Nicole – Sairaan kaunis menestys

Nicolen uusi levy Suljetut Ajatukset on kuukauden aikana ehtinyt nousta Suomen viralliselle listalle, saada roimasti ylistystä kriitikoilta ja kummastuttaa tyylillisesti. Laulaja Ilkka Laitala ja kitaristi Olli Ketola eivät vaikuttaneet olevan tapahtumista moksiskaan tavatessani heidät eräässä helsinkiläiskuppilassa. Toisaalta pitkäksi venynyt edellisilta pääkaupunkimme yöelämässä saattoi myös vaikuttaa miehiin rauhoittavasti. Kaksikosta puheliaampi eli Olli hoiti pitkälti kommunikoinnin, laulaja Ilkan tyytyessä lisäämään välikommentteja tai nyökkäilemään hyväksyvästi.

Nicolen entinen basisti Iiro jätti yhtyeen noin kaksi vuotta sitten. Päätin aloittaa juttutuokion kysymällä miten miehen lähtö on vaikuttanut Nicoleen, kyseinen heppu kun kuuleman mukaan sanoitti noin 75 prosenttia biiseistä.

– Iiro jatkoi kuitenkin meidän sanoittajana, sanoitti meidän uuden levyn hyvin pitkälti, Olli kertoo. – Sillä lailla hän on pysynyt kuvioissa mukana, ja me erottiin hyvinä ystävinä. Iirolla oli perhesyitä, ja jätti bänditouhut siksi.

Uuden levyn studiosessiot olivat Ollin mukaan Odotus-debyytin nauhoituksia reilusti verkkaisemmat.

– Odotuksen biisit oli valmiina vuosi ennen studioon menoa, ja nauhoitusaika oli sellainen reipas yhdeksän kuukautta. Toisaalta silloin studiossakin sävellettiin uusia biisejä. Nämä uudet biisit kasattiin noin 3-4 kuukautta ennen studioon menoa, treenaten yötä päivää. Sitten vietettiin sellaiset 5-6 viikkoa studiossa.

Noisen messulaudalla on käyty kiivasta väittelyä Nicolen kategorisoinnista, ja metalcore-nimityksestä nousi varsinainen häly. Olli naureskelee seuranneensa kyseistä keskustelua.

– Se on hauskaa, että on löydetty mielenkiintoinen aihepiiri. Kauhea hälinä siinä threadissa on ollut, ja minä jo sinne yhden viestin kirjoitinkin. Voisi sanoa metalcoresta sen verran, että meillä on kuitenkin niin monta eri elementtiä meidän musiikissa, ettei sitä voi lokeroida siihen kategoriaan. Varsinkaan kun meillä ei kansikuvaa lukuun ottamatta hardcore-juttua löydy. Ei me julisteta mitään poliittista maailmantilannetta, eikä meitä vituta silleen kauheasti. Tai kyllähän meitä vituttaa, mutta ei me sitä meidän biiseissä kauheasti sanota (naurua). Vähän sieltä löytyy semmoista positiivista hardcore-sanoitusta, mutta ei niistä kukaan kuitenkaan mitään ymmärrä (naurua), niin jokainen voi ottaa ihan…

Rennosti?

– …niin jokainen voi ottaa sieltä omat ”suljetut ajatuksensa” ja liittää omaan elämäänsä, jos haluaa. Meillä on aina ollut vähän se meininki. Toi genrehomma on mun mielestä…siellä on elementtejä ihan suoraviivaisesta hevistä, sitten ruotsista, Chimaira-Killswitch Engage-linjausta, sitten siellä on meidän vanhempaa meininkiä myös. Siellä on esimerkiksi yksi 4 vuotta vanha biisi, silloinhan se oli nu-metalia, että en mä tiedä missä vaiheessa se metalcoreksi olisi muuttunut…(naurua)

Niin, ainakin allekirjoittaneelle Nicole oli ennen Suljettuja Ajatuksia melkeinpä synonyymi kotimaiselle nu-metalille, jossa levareilla ja ”scratchauksella” on tunnetusti iso rooli.

– Onhan noissa uusissakin biiseissä levareita, Olli huomauttaa. – Otto osti kylläkin samplerin tossa vuosi sitten, ja nyt ollaan enemmän alettu käyttämään tuollaisia äänimaalailuja. Otto tekee itsekseen enimmäkseen konemusaa, ei se ole ikinä ollut semmonen scratchaaja-jätkä, se on vaan tehnyt sitä meidän keikoilla. Itse asiassa ne scratchit mitä se aikasemmin veti oli paljon sitä että levareilta tuli äänimaalailuja, pirinöitä ja pörinöitä, mutta nyt ne tulee suurimmaksi osaksi sieltä samplerilta.

Kohtuudella koneita

Pidin kovasti Taakse-kappaleen pitchshiftermäisesta introsta. Niin ikään levyltä löytyvän Valve-kappaleen remixillä on mukavaa vaihtelua luovaa konekomppia. Ilkan ja Ollin mukaan yhtye ei kuitenkaan ole menossa mihinkään yltiökoneistettuun suuntaan.

– Kyllä me Ottoa tullaan käyttämään biiseissä jatkossakin, Ilkka kertoo. – Tuomaan esimerkiksi c-osiin ja tällaisiin paljon lisää juttuja. Muttei me nyt varsinaisesti konejuttua aleta tekemään.

– Mikään syntikka ei varmasti tule mattomeiningiksi sinne alle, paitsi tiettyjen biisien osiin, Olli lisää. – Tarkoitus olisi kyllä lisätä niitä (konejuttuja), mutta meillä loppui hieman aika kesken noiden kanssa, ei ehditty kauhean paljon tehdä niitä.

– Livenä niitä tulee kyllä jo paljon enemmän, niitä ollaan tehty sen levyn jälkeen ja biiseissä on tullut esiin kohtia että tuohon tuon olisi kyllä voinut laittaa, Ilkka sanoo.

Nicole hoitaa miltei kaiken bändiin liittyvän itse. Olli kertookin puolivakavalla naamalla, etteivät jäsenet yhtyeen lisäksi paljon muuta ehdi tekemään.

– Kyllähän me päivätöissä yritetään käydä, kun ei tällä rikastumaan ole vielä päässyt. Enkä tiedä pääseekö ikinä, jos jatketaan hommaa itse ja tehdään niinkin hulluja projekteja kuin tuo dvd (120 Minuuttia, toim.huom.). Mutta on tämä ollut helvetin kivaa. Paljon työtä, mutta palkitsevaa, kun saa tehdä mitä huvittaa. Jos on mahkut tehdä dvd, niin miksei tekisi, ja saimmehan me sillä pienen haloonkin aikaiseksi. Ainut huono puoli on että resurssit on paljon pienemmät, kun ei ole pötäkkää mitä laittaa pöytään. Jos olisi, meillä olisi paljon enemmän projekteja. Silloin tästä hommasta saisi varmasti täyspäiväisen eikä tarvitsisi tehdä mitään muuta. Nyt pitää tienata päivätöillä, ja laittaa niistä rahoista bändiin kiinni.

Kritiikoiden kuomat

Nicolen pitkäsoittojen välissä oli kaksi vuotta. Luulisi ärsyttävän, kun ihmiset huomauttelee et ”jaahas, nyt muuttui tyyli taas”, vaikka pari vuotta on todella pitkä aika musiikilliseen kehittymiseen.

– Periaatteessa tässä on ollut kolme vuotta, kun ensimmäisen levyn tekoon meni melkein vuosi, Olli sanoo. – Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että edellisen levyn biisit olivat 3-4 vuotta vanhoja ja niitä oltiin vedetty ennen julkaisua noin puolitoista vuotta keikoilla. Odotuksen julkaisun jälkeen me ei kauheasti sävelletty. Yks välipala annettiin sinkun muodossa, siinä oli kuitenkin vähän tämäntyylistä elementtiä mitä nytkin. Kun oma musiikkimaku on muuttunut näiden kahden vuoden aikana niin paljon, totta kai se kuuluu. Esikuvien mukana mennään edelleen silti, et ei me siinä mielessä olla tyyliä muutettu.

– Ei sitä muutosta itse tavallaan huomaakaan, Ilkka sanoo. – Jollekulle joka on kuullut meistä viimeksi Odotuksen aikoihin, uusi levy voi olla aika jyrkkäkin muutos.

Esimerkiksi kriitikkoparoille, nehän kun ei tunnetusti käy keikoilla eikä muutenkaan ulkona.

– Niin, voi olla, Olli nauraa. – Oikeastaan heiltä ei ole tullut niinkään paljon paskaa silmille. Levy on otettu todella positiivisessa mielessä vastaan, ja jos katsoo listasijoitusta, niin ei me vissiin ainakaan huonompaan suuntaan olla menty.

Niinpä, kotimaisten medioiden hehkutusta on siunaantunut levylle yllin kyllin, ja Suljetut Ajatukset nousi ilmestyessään jopa Suomen Viralliselle Listalle. Miltäs listasijoitus 37 tuntui?

– Oli se mieletön juttu siinä mielessä, ettei mitään alkuhypea ollut, Olli sanoo. – Meillä ei ollut rahaa mainostaa sitä mihinkään, ja jututkin tulee lehtiin nyt, vasta kuukausi julkaisun jälkeen. Toivotaan, että levy palaisi vaikka takaisin listalle. Listalle nousu kertoo myös aika paljon siitä, että meillä on helvetin vankka fanipohja. Kaikki, jotka sen levyn osti ekalla viikolla ei varmasti meistä ekaa kertaa kuullut. Eikä kukaan edes tiennyt, että levy oli julkaistu, paitsi nettisivujen kautta. Sitä paitsi, listalle nousuun vaaditaan aika lailla levymyyntiä näin joulun alla.

