Haastattelut


Trivium - Oppimisen helppous


Floridan thrasherit ovat olleet viime kuukaudet studioiden kätköissä, ja nyt on aika astua takaisin päivänvaloon. Tuloillaan on yhtyeen toinen kokopitkä albumi, joka on samalla yhtyeen ensimmäinen Roadrunner Recordsilla. Tällä hetkellä yhtye on muutaman klubikeikan kattavalla kietueella The Dillinger Escape Planin kanssa, ennen Road Rage-kiertuetta, jolla ovat mukana 3 Inches Of Blood, Still Remains ja The Agony Scene. Uusi albumi on nimeltään Ascendancy ja se julkaistaan maaliskuun 15. päivä. Ennen sitä on yhtyeen vokalisti/kitaristin Matt Heafyn aika kertoa muutama fakta yhtyeestä.

Tervehdys Matt. Mitenkäs on vuosi lähtenyt liikenteeseen ja mitä kuuluu yhtyeelle?

- Kiitos, oikein hyvinhän tämä. Olemme saaneet uuden albumin valmiiksi ja nyt treenailemme keikkoja varten. Ja hieman tietysti pitää yrittää rentoutua. Teimme viime vuonna sen verran keikkaa, että täytyy vähän relata ennen seuraavaa puristusta. Viime vuosi oli aika infernaalinen, joten odotamme innolla tämän alkaneen vuoden kyytiä. Hienoa siitä tulee, uskoisin näin.

Mistä muuten yhtyeen nimi on peräisin ja mitä se tarkoittaa?

- Se on meidän entisen vokalistin keksimä juttu. Latinasta se tulee, ja on termi, joka tarkoittaa tavallaan kuin oppimisen kolmiteräistä miekkaa tai risteystä. Kielioppi, retoriikka ja logiikka.

Trivium oikeastaan aloitti varsinaisen uransa "Battle Of The Bands"-tyylisessä skabassa. Voisitko hieman valoittaa olosuhteita ja meininkiä noilta ajoilta.

- Jep, meikäläinen lyöttäytyi kuvioihin mukaan kun olin 13-vuotias. Rumpali Travis Smith oli tuolloin jo muuten 17. Silloin oli tarkoitus kisailla paikallisen High Schoolin bändiskabassa ja pitihän meidän näyttää mista kana pissii. Hommat sujuivat tuolloin aika nappiin ja hyvin on mennyt myöhemminkin. Mitä nyt alkuaikoina oli muutamia miehistön vaihdoksia. Kun homma alkoi hieman vakiintua, aloitimme soittamisen paikallisissa räkälöissä ja baareissa. Meistä tuli hieman kuin sellainen, no, talonbändi. Aikamme tällä tavoin veivattua alkoi kiinnostus muualla herätä, sekä raskas työ kantaa tätä kautta hedelmää. Meidän signattiin jonkun ajan kuluttua, oikeastaan kaksi kertaa. Taisimme herättää niin paljon mielenkiintoa, että kaksi eri yhtiötä oli meidän kannoilla pienen ajan sisällä. Joten siinä sitten lenneltiin pesästä toiseen.

Julkaisitte seitsemän biisin demonne tammikuussa 2003. Ja jo saman vuoden syksyllä debyyttialbuminne Ember To Inferno. Miltä ajalta kappaleet näillä julkaisuilla oikein ovat?

- Demon kappaleet ovat itse asiassa vuoden 2002 loppupuolelta. Ei siinä ole näitä kouluaikojen virityksiä mukana. Ja sitten kesällä 2003 veivasimme Embersin kappaleet narulle, joten aika pikaisestihan se tapahtui. Ja nyt on uusi albumi saatu juuri valmiiksi. Kaksi varsinaista albumia ja kaksi vuotta.

Miten nämä kaksi ensimmäistä julkaisua oikein eroavat toisistaan? Onhan ajallinen jakso niiden välillä suhteellisen lyhyt.

- Kyllä kehitys on omasta mielestäni ollut huima. Oikeastaan niin vain on käynyt joka kerralla kun olemme levyttäneet, että kehitys edelliseen levyyn nähden on ollut huima. Ja sehän nyt on luonnollisesti vain minun mielipiteeni. Jokainen voi levyjä kuuntelemalla vetää omat päätöksesä. Oikeastaan tuo kehitys kuulostaa, ja myös tuntuu siltä, että se olisi vuosien työn tulos. Mutta näin ei siis ole, koska aika on ollut todella lyhyt, kuten tuossa jo totesit. Kysymyshän on oikeastaan vain muutamasta kuukaudesta. Tuntien, tuntien ja taas tuntien intensiivistä treenausta. Sitähän se lyhyesti sanottuna on.

Mitenkäs muuten tuo sanoituspuoli edellisellä albumilla? Onko siellä kovinkin henkilökohtaista materiaalia, vai onko asia yhteiskunnallista? Ja mitenkäs tulevan albumin sanoitukset?

- Embersin lyriikat ovat enimmäkseen itsensä motivoimista ja unelmiensa seuraamista. Mutta samalla siellä on myös joukossa hieman synkempää tarinaa, kuten lasten hyväksikäyttöä ja huumeista aiheutuvia ongelmia. Ascendancylla sanoitukset ovat huomattavasti tummempia ja synkempiä. Ja voisinpa väittää, että vielä vihaisempia. Sanoitukset käsittelevät elämää ja elämänkokemuksia. Ja kyllä, ne ovat todella henkilökohtaisia.

Mitäs Trivium-fanit voivat odottaa uudelta albumilta? Onko siellä joitakin elementtejä lisättynä tai vastaavasti jätetty pois jotain? Ja mitenkäs levyn tekeminen Audio Hammer-studioilla ylipäätään sujui?

- Ascendancy on massiivinen. Se on huomattavasti nopeampi, vihaisempi ja raskaampi, mutta samalla myös melodisempi kuin Embers. Todella paljon sooloja. Tuplasoolojakin, jos näin voisi sanoa. Levyttäminen oli aivan loistavaa ja toisaalta helppoakin. Tietysti kaikki on helppoa, jos osaa. Tälläkin kertaa homma vaan tuntui oikealle ja kaikki meni nappiin. Kaiken hyvän lisäksi Jason Suecof on erinomainen hemmo ja loistava tuottaja. Hänen visiot ovat todella uskomattomia, siis hyvässä mielessä. En tiedä mistä hän niitä ammentaa jatkuvasti. Tämä oli jo kolmas kerta, kun työskentelimme Jasonin kanssa. Ja todella tyytyväisiä olemme. Ja totta kai tulemme mielellämme työskentelemään jatkossakin hänen kanssa.

Ascendancyn on miksannut ja masteroinut ex-Sabbat mies Andy Sneap. Miten te häneen törmäsitte?

- Olemme aina pitäneet Andyn soundista ja töistä. Hänen soundinsa on jotakin niin uniikkia ja jäljittelemätöntä, ettei siihen tässä bisneksessä kukaan muu pysty. Me vaan soitimme Andylle ja kysyimme, josko? Ja hän suostui, onneksemme. Miksaus on eeppinen, ei tähän oikein voi muuta sanoa. Andyn ääntä kuulee muuten uudella albumilla ihan oikeasti, sillä hän on laulamassa A Gunshot To The Head -biisillä yhdessä Gizz Butlerin kanssa.

Mitenkäs Trivium työskentelee studion uumenissa.? Onko teillä jonkinlainen työn jako biisien suhteen, vai miten te homman teette?

- Joissakin tapauksissa minä kirjoitan biisit ja näytän niitä sitten muille. Travis ja Paolo sitten täydentävät pakettia omallla osaamisellaan. Muutama biisi on Coreyn kynästä, mutta kyllä periaatteessa meikäläinen kantaa päävastuun kappaleiden syntymisen suhteen.

Teillä oli Lifeforcen kanssa yhden albumin mittainen diili, ja nyt olette Roadrunnerin leivissä. Mitenkäs tämä siirtyminen tapahtui?

- Monte Conner ja Mike Gitter, jotka ovat Roadrunnerin A&R-kundeja, kuulivat puhuttavan meistä ja meidän maineestamme. Teimme Roadrunnerille yhteen demobiisiimme videon yhdessä Dale Resteghinin kanssa. Tämän perusteella he sitten ottivat yhteyttä ja esittivät kiinnostuksensa meihin.

Mitenkäs tuon uuden albumin promoamisen kanssa? Oletteko mahdollisesti tulossa Eurooppaan keikkailemaan?

- Rapakon tällä puolella nyt aluksi kierretään ja soitetaan niin paljon kuin mahdollista. Huhuja on nyt ollut ilmassa Eurooppaan tulemisesta. Ja toukokuu näyttäisi olevan ajankohta. Sen enempää en valitettavasti tällä hetkellä osaa sanoa asiasta.

Mitä muuten Triviumin jukeboksissa pyörii tällä hetkellä?

- En voi valitettavasti vastata muiden puolesta, vaikka haluaisin. Itse olen kuunnellut uutta Rammstein-albumia. Siinä on todella kova paketti.

Ja tähän lopuksi voisin kysäistä kliseisesti, että mikä on tulevaisuuden visio yhtyeellänne?

- Sen on niin vaatimatonta. Kehtaanko edes sanoa, noh, kyllä me tähtäämme siihen, että Trivium on seuraava Metallica.


Kotisivu: www.trivium.org
Julkaistu: 2005-02-08
Toimittaja: Jarno Leivo