimiva paketti, että Sippolan automaattisesti olettaa olevan musiikkirintamalla jo vanha kettu. Näin asia onkin.

– Olen aikaisemmin tehnyt pianistin, lauluntekijän ja laulajan töitä, tarkoittaen keikkailua, opetusta ja säveltämistä niin omaan käyttööni kuin muillekin artisteille. Olen säveltänyt kappaleita mm. Lauluyhtye Rajattomalle. Viime vuosina opiskelin Bolognassa pianonsoittoa sekä olin muutamaan otteeseen Roomassa, Villa Lantessa, keskittymässä säveltämiseen.

Lyriikat ovat Sippolan musiikissa tärkeässä roolissa. Niissä laulaja kunnostautuukin keskivertoa paremmin. Tekstien henkilökohtainen sävy saa heti olettamaan, että sanoitukset ovat suoraan Sippolan omasta elämästä. Niinkö on? Vai ovatko lyriikat sittenkin tarkkailijan huomioita muusta maailmasta?

– Olen elämässä heittäytyjä, vaikka tätä puolta vääntäisin välillä mieluusti itsekin vähemmälle. Saharasta tuli hyvin henkilökohtainen levy. Ei sen aina tarvitse mennä niin, että pitää saada turpiinsa ennen kuin hyvä kappale syntyy. Mutta noiden kappaleiden takaa löytyy paljon elettyä elämää. Kuka tietää, minkälainen seuraavasta levystä tulee. Viime aikoina olen tehnyt kappaleita, joissa henkilökohtaisuus on jäänyt vähemmälle. Covereitakin esittäessäni haluan ottaa biisin omakseni, koska koen näin kykeneväni välittämään paremmin kappaleen tunteen. Omakohtaisuus on siis ominaisuus, jonka pyrin säilyttämään, vaikka laulaja-roolini olisi tarkkailijakin.

Esikuvia kysyessä ei Sippolalla ole vaikeuksia nimetä omaansa. Hän myös kärkkäästi kyseenalaistaa perinteisesti tarjottuja vaikuttajia.

– Lauluntekijänä Joni Mitchell on aivan ylivoimainen. Omaan musiikkiin omaksutut vaikutteet ovat vain sen verran alitajuista puuhaa, että vaikka kuinka yrittää kuunnella maailman sivun briljanteimpia muusikoita, saattaa omaan kappaleeseen eksyä joku marketissa kuultu korni ’finn-hits’-likki.

– Minusta ne esikuvat, joita meille tarjotaan, ovat yleensä miehiä. Ehkä tämä kertoo enemmän yhteiskunnasta kuin miesten esikuvallisuudesta. Usein historiaan jäävien tekojen ja yksityiselämän välillä löytyy suurta ristiriitaa.

Sen tarkempia tavoitteita ei Sippola ole uralleen asettanut. Vastaus niitä kysyttäessä onkin hyvin ylimalkainen.

– Tavoitteeni artistina on kysymys, jota pohdin aika ajoin. Tietenkin haluan pysyä muusikkona jatkuvassa kehityksen virrassa. Mikäli virta joskus hidastelee, toivon, että hyväksyn sen osana elämäni vaihetta. En maalaile pilvilinnoja, mutta realistinkin etuoikeus on haaveilla.

Sippolan debyyttilevy ei suinkaan valmistunut käden käänteessä. Sen valmistuminen onkin hänen tähänastisen muusikonuransa huippuhetki.

– Saharan teko kesti yli vuoden. Varauduin suureen työmäärään, mutta silti se yllätti minut. Podin pitkään työuupumusta, ja huomaan sen vaikutukset vieläkin. Silti omien rajojeni saavuttaminen tuntui ylivertaiselta kokemukselta, ja olen levystä hyvin ylpeä.

Yksi Saharan helpoimmin mieleen jäävistä kappaleista on suomea, englantia ja italiaa yhdistelevä Tebon sanoi (my love). Tulkinnanvaraa jättävät sanoitukset saavatkin pohtimaan laulun taustoja. Kuka oikeastaan on Tebon ja mitä hän sanoo?

– Tebon oli kamerunilainen poikaystäväni, joka opiskelee Italiassa kirurgiksi. Hän päivitteli sen hetkisen elämän kummallisia käänteitä ja suhdettamme sen uomissa.

Sippolan tulevaisuuteen kuuluu tasaista konsertointia. Hänet voikin yhyttää lavalta sekä Etelä- että Pohjois-Suomesta.

– Tällä hetkellä meneillään on puolentoista kuukauden pesti Saariselällä ravintolapianistina. Arkeeni kuuluu ulkoilua päivisin ja keikkailua iltaisin. Seuraavat konsertit etelämpänä ovat keikka 11.5. Tuki-yhtyeeni (Peter Engberg, Tuure Koski, Marko Timonen, feat. Joonatan Rautio) kanssa Juttutuvassa, Helsingissä. Sitä seuraavana päivänä 12.5. Tampereen Yo-talolla esiintyvät kanssani lauluntekijät Sansa ja Louna.

Saapa nähdä, että mitä muuta tulevat vuodet tuovat tullessaan. Toivoa sopii, että Sippola saisi musiikkinsa esille tuomisessa isomman vaihteen päälle ja hänen nimeensä törmäisi nykyistä useammin. Taidon puute kun ei hänen tapauksessaan ainakaan ole menestyksen tiellä. Ei muuta kuin onnea matkaan.

Haastattelu julkaistu : 2005-03-30
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua