Haastattelut


Deep Insight - Punaista valoa ja valkoista viivaa


Eräänä iltapäivänä istuu kolme neljäsosaa helsinkiläisen Deep Insightin miehistöstä helsinkiläisen ravintolan pöydän ympärillä. Bändi on valmis puhumaan jokin aika sitten julkaistusta kakkosalbumistaan nimeltä Red Lights, White Lines. Paikalla ovat bändin rumpali Joachim, joka ei haastattelun aikana juuri puhunut, basisti Miska sekä kitaristi Johannes.

Deep Insight on muutamassa vuodessa noussut demobändistä kotimaisen synkistelyrokin kärkipään nimeksi eikä vähiten aktiivisen keikkailun ansiosta. Keikkailu on vienyt bändiä myös ympäri Eurooppaa, ja sielläkin suunnalla on alkanut tapahtua pikkuhiljaa liikehdintää.

- Siihen nähden, mitä on ollut mahdollista noita keikkoja tehdä, niin olemme varmasti tehneet maksimin. Mutta kyllähän niitä enemmän vielä voisi tehdä, jos vain olisi aikaa. Suomalaisiin saman kokoluokan bändeihin nähden tietenkin keikkailemme paljon, summaa Miska.

- Olisihan sitä joskus hauska kokeilla 360 keikkaa vuodessa. Eihän tuo määrä, mitä meillä on, niin kauhea vielä ole sellaiselle bändille, mikä ottaa tämän toiminnan näinkin tosissaan kuin me. Jos vain haluaa keikkaa, niin sitä saa. Me ainakin halutaan tehdä niin paljon keikkaa, kuin vain jaksetaan. Enemmänkin me ajattelemme, että tämä on satsaus tulevaan, lisää Johannes.

Bändi on kiertänyt paljon erityisesti pohjoisempaa Eurooppaa hyvin aktiivisesti jo alusta alkaen. Tasaiseen tahtiin bändi palailee myös samoille paikoille. Kasvava yleisömäärä keikoilla on ollut tehokkaana motivaattorina paluulle.

- Se on paljon kanssa sitä, että jos saa hyvän vastaanoton jossain tuntemattomassa paikassa, niin sinne on yksinkertaisesti pakko päästä takaisin. Siitä se on lähtenyt liikkeelle. Ensimmäisen levyn aikaan läheteltiin levyä eri keikkajärjestäjille ympäri Eurooppaa, ja ne innostui siitä hyvin. Sen perusteella mentiin soittamaan ne ekat kerrat. Sitä kautta on myös jonkinlainen fanipohja saatu syntymään ympäri Eurooppaa. Nykyään tietää, että keikalla on edes joku, ja koko ajan yleisön määrä lisääntyy keikoilla, kertoo Johannes.

- Joissakin paikoissa alkaa meidän nimi olla jo tiedossa. Esimerkiksi Puolassa ja Itä-Saksassa on tullut juteltua ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet meidät jo ennakkoon. Saimme juuri diilit myös Italiaan ja Japaniin, joten pitää toivoa, että niissä levy-yhtiöt tekisivät kanssa hyvää ennakkotyötä. Meillä on käynyt Baltiassa todella hyvä tsägä. Ekalla kerralla siellä oli jotain 15 ihmistä, toisella kerralla on jotain 50, ja nyt alkaa olla kaikki paikat ihan täynnä. Siellä on alkanut tapahtua oikeasti liikehdintää. Biisejä on soittolistoilla ja isoissa lehdissä, ja radioissa on juttua meistä, jatkaa Johannes.

Baltia on tällä hetkellä varmasti otollinen paikka varsinkin tuntemattomille bändeille, koska siellä olevat maat ovat vasta nyt kunnolla pääsemässä länsimaisen elämäntavan lähteille. Länsimainen musiikki varsinkin on ollut entisessä Neuvostoliitossa melko syrjitty laji.

- Paikallinen promoottorikin on ollut hieman ihmeissään, kun siellä päin ei ole ollut oikein minkäänlaista musiikkibisnestä aikaisemmin, ja juttujen saaminen läpi on ollut aika vaikeaa. Meistä siellä on aina kiva soittaa. Porukkaa on paljon, ja se on ihan hullua. On siinä pieni ero, kun soittaa ensin klubilla, mikä on täynnä ja missä porukka riehuu hulluna ja repii bändiä alas lavalta, ja tulee sieltä sitten Stella Stariin soittamaan muutamalle ihmiselle. Kyllä se vetää vähän hiljaiseksi. Levymyyntiin tuo ei kyllä vaikuta juuri yhtään. Ollaan varmaan 20 levyä myyty noilla keikoilla koko Baltiassa, mutta siellä on kyllä kärynneet koneet tiuhaan tahtiin. Ei ole oikein todellista, että suurin osa yleisöstä laulaa mukana, kertoo Johannes.

- Yhdessäkin paikassa olimme edellisellä kerralla myyneet kaksi levyä, ja seuraavalla keikalla porukka lauloi sujuvasti mukana. Venäjällä on kuulemma levyä myös myynnissä uusilla kansilla varustettuna, jatkaa Miska.

Punaista valoa Ruotsissa

Bändi kävi nauhoittamassa uuden albuminsa Ruotsissa Fascination Street -studiolla, joka on tunnettu ruotsalaisen marginaalimusiikin kehtona. Siellä on nauhoitettu monia tunnettuja levyjä, joiden joukossa mm. Millencolinin ja Katatonian lättyjä.

- Katselimme studioita, missä voisimme mahdollisesti tehdä levyä, ja tuolta Fascination Streetissä on tehty mielestämme juuri meidänlaista musiikkia aikaisemmin, muistelee Miska.

- Alkuun se oli ihan soundipoliittinen valinta ja vaikutti siihen varmasti paljon myös se, että yksi lempibändeistä eli Katatonia on tehnyt siellä levyjään. Tuon levyn soundeista ja tuotannosta olen kyllä todella kiitollinen Ruotsin miehille, lisää Johannes.

Levyn tuottajalla, Jens Bogrenilla, on aikaisempien töiden listallaan myös hieman erikoisempi lisä. Mies on ollut työstämässä myös ruotsalaisen poppisryhmä Lambrettan levyjä.

- Sillä oli kyllä hyviä poppijuttuja välillä. Ja kyllähän ruotsalaisilla on aina ollut tyylitaju musiikin suhteen aivan erilainen. Halusimme saada sellaisen näkökulman, mitä välttämättä täältä ei löydy. Olihan tuo lisäksi hienoa päästä sellaiseen studioon, mihin kaikki ei edes pääse. Tuonne on aika vaikeaa päästä tekemään mitään, kun se on niin täyteen buukattu. Nyt sinne on menossa Opeth ja Soilwork tekemään uutta levyä, kertoo Johannes.

- Tuntuu siltä, että Suomessa saa aina sitä samaa Suomi-soundia ja me taas halusimme jotain muuta, joten Ruotsi oli erittäin hyvä valinta. Se täytyy kyllä myöntää, että levy oli tosi kallis näihin ympyröihin nähden, mutta toivottavasti se näkyy sitten myös tuloksessa. Itse olen ainakin todella tyytyväinen levyyn. Viime levyllä se meidän oma juttu ei päässyt oikein esiin juuri soundien takia. Tuolla levyllä me olemme enemmän sitä, mitä me olemme livenä. Tuottajat saivat meistä puristettua ulos sen oikean muodon. Ammattilaisten käsissä oli mukava olla. Jens varsinkin oli sellainen rennolla tavalla natsi. Silloin kun tehtiin töitä, niin sitä myös tehtiin töitä, lisää Miska.

- Tätä lähettiin tekemään sillä mielin, että nyt tehdään oikeasti kunnon levy. Kaikki sivutoimet on jätetty pois, ja keskitytään pelkästään bändiin. Eipä tarvii miettiä sitten viiskymppisenä, että miksei lähdetty. Se tässä hieman naurattaa, että tästä on oikeasti tullut työtä. Ehkä tästä joskus ansaitsee myös elantonsa. Nyt on ensimmäistä kertaa levyn teon jälkeen myös todella tyytyväinen olo, eikä vain sellainen tulipa tehtyä –meininki. Ennemminkin sellainen "hemmetti, me tehtiin se" –olo, muistelee Johannes.