Nicole on toiminut jo seitsemän vuoden ajan, ja niin pitkällä aikavälillä on varmasti ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Kysyin pojilta mikä on uuden levyn lisäksi uran tähänastinen huipentuma? Ilkka aloittaa muistelemisen.

– No en tiedä, toisaalta tuo listajuttu oli yksi huippuhetki. Toinen oli kun dvd oli valmis ja sen näki kädessään, sekin tuntui makeelta.

– Jos puhutaan fiilismielessä, edelliskesän Provinssirokki oli mieleenpainuva kokemus, Olli sanoo. – Tuhat ihmistä huutaa täysillä. Puoli tuntia ennen aloittamista käytiin kurkimassa, ettei tänne tule ketään, mutta sitten melkeinpä kassit laskeutui, kun käveli lavalle ja alkoi se huutomyräkkä. Että ”vissiin tänne on joku sitten tullutkin”. Se oli kyllä mieleenpainuva kokemus.

Kovaa kotimaisella

Suomen kieli erottaa Nicolen aika tehokkaasti muusta kotimaan hevikatraasta. Onko tarkoituksena jatkaa samalla tiellä myös vastaisuudessa?

– Kyllä näin näkisin, että suomen kielellä jatketaan. Mennään hautaan asti, Ilkka sanoo.

– Suomi on kuitenkin niin mielenkiintoinen kieli loppupeleissä, että miksi käyttäisi jotain turvallisempaa ja helpompaa, jatkaa Olli. -Tekee asioista vähän mielenkiintoisemman myös meille, suomi on kielenä monimuotoisempi. Mutta se varmaan jakaa porukkaa jonkin verran, meistä joko digataan täysillä tai sitten ei ollenkaan. Kukaan ei pidä meitä ”ok” bändinä. Monet niistä, jotkä ei diggaa ovat sanoneet että ”miks vi**ssa teidän pitää laulaa suomeks, laulakaa nyt v**tu englanniks”, esimerkiksi Raineri Diablosta oli sanonut jotain tuollaista. Se englanti voisi varmaan kuulostaa vielä hieman voimakkaammalta ja aggressiivisemmalta, mutta suomi on siinä mielessä hauska kieli, että voit huutaa täysillä jotain aivan merkityksetöntä sanaa, esimerkiksi ”sana”, ja se kuulostaa rankalta.

Huomautin että tulipa Apulannastakin huono, kun se alkoi vetää englanniksi.

– Se on varmaan sellainen juttu, ettei kielenvaihtaminen ole edistänyt yhdenkään suomalaisen bändin uraa, muistellaan nyt vaikka 4R:ää, Apulantaa, Tehareita…

Uuden levyn tuotti, nauhoitti, miksasi ja masteroi Nicolen ”kuudes jäsen” Sami Koivisto. Samainen herra hoitaa myös Nicolen keikkojen miksauksen ja osan levy-yhtiön asioista. Ollin mukaan Koivisto sai melko vapaat kädet vaikuttaa uuden levyn saundiin. Melkoinen luottomies, siis.

– Jokaisella bändillä pitäisi olla semmoinen jätkä kuin Hannu, Sami ”Hannu” Koivisto siis, Olli herkistelee. – Se on semmonen jätkä, että ilman sitä tätä bändiä ei olisi tässä. Se miksasi ja äänitti meidän ekaa levyä yhdeksän kuukautta, sinä aikana ryypättiin ja opeteltiin tavallaan tätä hommaa, miten studiossa pitäisi asiat tehdä. Odotus oli tärkeä meille, että saatiin tehdä se sillä tavalla. Me kehityttiin paljon enemmän sinä aikana kuin mitä ne biisit kertoo. Meidän olisi pitänyt tehdä kaikki biisit silloin studiolla niin olisi näkynyt jonkinlainen livekehitys siinä.

– Näin on, Ilkka nyökyttelee. – Se on niin helppo luottaa Samiin, kun se tietää mitä me halutaan. Ei tarvitse ikinä kysyä keikan jälkeen että oliko paskat saundit!

Nicolella on suunnitelmissa työstää jo kevään aikana uutta materiaalia, ja kuulemma silloin lähennellään jo Testamentin viitoittamaa tietä. Eipä tule ainakaan raskaudesta pula.

– Me julkaistaan se biisi alkukeväästä, ja varmaan vuodenvaihteen jälkeen aletaan kattomaan sitä, Olli sanoo. – Yritetään saada siihen pientä feattaus-meininkiä, siihen on tulossa frendimuusikoita vierailemaan. Vaikea vielä sanoa ketä, mutta…

Noh, paljastuksia. Jos kerrotte sen nyt, tyypin on pakko tulla (naurua)…

– Joo no, Yli-Sirviön Samille vaan terveisiä, että kutsu on postissa pian. Kreator rules!

Ja Noise kiittää.

Haastattelu julkaistu : 2004-11-22
Kirjoittaja : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua