Haastattelut


Mesmer - Hypnoottista saarnaa


Noise.fi haastatteli joulukuun Oranssin keikkansa yhteydessä vastikään Sugar Sermon -esikoisensa julkaisutta Mesmeriä. Puhemiehenä toimi yhtyeen pääasiallinen sävellysvastaava ja laulaja-kitaristi Miki Brunou. Mikin lisäksi kokoonpanoon kuuluu Otto Pietinen (syntetisaattorit, ohjelmointi), Teemu Vattulainen (basso, kitara), Sampo Oikarinen (rummut), sekä viimeisimpänä perheenlisäyksenä Kalle Pekkala (valasäänet, kitara). Jäsenistö on levittäytynyt Helsinki-Tampere-Mäntsälä-Turku -alueelle.

Kerro aluksi vähän Mesmerin taustasta?

- Syksylllä 1998 aloitettiin, toisella nimellä tosin. Silloin bändin nimi oli Thee Fleshless. Aika toisenlaista musaa se oli silloin, aika paljon kitaravetoisempaa. Vähän hevimpää jopa.

Nimestä tulee tosiaan mieleen joku rujo industrialmättöbändi.

- Heh, joo, sen takia se nimi vaihdettiinkin. Kyllä se vähän vääriä assosiaatioita herätti ihmisissä. Jokin hevikalskahdus siinä nimessä on.

Te olette käsittääkseni ennen Sugar Sermonia tehneet pari cd-r-EP:tä?

- Joo, ne oli molemmat Thee Fleshless nimellä. Se oli kuitenkin aika eri bändi.

Mesmer kuulostaa aika lailla oman tiensä kulkijalta, mutta tunnustatko, että yhtye on saanut innoittavia töytäisyjä jostain suunnasta?

- Tuo on paha kysymys aina. Totta kai, onhan niitä vaikutteita kaikilla vaikka kuinka paljon. En haluaisi lähteä nimeämään mitään bändejä, se herättää monesti ylimääräisiä mielikuvia.

Eihän sen tarvitse olla bändi.

- Paha on sanoa mistä on vaikutteita ottanut. Se on monesti niin alitajuista, jostain vain imee juttuja. Henkilökohtaiset mullistukset elämässä kannustavat tekemään musiikkia. Sydänsurut ovat parasta materiaalia kaikenlaisen taiteen väsäämiseen.

Sugar Sermon on kaikin puolin hyvin tehty levy, varsinkin kun ottaa huomioon että se on omakustannedebyytti.

- Se on nyt vähän kyseenalaista onko se omakustanne vai ei. Jos se omakustanne mitataan sillä, että bändi on itse rahoittanut sen, siinä tapauksessa se on. Meillä on tuossa takana se Mälsä kolhoosi –kollektiivi, jonka neljäs julkaisu tuo on. Kaksi edellistä julkaisua mitä on Mälsältä kolhoosilta tullut on meidän kaksi ekaa eepeetä ja ”klassisen” mäntsäläläisen hc-punkbändin Total Denialin kokoelmalevy.

Mikä se Mälsä kolhoosi oikein on?

- Se on sellainen läpästä lähtenyt levy-yhtiön siemen, josta pyritään tulevaisuudessa kehittämään ihan oikea pienkustantamo. Todennäköisesti kaksi vinyylijulkaisua on ensi keväänä tulossa Mälsän kolhoosin nimissä. Ei sitä kukaan täyspäiväisesti puuhaa. Ei sinnepäinkään. Se on sellainen kaverikollektiivi, joka haluaa julkaista hyvää musaa, jota kukaan muu ei ole uskaltanut lähteä julkaisemaan. Mälsä kolhoosi tarttuu tällaisiin epäkohtiin ja rikastuttaa Suomen kulttuurimaailmaa.

Kerro vähän miten tuo levy saatiin kasaan?

- Se oli aika pitkä ja tuskallinen prosessi. Me alettiin nauhoittaa 2002 joulukuussa. Vissiin kolme biisiä väännettiin sen kuukauden aikana miksausta ja masterointia vaille valmiiksi. Ja sitten meille tuli puolen vuoden tauko kun kosketinsoittajamme Otto joutui totaalikieltäytyjänä linnaan. Siihen tuli väkisinkin paussi, koska Otto toimi myös nauhoittajana. Mutta heti seuraavana päivänä vapautumisesta palattiin studioon ja alettiin vääntää uusia biisejä. Jouluaattona 2003 saatiin varsinaiset nauhoitukset päätökseen. Masterointi ja miksaus tehtiin viime keväänä. Kyllä siinä melkein puolitoista vuotta meni vääntämiseen.

Hyvät soundit olette kuitenkin onnistuneet saamaan sille.

- Meillä oli onnekas tilanne. Yksi meidän tätä nykyä edesmennyt kaveri, jolle tuo levy on omistettukin, piti pari vuotta sellaista äänentoistofirmaa. Se oli saanut hankittua kaikenlaista studiotilpehööriä halvalla, kun se pystyi verotuksessa vähentämään huomattavat summat niistä laitteista. Saatiin siltä hyvät kamat lainaksi. Oli paljon potikoita mitä väännellä. Ei loppujen lopuksi tarvittu mitään kaupallista studiota, ja saatiin kuitenkin tasokkaat soundit.

Miten lähdette rakentelemaan teidän sävellyksiä. Mikä teillä on työjako?

- Kyllähän minä suurimman osan biiseistä himassa valmistelen jonkinlaisen demomuotoon, ja sitten aletaan yhdessä treenikämpällä jammailemaan niitä aihioita. Ne muuttuu aika paljon siinä kun aletaan yhdessä sovittamaan ja soittelemaan. Monesti ne biisit on ihan totaalisesti erilaisia siinä vaiheessa kun kaikkien työpanos on lisätty. Niin se yleensä menee, on meillä muutama biisi syntynyt ihan puhtaasti jammailemalla.

Ovatko Mesmerin biisit kappaleita alusta loppuun vai karsittuja jameja? Tulee mieleen, että tuollainen musiikki saattaa useasti venyä pidemmäksi trippailuksi.

- Paha sanoa, se on aina vähän biisistä kiinni. Mutta kyllä vaikka joku biisi kuulostaa siltä, että se on vähän löysästi rakenneltu, tai jammaileva, siinä vaiheessa kun aletaan nauhoittaa on tuhanteen kertaan kokeiltu kaikenlaista ja sovitukset mietitty. Siinä vaiheessa sellainen spontaanius on jo hävinnyt. Biisin syntyvaiheessa sattuma näyttelee suurempaa roolia, mutta mitä pitemmäksi mennään, sitä rationaalisemmaksi, sitä fasistisemmaksi se sovittaminen muuttuu.

Odotin teidän livekeikasta hieman psykedeelisempää jammailua. Mutta se olikin aika hallittua.

- Me ollaan uuden rumpalin kanssa soitettu tässä kolme keikkaa, mutta se ei päässyt tänne. Totta kai se on eri tilanne kun soittaa rumpalin kanssa, kun ei tuo rumpukone paljon osaa jammailla, hehe, se vaan nakuttaa sitä biittiänsä siellä ja sen mukana on pakko pysyä tai se ajaa ohi.

Kyllähän sitä voisi jammailla kitaran basson ja koskettimienkin voimin.

- Voisi voisi, mutta se ei ole koskaan tuntunut meistä luontevalta. Me ollaan niin paskoja muusikoita, heh. Ei ole rahkeita tuollaiseen jammailuun, muuten voi tulla minkälaista jälkeä tahansa.

Onko teillä paljon keikkoja takana?

- No tänä syksynä ollaan tuon levyn tiimoilta kierretty Insightin kanssa, mutta aikaisemmin ollaan tehty varsin harvakseltaan keikkoja. Ehkä meidän meininki olikin enemmän sellaista harrastelijamaista. Ei ollut sellaista poltetta, joka nyt on jostain syystä tullut. Lähinnä omaksi iloksemme soiteltiin ja tehtiin biisejä, pidettiin hauskaa ja välillä, kun uskallettiin, käytiin pikkukeikoilla näyttäytymässä. Nyt on vähän isompi vaihde silmässä.

Mikä on yleisin kommentti mitä olette musiikistanne kuulleet?

- Hypnoottisuudesta monet puhuu. Aikaisemmassakin kokoonpanossa oli tavoitteena tehdä sellaista alitajuntaan porautuvaa musaa. Elokuvalliseksi meitä on myös sanottu. Jotkut leffat on kyllä vaikuttaneet meihin. Joidenkin biisien nimet on lähtöisin jostain leffasta tavalla tai toisella.

Mikä on teidän bändissä hyvää, ja mikä siinä mahdollisesti mättää?

- Tää on aika paha, pitääkö olla rehellinen? Hyvää on ainakin se, että me ei teeskennellä. Koskaan ei olla mietitty, että minkähänlainen biisi uppoaisi, vaikka kovasti halutaan lisää kuulijoita. Sellainen tinkimättömyys ja rehellisyys on meidän valtteja. Ja Suomen oloihin nähden sanoisin, että kyllä me aika persoonallista musaa soitetaan. Vastaavia bändejä on, mutta ei kyllä Suomessa.

- Ja huonoja puolia…heh, niitä nyt on ihan helvetisti. Ei meistä kukaan mikään muusikko ole. Se olisi keikoillakin paljon parempi jammailla, jos olisi jotenkin suvereeni hallinta oman instrumentin suhteen.

Mikä on ”in” Mesmerin leirissä?

- Jos musiikista puhutaan, niin saksalainen krautrock on viimeisen vuoden ajan ollut minulle aika kova sana. Paljon on Canin ja Faustin levyjä tullut metsästettyä. Ja sitten olen löytänyt vähän myöhäisherännäisenä tämän shoegazing-liikkeen. Kaikuihin ja haikeisiin polveileviin melodioihin luottavat bändit ovat kaikesta epämuodikkuudestaan huolimatta kolahtaneet viime aikoina. Kävin myös hiljattain katsomassa Dziga Vertovin Man With a Movie Cameran. Ajalleen hyvinkin progressiivinen filmi.

Ja loppukevennykseksi: Oletetaan että on olemassa kodinkone, jonka merkki on Mesmer? Mutta mihin sitä käytetään?

Ensinnäkin sen täytyy olla kone, josta ei ole mitään hyötyä. Siinä on paljon osia jotka pitää kovaa meteliä ja se näyttää hyvältä, mutta ei välttämättä tee yhtään mitään. Jotain rikkinäistä ja tarpeetonta.

Noise.fi kiittää. Sugar Sermonin arvostelu löytyy muuten täältä.


Kotisivu: www.mesmermusic.tk
Julkaistu: 2004-12-17
Toimittaja: Tom Sundberg