Uusi Red Lights, White Lines –levy on soundeiltaan paljon synkempi edeltäjäänsä verrattuna. Itse sain jonkinlaisia Katatonia-väläyksiä levystä. Tämä ei aivan kuitenkaan uppoa bändille itselleen, vaikka osaltaan huomio todetaankin oikeaksi.

- Kyllä siellä niitä sävyjä on. En nyt vertaisi suoraan Katatoniaan missään nimessä, lopettaa Miska tämän ajatusleikin.

- Meitä on myös sanottu Suomen Incubukseksi ja itselle tulee sellainen olo, että vaikka meillä on jotain jenkkirocksävyjä tässä myös mukana, niin enemmän meissä on kuitenkin sellainen skandinaavinen mentaliteetti. Täällä on tämä klassinen talvi, mikä aina vaikuttaa myös musiikkiin, summaa Johannes.

Deep Insightin riveissä tapahtui levyjen välissä kokoonpanomuutos, kun Miska tuli bändiin uudeksi basistiksi. Tämä on osaltaan vaikuttanut myös biisien tekoon ja siihen, että ne ovat ehkä hieman synkempiä ja raskaampia nykyään.

- Tavallaan ne syntyvät yhdessä, mutta on siellä työnjako tietenkin. Pääsääntöisesti minä ja Miska teemme musiikkia ja Jukka tekee sanoja ja laulusovitukset. Yleensä mä tuon kitaraosat treenikämpälle, mistä se sitten aika luonnollisesti lähtee liikkumaan eteenpäin. Olen hyvin tyytyväinen tämän levyn biiseihin, kun nuo biisit eivät menneet heti ekalla riffinesittelyllä läpi, vaan sitä haluttiin muokata vielä treeniksellä. Yhdessä niistä saatiin enemmän irti, selventää Johannes.

- Mä vaan soitan rumpuja, kuittaa väliin Joachim.

- Kyllä se varmasti kuuluu tuossa musiikissakin, että Miska tuli mukaan. Hän toi paljon rytmiä ja tuollaisia koukkuja mukanaan. Itse olin aikaisemmin ainut meistä, joka kuunteli metallia ihan sairaasti. Nyt meitä on kaksi. Vaikkei musiikki mitään metallia olekaan, niin ehkä sieltä nyt paistaa enemmän läpi se metallimainen rytmi. Biiseissä pitää olla myös mielestäni joku oma koukkunsa mihin voi tarttua, eikä pelkkää räminää. Meille se tulee ainakin aika luonnostaan, lisää Johannes.

Tulevaa

Deep Insight on parhaillaan jälleen kiertämässä ympäri Eurooppaa, jossakin päin Saksaa näinä päivinä. Seuraava kuukausi menee edelleen ulkomailla, mutta marraskuun puolenvälin paikkeilla voi bändin nähdä taas Suomessakin, kun se esiintyy Semifinalissa yhdessä norjalaisen Silverin kanssa.

Kysyttäessä tulevaisuuden näkymää viiden vuoden päästä eivät haaveet ja omat veikkaus todellisesta tilanteesta ainakaan vielä kättele aivan täydellisesti.

- Jukka tähän on jo vastannut kerran, että villeimmissä unelmissaan se on menossa Wembleyn stadionille omalle keikalle. Mutta eiköhän se todennäköisempi skenaario ole, että soitetaan Venäjän ja Liettuan rajalla jossain pienessä autotallissa 15 ihmiselle. Toivottavasti ollaan töissä näissä hommissa, pohtii Johannes.

Ensi kesän kuvaa onkin jo helpompi maalata.

- Saatiin juuri Japaniin hyvä levy-yhtiö, ja jos kaikki menee hyvin, niin päästään sinne myös kiertämään. Siellä on tällä hetkellä juuri meidän tyylinen musiikki pinnalla ja jotain voisi tapahtua oikeasti siellä suunnalla.


Kotisivu: www.deepinsight.net
Julkaistu: 2004-10-27
Toimittaja: Tero Kallio